Synnytys lähestyy ja kauhea huoli vauvasta

["Mir"]

Muutama lapsi ennestään, mutta tämmöistä ei edellisissä raskauksissa ole ollut. Koko ajan melkein sairaalloinen huoli vauvan terveydestä, pelko tulevaa synnytystä kohtaan ja syorastaan paniikki ettei tällä ole kaikki hyvin. Mitäköhän tämä nyt on, masennusta vai mikä?

 

[saunatonttu-sandra]

en osaa sanoa mikä on, mutta kehottaisin puhumaan asiasta neuvolassa, siellä ohjaavat eteenpäin=) tsemppiä ja valtavan iso halaus

 

["viiden äiti"]

Mulla oli viidennen kohdalla sama homma. Luulen, että taustalla oli ajatus "kun on jo niin monta tervettä lasta niin voiko tämäkin olla". Viidennen synnytys oli kuitenkin helpoin ja lähestulkoon täysin kivuton (kiitos taitavan henkilökunnan ja onnistuneen kivunlievityksen). Lapsi on terve, ihana ja meidän maailman tähti.

Synnytyksen jälkeen hormoonit heitti kunnolla häränpyllyä. Olin useamman viikon ihan sekaisin ja vahdin vauvaa kuin haukka. Pelkäsin, että hän menehtyy. Hermoni eivät kestäneet isompia lapsia ollenkaan. Onneksi mies oli kotona isyyslomalla. Hän piti isommat kiireisenä viemällä heitä uimaan, sukuloimaan, harrastamaan niin minä sain rauhassa palautua synnytyksesta ja hormoonihuuruista. Muutamassa viikossa tilanne tasaantui ja ollaan taas normaali perhe, jossa kaikki lapset ovat silmissäni ihania ja rakkaita (kaikkine kotkotuksineen).

En tiedä miksi juuri tämän viidennen kohdalla sekosin niin pahasti kun ennen ei ole niin käynyt ja olen muuten tosi tasainen luonne.

Tsemppiä sulle. Pyri tiedostamaan oma olosi ja toimi sen mukaan. Pyydä apua mieheltäsi ja lähipiiriltä. Kaikki menee varmasti hyvin!!!!!!!

 

["Mir"]

[QUOTE="viiden äiti";28274995]Mulla oli viidennen kohdalla sama homma. Luulen, että taustalla oli ajatus "kun on jo niin monta tervettä lasta niin voiko tämäkin olla". Viidennen synnytys oli kuitenkin helpoin ja lähestulkoon täysin kivuton (kiitos taitavan henkilökunnan ja onnistuneen kivunlievityksen). Lapsi on terve, ihana ja meidän maailman tähti.

Synnytyksen jälkeen hormoonit heitti kunnolla häränpyllyä. Olin useamman viikon ihan sekaisin ja vahdin vauvaa kuin haukka. Pelkäsin, että hän menehtyy. Hermoni eivät kestäneet isompia lapsia ollenkaan. Onneksi mies oli kotona isyyslomalla. Hän piti isommat kiireisenä viemällä heitä uimaan, sukuloimaan, harrastamaan niin minä sain rauhassa palautua synnytyksesta ja hormoonihuuruista. Muutamassa viikossa tilanne tasaantui ja ollaan taas normaali perhe, jossa kaikki lapset ovat silmissäni ihania ja rakkaita (kaikkine kotkotuksineen).

En tiedä miksi juuri tämän viidennen kohdalla sekosin niin pahasti kun ennen ei ole niin käynyt ja olen muuten tosi tasainen luonne.

Tsemppiä sulle. Pyri tiedostamaan oma olosi ja toimi sen mukaan. Pyydä apua mieheltäsi ja lähipiiriltä. Kaikki menee varmasti hyvin!!!!!!![/QUOTE]


Kiitos, kuulostaa juuri tuo että muut terveitä jne tutulta.

 

[masuilija.]

Mulla oli kova pelko synnytyksestä raskausaikana tai lähinnä siitä että toive oli että menisi mahollisimman samalla kaavalla kun esikoisen raskaus (joo ei saisi olla suunnitelmia) Neuvolasta sitten rauhoitteli että useimmiten ne menee samalla kaavalla. Loppuraskauden sit olinkin ihan rauhallinen ja synnytys menikin TODELLA eritavalla kun esikoisen. Joo vähän ohi aiheen mutta kun puhuit myös pelosta synnytystä kohtaan.