synnytyksestä keskustelu.

[minä]

molempien lapsien synnytykset ovat olleet minulle tosi ns.kovat kokemukset, joita en unohda varmaan koskaan. ajattelen niitä päivittäin. Luulen että johtuu varmaan siitä että en ole kenenkään kanssa päässyt puhumaan synnytyksieni kulkua läpi. en ensimmäisen lapsen jälkeen enkä toisen. toista lasta synnyttämään mennessäni annoin toivomukseni että haluisin kätilön käyvän juttelemassa minulle synnytyksen kulusta jälkeenpäin. Mutta eipä tullut vaikka kuinka pyysin. (kävi kyllä sen kans läpi joka oli synnyttänyt minun jälkeen ja joka tuli samaan huoneeseen). minulle tämä olisi ollut suuri asia. vieläkin itken sitä että miksi kukaan ei kuuntele kun haluisin jutella synnytyksestäni. Ja ei edes neuvola tätikään kun hänellekkin olen kertonut tästä. :'(

 

[Ammiina]

Mulla vähän samoja mietteitä.. Mulla edellinen vauva synty ambulanssiin ja synnytyksen kesto oli 1h. Oli kyllä tosi raju synnytys ja puhumisen tarve siitä kova. Nyt on rv35 ja tuleva synnytys pelottaa aika lailla.. Olen yrittänyt ottaa synnytyksen puheeksi neuvolassa ja lääkärin kanssa, mutta tuntuu että he vain sivuuttavat asian olan kohautuksella.. Kysyin pelkopolillekin pääsyä tämän takia mutta sain vain jotain epämääräistä vastaukseksi. Lääkäri vielä sanoi että tämä vauva tulee todennälöisesti vielä nopeampaa kuin tuo edellinen.. Kiva siis pelätä että syntyykö kotiin ja joudunko vielä yksin synnyttämään..
(meni vähän asian vierestäkin..)
Mutta olisi kyllä todella tärkeää että vois puhua nuo synnytykset selviksi ettei jäis painamaan mieltä..

 

[minä]

kiva kuulla että muillakin on samantapaista, en sitten tainnutkaan olla ainut. Minulla nyt kuitenkaan ei noin nopeasti ole synnytykset olleet, mutta silti olen jäänyt miettimään niitä asioita. Toivon sinulle että kerkeät edes sairaalaan, ettei ambulanssii tarvitse kuitenkaan synnyttää. Lähde heti jos tuntuu vähänkään sille että nyt saattais rueta tapahtumaan. Kyllä ne tarkistaa sen tilanteen kun kerrot kuinka on viimeksi käynyt, pääsethän sitten kotiin jos ei niin käynytkään. olisi kiva kuulla kuinka meni sitten kun asia on ajankohtaista, niin jos sitten kun kerkeät ja kykenet niin tulisitko kertomaan?

 

[HeMa05]

itsellä synnytyksestä 5kk ja vieläkin se mietityttää.se ei joillekin olis varmaan niin kauheaa mutta itselle oli kova pala mm.että jouduttiin ottamaan lopulta imukupilla supistusheikkouden takia,melkein hengitti likaista lapsivettä josta seuraukset olis olleet pahat.lapsi kiidätettiin suoraan ulosoton jälkeen valvontaan elvytettäväksi eli en saanut lasta rinnalle kun 2 tunnin kuluttua.haavojen tikkaus vielä päälle,kyllä oli hohto kaukana.....

sain onneksi itse käydä asiaa läpi kätilön kanssa joka oli synnytyksessä,hän selitti kaikki minulle.se on minun onni et hän tuli pyydettäessä osastolle.
toivon että te muut saatte joskus rauhan synnytyksen osalta ettei tarvi miettii kauaa....

 

[tietämätön]

mietin vieläkin sitä ensimmäistä päivittäin ja siitä on jo kolme vuotta. Liekkö unohtuukohan koskaan

 

[Ammiina]

\

kiva kuulla että muillakin on samantapaista, en sitten tainnutkaan olla ainut. Minulla nyt kuitenkaan ei noin nopeasti ole synnytykset olleet, mutta silti olen jäänyt miettimään niitä asioita. Toivon sinulle että kerkeät edes sairaalaan, ettei ambulanssii tarvitse kuitenkaan synnyttää. Lähde heti jos tuntuu vähänkään sille että nyt saattais rueta tapahtumaan. Kyllä ne tarkistaa sen tilanteen kun kerrot kuinka on viimeksi käynyt, pääsethän sitten kotiin jos ei niin käynytkään. olisi kiva kuulla kuinka meni sitten kun asia on ajankohtaista, niin jos sitten kun kerkeät ja kykenet niin tulisitko kertomaan?

