Synnytys häämöttää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kohtako synnyttämään??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kohtako synnyttämään??

Vieras
Hei,

Pieniä supistuksia tulee ja menee, ei vielä ollenkaan siis säännöllisiä. Olo on kehno, menkkamaistakipua ja poltelua alavatsalla jo toistapäivää. Mitään ei oikein jaksa tehdä, väsyttää kummasti. Ruoka ei oikein maistu.

Odottelen siis loppuraskaudessa esikoistani (rv 38). Koko ajan miettii omista oireista, että jokahan ensi yönä tulee ns. lähtö tai onkohan tämä ennakkoa pian alkavasta synnytyksestä.. Kovasti tässä tuntuu toivovan, että saisi jo vauvan maailmaan :).

Minkälaiset oireet teillä muilla on siivittänyt synnytykseen? Onko jotain tiettyä alkavaa oireilua muutamia päiviä ennen alkavaa synnytystä? Vai onko synnytys vain alkanut yhtääkkiä yllättäen? Tietysti kaikki ihmiset ja sitä kautta myös synnytykset ja synnytysten alut ovat yksilöllisiä :).

Hyviä vointeja kaikille!
 
Mulla tuli pieniä supistuksia monta päivää ennen kuin sitten tuli ne kunnon supistukset. Limatulppa lähti 24h ennemmin. Oli sellanen fiilis, että pian syntyy(rv39) ja 12h niin jätkä oli jo pihalla.
 
Täällä on tarkalleen raskausviikkoja 37 ja 1 päivä, mutta luulen, että laitokselle asti pääsen vasta kuukauden kuluttua... ;) Nimittäin jotenkin tuntuu, että tenava viihtyy hyvin yksiössään. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa puhallella pölyt pois sairaalakassista. Viime kerralla piti ihan neuvolassa kysyä, että miltä ne supistukset oikein tuntuu, koska en ole mielestäni tuntenut niitä lainkaan... :( Neuvolan täti nauroi ja ilmoitti, että kun aika koittaa, kyllä ne tuntee.

Mutta onnea matkaan!
 
Meidän tyttö syntyi 40+6, minkäänlaisia tuntemuksia minulla ei ollut etukäteen. Synnytyspäivän aamuna olimme mieheni kanssa pitkällä lenkillä kun alkoi housut kastua. Arvelin sen olevan lapsivettä joten lähdimme kotiin suihkuun. Olo oli äärettömän pirteä ja positiivinen. Soitin synnärille (meiltä 2 km päässä) ja käskivät tulla tarkistuttamaan tilanteen. Siellä kätilö teki sisätutkimuksen jonka jälkeen alkoivat supistukset. Synnytys-salissa monen tunnin ahertamisen jälkeen kätilö totesi että kalvot ovat edelleen täällä, joten lapsivesi olikin vuotanut vain jostain ylempää. En huomannut limatulppaa enkä mitään muitakaan "vakio" merkkejä lähellä olevasta ihanasta perhetapahtumasta. Luomusynnytys kesti 18 tuntia, ja ainoa kivunlievitys olivat kaurapussit ja suihku, ja silti siitä jäi mielettömän upea fiilis. Kannattaa olla mahdollisimman paljon pystyasennossa, makuulla supistukset sattuvat paljon enemmän, ja synnytys etenee vielä hitaammin. Luomu ei ollut suunnitelmissa, mutta sitten kun kivut alkoivat olla sietämättömät oli myöhäistä puuduttaa :) mutta onneksi se kivuliain vaihe ei kestänyt kovin kauaa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täällä taas ei..:
Viime kerralla piti ihan neuvolassa kysyä, että miltä ne supistukset oikein tuntuu, koska en ole mielestäni tuntenut niitä lainkaan... :( Neuvolan täti nauroi ja ilmoitti, että kun aika koittaa, kyllä ne tuntee.

Vähän ohi aiheen, mutta pakko kommentoida että et ole ainoa joka ei tiedä supistuksista mitään! Esikoista odottaessani minulla ei ollut yhtään harjoitussupistusta ja koska vauva syntyi hätäsektiolla, en kokenut myöskään yhtään oikeaa synnytyssupistusta. Vauva oli perätilassa ja vedet meni 36. viikolla, joten lähtö tuli äkkiä ja ambulanssilla. Matkalla sairaalaan tunsin ikään kuin pari aaltoa menkkakipuja, mutta kipeiksi en niitä olisi kuvaillut. Kohdunsuu oli kuitenkin jo 6cm auki, joten kyllä kai ne supistuksia olivat.

Tällä kertaa odottaessa olenkin sitten saanut supistella ensimmäisenkin edestä! Viikoilla 23 alkoi kipeät rasitukseen liittyvät supistukset, ja olenkin loppuraskauden sairauslomalla. En meinannut millään uskoa että nämä ovat supistuksia, ja neuvolassa ne varmaan ovatkin jo tuskastuneet seikkaperäisiin kuvauksiini tuntemuksista supistuksen aikana, mutta kun oma kokemus asiasta puuttuu, niin ei auta muu kuin yrittää kysellä ammattilaisilta miltä supistuksen kuuluu tuntua! Onneksi neuvolan väki on ollut ymmärtäväistä, joskin on kuulemma äärimäisen harvinaista ettei jo yhden lapsen saanut äiti tiedä miltä supparit tuntuvat... Luonnonoikku! :)
 
Hei Mimaa!

Kuinka kummassa saatoit olla pystyasennossa synnytyksessä, itse olen synnyttänyt kolme ja nyt neljättä odotan (rv34) Joka synnytys on mennyt istuen,taikka maaten kiemurrellen :) Hyvä kun kerroit pystyasennosta niin jospa nyt tulevassa kokeilen.
 
hmm, tarkoitin että avautumisvaiheessa jalkeilla. En kertakaikkiaan vaan pystynyt istumaan ja makaaminen (kun olin "käyrällä" eli mitataan supistuksia ja lapsen sydänääniä) sattui aivan hirveästi. Synnyttämäänkin pystyy kyllä "pystyssä" joko synnytysjakkaralla (mies tukee takaapäin) tai kun nostaa sängyn päädyn aivan ylös ja ottaa siitä käsillä tukea, selkä kätilöön päin. Pystyasennossa ponnistaminen on sinänsä fiksua että maanvetovoima nopeuttaa ja pystyy ponnistamaan tehokkaammin alaspäin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, sillä selinmakuulla oleminen on fysiikan lakien mukaan se kaikista surkein vaihtoehto.
 
Niin juuri avautumisvaihetta tarkoitinkin... Edellisessä synnytyksessä katselin sängyltä kiikkustuolia että jos jaksaisi/pääsisi tuohon kiikaamaan, mutta se jäi ajatukseksi. No nähtäväksi jää miten nyt käy :/
 
^Lämmin (kuuma!) suihku on houkutteleva vaihtoehto, tuo kivunlievitystä ja saa olla pystyasennossa. Itse olin viime synnytyksessä melkein koko avautumisvaiheen suihkussa, välillä käytiin käyrällä ja jatkettiin höyrysuihkua. Suihkun hierova pää oli ihana ristiselälle pahimman supistusaallon päällä. Suosittelen lämpimästi!
 

Yhteistyössä