synnytyksen kivuliain vaihe?

Hetket ennen ponnistuksen alkua,vikat sentit,auts :snotty:

tämä

 

Pahinta oli se synnytyksen jälkeen tehty sisätutkimus. Ihan kamala.Mieski kysy jälestäpäin et miksi niillä oli niin kamalan näköset välineet.

 

se hetki just ennen kun pääsee ponnistamaan kun supparit on kivuliaimmillaan...

 

Ne kamalan tuskalliset supistukset, ennen ihanan taivaallista spinaalia
Ponnistus vaiheen en muista sattuneen. Se toki sattui jossain määrin kun vauvan hartiat syntyivät. Mutta sekin oli todella nopeasti ohi. Ja tosiaan siihen, ettei pään syntyminen ollut niin kivuliasta varmasti vaikutti se, että eppari tehtiin. Mutta siis ne supistukset oli jotain aivan järkyttävää! Loppuvaihe puudutuksen jälkeen meni ihan leikiten. Voin kyllä kuvitella, että niitä, joille ei epparia ole tehty on saattanut sattua aikamoisesti se vauvan ulos tulo :$

 

Ponnistus |O

 

Viimeinen tunti ennen ponnistamista kun avauduin 4:stä 10cm:iin kertarysäyksellä. Ja lisäksi se että väliliha leikattiin ilman puudutusta... silloin mä HUUSIN!!!!!

 

ehdottomasti se vaihe, kun kohdunsuu oli jo täysin auki, mutta ei vielä ponnistuttanut ja lapsi laskeutui. Kaikki muu oikeinkin jees, vaikka kipeetä kävikin.

 

avautuminen+ponnistus.....jäi ikuinen kammo :kieh:

 

Epparin ompelu.

 

Viimeiset pari senttiä avautumis vaiheessa

 

avautuminen

Tämä.

Just tää!!!!!!!!!!!!!

 

Ponnistusvaihe, molemmissa. Tosin avautumisvaihe kakkosesta oli pahempi kuin ekasta. Mutta toisella kertaa ponnistusvaihe oli vielä kivuliaampi, vaikka kesti 20 min vähemmän. Silloin oikeasti luulin, että repeen kahtia. :x

 

Avautumisvaihe ja tikkien ompelu

 

Avautumisvaiheen supistukset ennen epiduraalia.

Tämä.

 

Ponnistus luomuna, välilihan leikkaaminen kun ei ollut puutunut. Avautuminen olikin yllättävän siedettävää. Ponnistaminen oli karseeta, tuntui että värkki repeää.

 

avautuminen

mikä siinä sattuu?

no ne saatanan supistukset

Just nämä. Ponnistus oli lasten leikkiä supistuksiin verrattuna.

 

koko synnytys kaikkineen supistuksineen oli yhtä helvettiä suoraan sanottuna. epiduraalin sain, mutta ei auttanut kipuihin yhtään. oikeesti luulin kuolevani siihen paikkaan, niin paljon se sattui. toista kertaa en oo menossa synnyttään. vaikka olihan se kyllä sen arvoista

 

Avautuminen, joka kesti ja kesti ja kesti. Ja ilman kipulääkettä.

 

Avautuminen oli yhtä puhdasta helvettiä, sitten epiduraalin jälkeen oli kuin taivas. Sitten alkoi puolentoista tunnin ponnistusvaihe, joka ei sinänsä sattunut, mutta tuntui repivän minut atomeiksi. :/

 

Viimeinen tunti ennen ponnistamista kun avauduin 4:stä 10cm:iin kertarysäyksellä. Ja lisäksi se että väliliha leikattiin ilman puudutusta... silloin mä HUUSIN!!!!!

Näin, paitsi mä en huutanut vaan olin ihan hiljaa

 

Synnytksen jälkeinen päänsärky oli tuhat kertaa kivuliaampi kuin mikään synnytyksen "oikeista" vaiheista.

 

Ponnistus vaihe, 45 min!

 

ekassa supistukset, tokassa ponnistusvaihe

 

Se kun pää on just tulossa ulos.

 

Ehottomasti ponnistaminen.