Mulla nyt jo supistelee joka päivä aika paljon ja oli viime keskiviikkona jo 3cm auki paikat.. Mutta ei oo vielä niin kauhean kipeitä supistuksia tullu.Oon aatellukin et parempi turhaan käydä siellä kuin että ei taaskaan ehitä..Lääkäri sanoikin et jos tulee ykskään semmonen supistus millä tuo edellinen synnytys alko niin pitää heti soittaa ambulanssi. Viimeksi oli matkaa 60km ku satuttiin olemaan mummolassa just sillon. Nyt en kyllä lähde enää kotoa kovin kauas ennenku tuo vauveli on syntyny, matkaa 30km. Onneksi tässä on lähellä monta kotiäitiä niin saa nuo lapset (4v ja 1v) tarvittaesa nopeestikin hoitoon jollekin jos tulee äkkilähtö. =)

 

[LisaMarie]

Mä olisin hallunnut käydä synnytyksen myöhemmin läpi. sairaalassa kyllä tuotiin synnytyskertomukset luettaviksi ja kätilö kävi moneen kertaan kysymässä vaivaako joku, haluanko keskustella jostain. Mä olin kuitenkin siinävaiheessa viellä niin vauvahöyryssä ja huumassa, ettei vähempää olis voinu joku synnytys kiinostaa, kun oli kerran VAUVA!

Nyt myöhemmin olen huomannu, että olishan se mukava osata jutella omasta synnytyksestään . Mä kun tunnen itseni aina synnytyskeskusteluissa jotenkin ulkopuoliseksi, kun en osaa sanoa oikein juuta enkä jaata, eikä mulla muutenkaan ole synnytyksestä kauheasti käsitystä tai mielipidettä, kun se tuntui silloin aikoinaan niin merkityksettömältä asialta vauvaan verrattuna. Meni montavuotta edes sen tajuamiseen, että ei se synnytys varmaan ollu kivaa, jos ei nyt mikään kauhukokemuskaan. Mutta mulla todella toimi se vanha sanonta, että kun saa sen vauvan syliinsä, ei sitä synnytystä enää muista.Eli mulla ei oikeastaan ole kovinkaan tarkaa tietoa miten synnytykset teknisesti meni, minkä nimisä puudutuksia sain, paljonko tikattiin jne...

Kun menen synnyttämään 3. olen ajatellu pyytää vanhatkin paperit samalla luettaviksi, saas nähdä miten käy, jaksaako se sittenkään kiinostaa enää siinävaiheessa.

 

[taustalla]

Mulla oli ainakin neuvolapapereissa sellainen ruksattava kohta kuin "synnytyskertomus käyty läpi äidin ja kätilön kanssa" tms. vastaava. Ja lääkärikin kyseli vielä kotiinlähtötarkastuksessa, että mikä on oma käsitys synnytyksestä ja onko se varmasti puhuttu kätilön kanssa. Mun mielestä kun se oma synnytys on niin on oikeus esittää kysymyksiä vielä vuosienkin päästä että mitä sinne papereihin on laitettu. Kannattaa tutustua niin seuraavassa synnytyksessä osaa varautua joihinkin asioihin esim. omaan oksentamiseen paremmin.

 

[taustalla]

ensimmäisen synnytystä ei keskusteltu läpi, ja oikeastaan joka päivä sitä mietin, toisen syntymään asti 5kk sitten. Koin esikoisen jälkeen jotenkin "epäonnistuneeni" en oikein tiedä miksi. Synnytys käynnistettin ja kesto oli 11h ja rapiat. Epidurali oli turha, ja voimat alkoi loppua kesken. Osastolla kätilö koetti patistaa liikkeelle, muttei jaksanut. Tuli jotenkin huono olo kun ihmeteltiin miksi olin paljon vauvan kanssa sängyssä. Hb oli sitten 80 kun mitattiin ja taisin saada anteeksi tuon väsyneen olon kätilöltä mut kaivelemaan se jäi kun olo on niin herkkä tuollaisen tapahtuman jälkeen.

Kotikäynnillä th sanoi tosi fiksusti ettenkö kokenut epäonnistuneeni kun kroppa ei hoitanut hommaa tavallisesti. Jäin miettimään mitä tuo nyt tarkoitti kun alakauttaa kumminkin syntyi. Kaippa tuota käynnistystapaa sitten. Mutta tuo epäonnistuminen taisi alkaa siitä hetkestä kun th sen ilmoille laukaisi.

