Synnytyksestä

[Äiti]

Olen ajatellut nyt kun olen jo aivan viimeisilläni, että tahdon saattaa vauvan mahd. rauhallisesti maailmaan. Sairaalassa kuitenkin vauvan shokkihoito aloitetaan jo vatsassa..Hänelle laitetaan se ikävä elektrodi päänahkaan (sanotaan ettei satu, mutta mistä ne voisi tietää, pitäisi kysyä vauvalta, mutta hän ei osaa vastata) Esikoiseni liikkui tosi levottomasti kun se laitettiin..mullekin tuli sellainen konemainen olo, kun se ikävä piuha roikkui minusta.
Sitten se liman imeminen vauvalta..ok se on ymmärrettävää, mutta jos vauva itse sen purskauttaa ja huutaa normaalisti, niin ehän sitä tarvita..Puristushan synnytysteissä laittaa keuhkot niin kasaan, että lapsivesi tulee sieltä ulos.
Sitten ne valot..Sairaalassa on aina liian kirkas valaistus. Pieni on tottunut hämärään ja olisikohan parempi, jos hän saisi olla hämärässä salissa synnyttyään.
Mulla on vain tällaista ollut mielessä.
Esikoisella todettiin epänormaaleja sydänääniä sen elektrodin kautta, HUH..Hän oli kuitenkin OIKEIN hyvin voiva ja punainen tyttö..sai 10 apgar pistettä jo heti ekalla kerralla.
Pistää vain joskus mietityttämään.
Onkohan se elektrodi ainakin mahdollista jättää pois? Tietääkö joku? Se on kamalan inhottava.

Sekin muute on aika järkkyä kun esim. rauhoittavaa petidiiniä tungetaan edes kysymättä äidiltä haluaako sitä! Sitten sitä vain pöllyissä ihmettelee mitä tapahtuu. Minä en kyllä halua, että mulle tungetaan mitään, muuta kuin ehkä epiduraali, jos sitä tarvitsen.

 

[No huh]

Kylläpä saat kuulostamaan kamalalta koko synnytyksen ja sairaalan touhun, mikä lie sairaala jossa noin toimitaan.

Itse olen kolme vauvaa synnyttänyt ja neljäs on tulossa, enkä ole kyllä kokenut tuollaiseksi tapahtumaa. Vauvan parhaaksihan niitä sydänääniä kuunnellaan (laitetaan se vehje päähän), itselläni ainakin piuha mahan ympärillä joka mittaa sydänääniä tuntui ahdistavalta supistusten pahentuessa eikä antanut hyvin lukemiakaan. Synnytyssali ei ollut kirkas vaan hämärä, vauvoilta ei ole imetty limaa mikään kerta keuhkoista.

Ei myöskään mitään kipu- yms lääkettä ole minuun eikä vauvaan ikinä laitettu enkä ole kyllä niitä pyytänytkään.

Onhan se niin että sairaalassa ne kätilöt ovat ammattilaisia ja tietävät mitä milloinkin tulee tehdä. Sitten jos jotain vauvalle synnytyksessä tapahtuu niin varmasti ollaan heti nostamassa syytettä hoitohenkilökuntaa vastaan eikä enää muisteta että itse on kieltänyt laittamasta piuhaa vauvan päähän tms.

 

[paperille asiat]

Voi kai noita omia toivomuksiaan kirjoittaa paperille, joka annetaan kätilölle ennen synnytystä. Eikös sellainen ole tapana?

 

[kamalaa, not]

Kaiken saa kuulostamaan noin kamalalta jos asioihin noin suhtautuu. Onhan ihmisiä jotka valittavat että sairaalan palvelu on huonoa! Siis hä. Itse olin erittäin tyytyväinen sairaalasynnytykseen vaikka tehtiin kaikki edellä kuvatut toimenpiteet ja muutakin. Ei kaikkea tarvii niin päivitellä. Hyvät syyt niillä on kaikkiin toimenpiteisiin, minä ainakin luotan alan asiantuntijoihin. Tuskin vauva mitään elinikäisiä traumoja päivästä saa. Jos se olisi noin pienistä kiinni ni kaikkihan olisi niin tarumatisoituneita niin traumatisoituneita... huh vaikee sana

 

[***]

No joo, tämä lienee taas suhtautumiskysymys... Totuushan on se, että ei sitä lasta voi maailman kaikilta asioilta muutenkaan ikinä suojella. Meidän typy vaikuttaa ainakin ihan tyytyväiseltä elämäänsä, vaikka onkin syntynyt elektrodi päässä ja rokotettu ja pahanmakuiset D-vitaminitipat saanut täsmälleen 2-viikkoisesta lähtien.

