synnytys: en auennut, aukeanko jatkossakaan?

[aukeamaton]

Eli ensimmäinen synnytys päättyi kiireelliseen sektioon kun oli jo käynnistelty useampi päivä, puhkottu kalvot, käytetty kaikki kolme epiduraalia... Sillä erää synnytyksen kesto oli jo 20 tuntia ja olin auki peräti 3-4cm. Ja lasketusta ajasta oli viikko, lapsivesien menosta muutama päivä, poika ihan keskikokoinen ja terve, minä pitkä ja hoikka "ihannesynnyttäjä"... heh, heh

Ennestään pelkäsin eniten ponnistusta ja repeämiä, mutta siihen asti ei koskaan päästy. Jos tulen vielä raskaaksi, niin uskallanko edes yrittää alakautta?? Sektiosta jäi hyvät muistot ja siisti pieni arpi.

Kaipailisin siis kokemuksia niiltä, jotka eivät ole auenneet ekalla kerralla, että miten muut synnytykset sen jälkeen on menneet.

 

[Jagulaari]

Mulla esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla kun 14 tunnin (sairaalassa supistusten kourissa) jälkeen olin auki 3-4 senttiä ja sen jälkeen molemmat pojat ovat syntyneet alakautta, toisen synnytys kesti reilut 16 tuntia josta avautumisvaihetta 15h 20min. ponnistusta avitettiin imukupilla ja toinen synnytys kesti 3h 53min. josta avautuminen kesti n.3h ja tällä kertaa ei imukuppeja eikä muita apuja tarvittu!

 

[Janae]

Esikoinen leikattiin kun synnytys ei edistynyt, vauva jäi synnytyskanavassa liian ylös. ponnistamaankin jo pääsin, eli auki olin kai tarpeeksi. No kuitenkin, toinen syntyi normaalisti alakautta, ja olin tyytyväinen synnytykseen, olen ollut tyytyväinen kyllä kumpaankin synnytykseeni. Kannattaa yrittää alakautta. Sektion jälkeen synnytystapa-arvio tehdään ja loppuvaihetta täällä jyväskylässä ainakin seurattiin tarkasti. Esikoista yritin synnyttää 18 tuntia josta yli tunti ponnistusta, toinen kesti n. 12 tunti ja ponnistelin 12 minuuttia. Sektio olis aloitettu toisen kohdalla hyvissä ajoin, jos ois taas viivästynyt.

 

[...]

Mulla on juurikin tuo taipumus pitkittyneeseen synnytykseen: ykköstä synnytin 26h ja imukupilla saatiin hänet ulos, n.20tikkiä vaati.Leikkausryhmä oli valmiina, koska vauvan sydänäänet jo heikkeni.

Kakkosta tein 17h alateitse enkä auennut kuin 7cm, jonka jälkeen kiireellinen sektio. Olisin halunnut suunnitellun sektion edellisen synnytykseni perusteella, mutta minut puhuttiin ympäri.

Kolmannen tein suunnitellulla sektiolla ja samoin on tulossa tämä neljäs.

 

[vastaus!]

Käynnistys lisää riskiä tarjontavirheeseen, pysähtyneeseen synnytykseen ja keisarileikkaukseen.
Ihan hyvin voit synnyttää seuraavan alateitse, jos supistukset on hyviä.

 

[aukeamaton]

Mulla on juurikin tuo taipumus pitkittyneeseen synnytykseen

Tätä mä just haen, onko tämä siis sellainen asia, johon voi olla taipumus?? Neuvolan täti oli sitä mieltä, että on, mutta lääkäri taas oli sitä mieltä, että seuraava voisi mennä ok. Mulla ei tosiaan tullut ollenkaan kunnon supistuksia ilman lääkkeitä. Ja siis sain kaikki epiduraalit ja oksitosiinit enkä auennut silti... Ja nukuinkin siinä hetken eli olin kyllä rentona (ja kuumeessa ja antibiooteissa sitten kun oli riittävän kauan yritetty...).

Näen jo sieluni silmin kuinka mut puhutaan ympäri synnyttämään alakautta ja sitten kidun siellä taas tunti/päiväkaupalla ja repeän pahasti ja vauvaa autetaan imukupilla ja mitä kaikkee...

 

[joka kerta helpompaa]

No eihän noista voi koskaan tietää. Itsellä ensimmäinen ei koskaan tullut alakautta vaikka yritystä oli. Ei vain auennut. Ja toinen tuli 20 tunnin aukeamisen jälkeen imukupilla. Ja kolmas tuli melkeinpä itsekseen alle kolmessa tunnissa. Hyvä että synnytyssaliin pääsin.
Mutta jokainen synnytys on omanlaisensa. Yleensä synnytykset helpottuvat kerta kerralta, mutta eihän se tietenkään aina mene niin.
Itse olen tyytyväinen kun uskaltauduin synnyttämään alakautta seuraavat, sillä sen leikkaushaavan kanssa en olisi kyllä pärjännyt enää sitten kun oli muitakin hoidettavia kuin vain vauva!
Ja kannattaa muistaa että synnytys kokemuksia on juuri niin paljon kuin on syntyneitä vauvojakin.