Toisen synnytys jotenkin "pelasti" oman fiiliksen. Syntyi 3viikkoa etuajassa. Ja nopeasti. Kipu oli kamala, pahempi kuin ensimmäisestä. Mutta jotenkin sitä oli niiin ylpeä itsestään ja tunsi onnistuneensa.

Niin tunneasioita nämä ovat, molemmat synnytykset olivat onnistuneita mutta oma olo niistä oli kuitenkin ihan erilainen näin jälkikäteen.

Sairaalassa ei käyty ensimmäistä synnytystä siis läpi ollenkaan. Toinen käytiin läpi, ja samalla sitten ensimmäisestä tehdyt paperit

Sorry, sekavaa tekstiä mutta muksut häslää taustalla kakkapepun pesukin näköjään odottaa...

 

[jonnuska]

mulla ei kans käyty synnytystä läpi jälkeenpäin,vaikka kätilö niin lupaili 1tunnin ja 15 minuutin ponnistamisen jälkeen....Odotin jälkitarkastukselta,että ois saanu käydä asian läpi ja ehkä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin,esim.miksi annettiin ponnistaa niiiiiiiiin kauan ja sit vast leikattiin ym ja miks en saanut nousta pystyyn ponnistusvaiheessa jne.Jälkitarkastuksessa oli kuitenkin ehkä just valmistunut tylyn oloinen lääkäri,joka ei turhia jutellut,vaikka yritin ottaa puheeksi synnytyksen jne......Eli siitä ei puhuttu.nyt 10 viikkoa synnytyksestä ja vieressä maailman ihanin tyttölapsi,mutta toista kertaa en uskalla synnyttää.....Traumat tais jäädä

 

[taustalla]

\

mulla ei kans käyty synnytystä läpi jälkeenpäin,vaikka kätilö niin lupaili 1tunnin ja 15 minuutin ponnistamisen jälkeen....Odotin jälkitarkastukselta,että ois saanu käydä asian läpi ja ehkä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin,esim.miksi annettiin ponnistaa niiiiiiiiin kauan ja sit vast leikattiin ym ja miks en saanut nousta pystyyn ponnistusvaiheessa jne.Jälkitarkastuksessa oli kuitenkin ehkä just valmistunut tylyn oloinen lääkäri,joka ei turhia jutellut,vaikka yritin ottaa puheeksi synnytyksen jne......Eli siitä ei puhuttu.nyt 10 viikkoa synnytyksestä ja vieressä maailman ihanin tyttölapsi,mutta toista kertaa en uskalla synnyttää.....Traumat tais jäädä

:hug: Aika parantaa haavat sanotaan, ja minulla näin oli, toivottavasti sinullakin

 

[jonnuska]

\

\

mulla ei kans käyty synnytystä läpi jälkeenpäin,vaikka kätilö niin lupaili 1tunnin ja 15 minuutin ponnistamisen jälkeen....Odotin jälkitarkastukselta,että ois saanu käydä asian läpi ja ehkä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin,esim.miksi annettiin ponnistaa niiiiiiiiin kauan ja sit vast leikattiin ym ja miks en saanut nousta pystyyn ponnistusvaiheessa jne.Jälkitarkastuksessa oli kuitenkin ehkä just valmistunut tylyn oloinen lääkäri,joka ei turhia jutellut,vaikka yritin ottaa puheeksi synnytyksen jne......Eli siitä ei puhuttu.nyt 10 viikkoa synnytyksestä ja vieressä maailman ihanin tyttölapsi,mutta toista kertaa en uskalla synnyttää.....Traumat tais jäädä

:hug: Aika parantaa haavat sanotaan, ja minulla näin oli, toivottavasti sinullakin

:hug:

 

[heli-77]

Minulla kanssa jäi huono kokemus esikoisen kanssa tosta synnytyksen jälkipuimisesta kätilön tai edes jonkun kanssa!
Tiivistettynä: synnytys oli tosi rankka ja menetin paljon verta. "sain" oman huoneen jossa kökötin yksinäni huonossa kunnossa sen 5 pvä. Kätiläö ei ehtinyt kanssani synnytystä läpikäymään, kun olin hänen viimeinen "asiakas" ennen hänen alkavaa vuorotteluvapaata :snotty: !
Nyt kun tämä toinen syntyy niin PAKKO itse ainakin jaksaa olla vaativampi ja kysyä, kysyä ja kysyä...