Mutta jokainen toki ajattelee tavallaan. Mutta eiköhän tosiaan voi jonkin verran noihin asioihin vaikuttaa, kun kertoo toiveensa synnytyssairaalssa, jos tuntuu asiat vaivaavan. Kyllä kai siellä pakostikin synnyttävän äidin toiveet huomioidaan...

 

[Tp]

Kyllä toiveet huomioidaan. Minä esimerkiksi sanoin etten haluaisi petidiiniä tai muita opiaatteja koska äitini sai niistä leikkauksessa karmean migreenin. Kätilö välillä kysyi onko kipu vielä siedettävää vai haluanko lääkettä, ei tuputtanut millään lailla mutta antoi mahdollisuuden perua puheitaan jos olisin tullut toisiin ajatuksiin. No, ei ne kivut menneet mulla koko synytyksessä niin pahoiksi että olisin riskeerannut migreenin vaihtoehdon, ja pärjäsin ihan hyvin ilman mitään. Mulle oli tosin ensimmäinen synnytys melkoinen shokkitilanne yllättävän ennenaikaisuuden takia, niin että taisi ne elimistön omat sokkihormonit hoitaa kivut pois aika tehokkaasti.
Mutta olen itsekin sitä mieltä että kaikki seurantapiuhat ja elektrodit laitetaan vain ja ainoastaan vauvan+äidin hengen ja terveyden turvaamiseksi, ei suinkaan kiusan teoksi.
Sitä paitsi on todettu sekin, että vauva tarvitsee elämässä selviytyäkseen sen sokin ja stressin mikä synnytyksessä väkisin eteen tulee. Se myös käynnistää vastustuskyvyn ja monia tärkeitä elintoimintoja.

 

[ap.]

Ei en yritä saada koko touhua kuulostamaan ihan hirveältä.
Ekan kanssa mulla oli mukava kätilö, tosi hyvä ja kannusti koko ajan.

Kyllä mun tyttö oli tyytyväinen synnytyksen jälkeen. Nukkui kun tukki jha heräsi aina syötölle.

Pointti olikin siinä, että sitä tahtoisi mahd. pehmeän vastaanoton vauvalle. Paremminhan nyt on asiat kun joskus 70 luvulla, ehdottomasti. Enkä mä puhunut mistään keuhkoliman imemisestä. Joskushan niille vauvoille pistetään sellainen pieni letku nenuun ja sinne suuhun ottamaan liiat limat pois.

Mä ajattelin vain vauvan kannalta asiaa. Mulla on ehkä loppuajan hormoonit sitten sekaisin ja tämä oli vain sellainen juttu joka kävi mielessä.
Varmasti saan pyytämällä toiveeni läpi. Eikä tämä sairaala ole ollenkaan kamala, se on ihan hyvä ,uualle en menisikään
Ihan tosissaan ajattelin vain vauvan kannalta, se on ensi silmäys maailmaan.
Pikku esimerkkinä vaikka äiti joka karjuu kamalasti koko synnytyksen ajan. Äiti ei ole ainoa joka siinä kärsii. Se pikkuinen käy kanssa kipua läpi ahtaassa synnytyskanavassa. Sitten päälle vielä äidin karjunta..

Siis mun ajatus on mahdollisimman rauhallisesti ottaa koko homma. Pienen rakkaan vauvan takia. Mutta tää on vain mun mielipiteeni.

 

[ap]

Ja totta, en varmasti pysty ottamaan täysin rauhallisesti..Se on mahdotonta
Tää oli vain ajatus.

 

[***]

Ihan hieno juttu, että aattelet vauvan kannalta ja kyllä se syntymä on varmaan yksi rankimmista jutuista, mitä elämän aikana koetaan kaikkinensa. Mutta en mä usko, että ihan se äidin karjuntakaan tekee siitä sen kauhempaa... Itse ainakin karjuin, koska siltä vaan tuntui. Olis ollut ihan turha tulla sanomaan, että älä karju, oisin karjunut kumminkin! )

Kyllä se maailmaantulo aika shokki on, joten ihan fiksusti ajattelet sikäli, mutta älä ota tuosta turhaa stressiä itselles, sillä vauvat vasta onkin sitkeitä ja jo yksistään se, että synnytys on riittävän nopee ja ongelmia ei tule on vauvalle ""hyvä"" synnytys ja oikeesti vaikeistakin synnytyksistä nuo pienet tuntuu yllättävän hienosti selviytyvän. Mutta kyllähän sä sen tiedät toki itsekin.

Mutta tsemppiä sulle matkaan kovasti!! )