 

[ed]

Niin ja kaikki synnytykset ovat tapahtuneet käynnistyksellä...

 

[aq*]

Mulla eka synnytys käynnistettiin. Tabuja annettiin eka pari päivää mutta vasta tippa käynnisti synnytyksen. Sain kärsiä helvetin jonka jälkeen synnytys todettiin pysähtyneeksi ja leikattiin vauva ulos. Tämän kokemuksen jälkeen minulla oli täysin samoja ajatuksia kuin alkuperäisellä ja mietin pitkään uskallanko uudestaan. Toista kun aloin odottamaan niin heti ekalla neuvolakäynnillä paasasin että se on leikattava!!! Lopussa pyörsin päätöstäni sen verran etten suostunut käynnistykseen vaan odoteltiin ihan rauhassa yli lasketun ajan. Kolmen päivän ajan tuli vähitellen kipeämpiä ja kipeämpiä supistuksia ja lopulta ihme tapahtui (omasta mielestäni siis kun olin varma ettei lähde tulemaan itsestään =D) ja kohdunsuu oli auennut ilman apukeinoja kolmeen senttiin! Kauan siinä kesti ennen kuin aukesi neljään senttiin ja epiduraalinkin sain jo ennen sitä. Siinä vaiheessa suostuin tipan laittamiseen koska epiduraali vei tunnon kokonaan eivätkä omat supparit olleet tarpeeksi tehokkaita. Pystyin rentoutumaan ja loput 6 senttiä aukesi vajaassa kahdessa tunnissa!

Ponnistusvaihe oli pahin ja kesti 1,5h mutta silti tästä synnytyksestä jäi tosi hyvät muistot, toisin kuin edellisestä ja voisin tehdä saman uudestaankin =D Jokainen synnytys on erilainen samallakin ihmisellä. Näin toitotettiin raskausaikana mutten uskonut vaan olin varma että synnytys taas pysähtyy. Toisin kävi!

 

[kysymys aq:lle]

Ponnistusvaihe oli pahin ja kesti 1,5h mutta silti tästä synnytyksestä jäi tosi hyvät muistot, toisin kuin edellisestä ja voisin tehdä saman uudestaankin =D Jokainen synnytys on erilainen samallakin ihmisellä. Näin toitotettiin raskausaikana mutten uskonut vaan olin varma että synnytys taas pysähtyy. Toisin kävi!

Kysymys siis pikemmin aq:lle kuin ap:lle mutta usein olen miettinyt tuota.

Varsinkin mitä tulee synnytyksiin ja raskauksiin. Heti vastaanotolta lähdettyä kipitetään keskustelemaan ja hakemaan "vertaistukea", ja uskotaan netissä kirjoittavaa vierasta ihmistä enemmän kuin terveydenhuollon ammattilaisia!

Jos alatiesynnytys olisi potilaalle vaarallisempi kuin sektio, ei kai hullukaan sitä suosittelisi. Helpompaa se on lääkärille leikata kaikki. Tähän muuten perustuu esim Etelä-Amerikan valtioiden suuri sektioprosentti. Ei jakseta seurata synnyttäjiä ja päivystää odottamassa koska jotain tapahtuu. Joten olkaamme onnellisia kun SAAMME synnyttää alateitse, tai ylipäätään kullekin potilaalle turvallisimmalla tavalla!

 

[aq*]

En missään vaiheessa sanonut että kyselin netissä tms. Päinvastoin en siihen aikaan vielä surffaillut ollenkaan..

Ja vastasin kun toinen kysyi. Tottakai on kiva kuulla onnistuneita juttuja, niistä sitä rohkeutta saa. Varsinkin kun toisella on omakohtaista kokemusta samantapaisesta tilanteesta, oli sitten ventovieras tai ei. En myöskään ihan tuosta vaan usko jokaista lääkäriä, ei ne mitään jumalia ole!! Sen huomasin synnytyksistä (varsinkin ekan jälkeen viisastuneena) että vaatia pitää tosissaan!!

 

[aq*]

Sen verran vielä että jos itse olisin ekan synnytyksen jälkeen tajunnut hakea sitä vertaistukea esim keskustelupalstoilta niin olisin mahdollisesti saanut rohkeutta seuraavaan synnytykseen. Olisin siis tajunnut että on mahdollista seuraavan synnytyksen menevän täysin eri tavalla vaikka edellinen olikin pysähtynyt. Ekalla kerralla minulle myös sanottiin ettei epiduraalia voi antaa ennen kuin on auennut 4cm ja sen takia kärsin älyttömästi monen tunnin ajan. Toisella kerralla kätilö sanoi että sen voi antaa milloin vaan.... Se myös annettiin, vei kivut ja nopeutti tavallaan synnytystä koska pystyin rentoutumaan. Mikäli siis ekallakin kerralla olisin saanut sen aikaisemmin niin mitään traumoja ei välttämättä olisi tullutkaan. Käynnistyshän aiheuttaa joillekin moninkertaiset kivut ja omalla kohdallani kävi näin. Luonnolliset supparit ei olleet mitään noihin verrattuna!

 

[alkuperäinen]

Lääkärit eivät todellakaan ole mitään jumalia, vääriä diagnooseja tulee kuin liukuhihnalta ym. Keskenäänkin ovat usein eri mieltä!

Sain ekan epiduraalin kun olin sentin auki! Tällä hetkellä olisin vahvasti valitsemassa sektion, mutta aina siellä koittavat kaikki saada alakautta pungertamaan...

Nyt ei kerkiä enempää ... Ja tuskin teen mitään päätöksiä nettikeskustelujen perusteella, mutta sitä vartenhan nämä palstat on, että voi kysellä muidenkin kuin lähipiirin kokemuksia yms.

 

[alkuperäinen]

Niin että kiitos kaikille omista kokemuksistaan kertoneille.

Neuvolantäti tosiaan sanoi, että hänen mielestään se on vähän sellainen ominaisuus tuo aukeamattomuus ... Tekisikin mieli uskoa enemmän häntä kuin lääkäriä, äitiysneuvolantäti se kuitenkin on se henkilö kenen kaikki tapaavat ennen ja jälkeen synnytyksen, lääkärit vaihtuvat ja tekevät omia pikku tutkimuksiaan eivätkä keskustele niinkään äidiksi tulleen kanssa yms. Uskon kyllä että kun monta lasta saa niin ne synnytyksen siinä yleensä helpottuvat. Itselläni olisi varmaan tarkoitus saada ehkä vain se toinen lapsi ja nythän olisin sillä saralla ensisynnyttäjä...

 

[sektiot x2]

Mulla molemmat poitsut synty loppujen lopuks sektiolla. Molemmat käynnistettyjä synnytyksiä. Ekalla kerralla aukesin 3cm. Päädyttiin kiireelliseen sektioon koska veden menosta 2 vrk joista toisen aikana vesi muuttu vihreeks ja mulle nousi kuume ja tulehdusarvot kohos. Toisella "yrityksellä" aukesin vaan 1cm, vedet meni vaadin lääkärin paikalle koska en halunnu uusintana samanlaista kokemusta kun eka. Kiireelliseen sektioon päädyttiin tässäkin koska lekuri epäili vauvan kärsivän hapenpuutteesta. Onneksi leikattiin niin mitään vaurioita ei päässy tulemaan.

En tiedä miksi mulle kävi näin, mutta itse epäilen että mulla on jotenkin liian laiska kohtulihas. Mulle kyllä tuli säännöllisiä napakoita supistuksia mutta ne eivät tehneet tehtäväänsä.

 

[alkuperäinen]

Mulla oli veden menosta jo 3,5 vuorokautta ja kanssa siis kuumetta yli 38 ja crp yli 100 kun päättivät leikata... Ja vauvan syke oli muutaman tunnin jo ollut koholla. Mulla oli kipeitä supistuksia, jotka ei kanssa saaneet mitään aikaiseksi ja joku kätilö puhui heikoista supistuksista! Jos ne oli "heikkoja", niin "kovia" en halua sitten kyllä koskaan kokea!

Kyllä kai ne toisella yrittämällä nopeammin päätyis leikkaukseen jos menee samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin eli ettei etene sitten millään, mutta empä tiedä, pelottaa kyllä jo valmiiksi.

Niin ja mulla siis tuntuu aina noi tutkimuksetkin ja alapää on tiukka. Synnytystapa-arviossa lääkäri sanoi, että kyllä se siinä synnyttäessä antaa hyvin periksi ja siihen saa kivunlievitystä. Tekiskin mieli pistää sille postia, että "eipäs antanut periksi (kuin 3-4cm)"

 

[joka kerta helpompaa]

Vähän samoin mullekin kävi ekan kanssa. Mutta meillä lääkäri kyllä tappeli kätilön kanssa siitä leikataanko vai ei. Ja onneksi lääkäri päättää eli pääsin laikkaukseen nopeasti.
Mullakin supistukset olivat heikkoja (?) vaikka tuntuivat kyllä aivan hirveiltä. Seuraavassa synnytyksessä olivat yhtä kipeitä mutta huomattavasti voimakkaampia ja tekivät tehtävänsä. Joten kipu ei aina kerro niiden voimakkuudesta.
Sinä tietenkin päätät miten synnytät mutta rohkaisisin sinua yrittämään alakautta. Jos synnytystapa arviosta vaan sanotaan että voit niin tehdä.

 

[jkjk]

Ei ne lääkärit mitään jumalia ole, virheitä tekevät hekin.

Kerran yksi määräsi hevoskuurin lääkettä lapselleni, josta farmaseutti totesi, että hän ei kyllä antaisi näin suurta annosta noin pienelle. Uskoin farmaseuttia.