synnytyksen kivuliain vaihe?

Ei ollu avautumissupparit mitään sektiokipuun verrattuna... Helvetillinen kipu alko heti parituntia sektion jälkeen, ja kesti n 4 pvää =(

 

No pään syntyminen, ei muut tuskat ole mitään sen rinnalla. Mutta mulla onkin teoria, että jos ei repeä niin se kudosten venyminen sattuu enemmän kuin helposti repeäminen.

Oli muuten ääni käheä KAKSI VIIKKOA kun huusin niin paljon silloin kun pää syntyi. Eppari jos tehdään ei satu se pää juu ei, mutta sitten onkin kaksi viikkoa tikit kipeinä.

 

Tieto siitä, että tuskaa tulee kestämään vielä kaaaaaauan:
klo 5 mentiin synnärille -> 4 cm auki
n. klo 13 sisätutkimus ->ruhtinaalliset 5 cm auki! Siis mitä prklettä! Kauanko tää vielä kestää!!!?? Onneksi loppu meni vähän rivakammin...

 

avautuminen 7-10cm jos ilman puudutusta, ja ihan loppuvaihe ennen pääntuloa. AUTS.

 

Kyllä se ponnistus oli tukalin. Kivut ehkä samaa luokkaa kuin kunnon supistuksissa, mutta se repeämisen ja paineen tunne oli niiiiin hirveä!!!!!!

 

Avautumisvaiheen supistukset ennen epiduraalia.

 

Eka kerralla ponnistusvaihe, kun tuntu että halkeaa. Toka kerralla avautuminen.

 

Ponnistus,kun tuntuu että pepusta tulee jumalaton pökäle :$

 

Ponnistaminen. Se polte ja tuska alapäässä, tuntuu että räjähtää ja kuolee.

kummasti sen kivun unohtaa heti kun saa pikku ihmeen syliinsä.

Jaa unohtaa vai...paskat mä ainakaan mitään unohdin!

Se ponnistusvaiheen järkyttävä kipu, joka kesti ekassa 15min ja toisessa 10min ja jokainen minuutti oli LIIKAA. Kolmessa viimeisessä oon ottanu pudendaalipuudutteen jotta kipua ei tunnu.

Joo tosiaan ponnistusvaihe tuntui kuin ALAPÄÄ OLISI REVITTY JOKA SUUNTAAN. Kipu ei ole unohtunut, vaikka ekasta synnytyksestä 16v ja toisesta 13v aikaa

 

Avautumisvaihe. KOlme synnytystä ja jokaisessa kivuliain oli avautumisvaihe.

 

Ponnistaminen. Se polte ja tuska alapäässä, tuntuu että räjähtää ja kuolee.

kummasti sen kivun unohtaa heti kun saa pikku ihmeen syliinsä.

Jaa unohtaa vai...paskat mä ainakaan mitään unohdin!

Se ponnistusvaiheen järkyttävä kipu, joka kesti ekassa 15min ja toisessa 10min ja jokainen minuutti oli LIIKAA. Kolmessa viimeisessä oon ottanu pudendaalipuudutteen jotta kipua ei tunnu.

Joo tosiaan ponnistusvaihe tuntui kuin ALAPÄÄ OLISI REVITTY JOKA SUUNTAAN. Kipu ei ole unohtunut, vaikka ekasta synnytyksestä 16v ja toisesta 13v aikaa

Siis auttaako toi pudendaali siihen kipuun mikä tulee siitä kun lapsen pää tulee ulos? Ja onko toka kerta helpompi??

 

tämä kolmas synnytys oli kivuliain,otin edellisistä synnytyksistä poiketin epiduraalin sijasta spinaalin.. se ei auttanut kuin vähän ja hetkeksi ja vei ponnistuksen tunteen kokonaan! :/
Ainoa oikeestaan mikä puutui,oli mun jalat
ja se tunne edellisissä synnytyksissä on kun on valtava ponnistamisentarve eikä vielä saisi ponnistaa, se on jotakin niin kamalaa! :/

 

Ponnistaminen. Se polte ja tuska alapäässä, tuntuu että räjähtää ja kuolee.

kummasti sen kivun unohtaa heti kun saa pikku ihmeen syliinsä.

Jaa unohtaa vai...paskat mä ainakaan mitään unohdin!

Se ponnistusvaiheen järkyttävä kipu, joka kesti ekassa 15min ja toisessa 10min ja jokainen minuutti oli LIIKAA. Kolmessa viimeisessä oon ottanu pudendaalipuudutteen jotta kipua ei tunnu.

Joo tosiaan ponnistusvaihe tuntui kuin ALAPÄÄ OLISI REVITTY JOKA SUUNTAAN. Kipu ei ole unohtunut, vaikka ekasta synnytyksestä 16v ja toisesta 13v aikaa

Siis auttaako toi pudendaali siihen kipuun mikä tulee siitä kun lapsen pää tulee ulos? Ja onko toka kerta helpompi??

Joo mulla ainakin auttoi kolmessa synnytyksessä toi pudendaalipuudute. No toisessa synnytyksessä ei ponnistusvaihe llut yhtään sen helpompi kuin ekassa vaikka kestikin 10 min. Järkyttävä kipu ekassa ja tokassa. Enkä tosiaan oo sitä kipua koskaan unohtanu, niin karmealta se tuntui!

 

Ponnistaessa tuntui siltä että alapää repeää. En tiedä, miten paljon vaikutti se että käskettiin ponnistaa kalvojen puhkaisujen jälkeen vaikkei ponnistuttanut. Saas nähdä miten nyt toisella kertaa.

 

Ponnistaminen. Se polte ja tuska alapäässä, tuntuu että räjähtää ja kuolee.

kummasti sen kivun unohtaa heti kun saa pikku ihmeen syliinsä.

Jaa unohtaa vai...paskat mä ainakaan mitään unohdin!

Se ponnistusvaiheen järkyttävä kipu, joka kesti ekassa 15min ja toisessa 10min ja jokainen minuutti oli LIIKAA. Kolmessa viimeisessä oon ottanu pudendaalipuudutteen jotta kipua ei tunnu.

Joo tosiaan ponnistusvaihe tuntui kuin ALAPÄÄ OLISI REVITTY JOKA SUUNTAAN. Kipu ei ole unohtunut, vaikka ekasta synnytyksestä 16v ja toisesta 13v aikaa

Siis auttaako toi pudendaali siihen kipuun mikä tulee siitä kun lapsen pää tulee ulos? Ja onko toka kerta helpompi??

Joo mulla ainakin auttoi kolmessa synnytyksessä toi pudendaalipuudute. No toisessa synnytyksessä ei ponnistusvaihe llut yhtään sen helpompi kuin ekassa vaikka kestikin 10 min. Järkyttävä kipu ekassa ja tokassa. Enkä tosiaan oo sitä kipua koskaan unohtanu, niin karmealta se tuntui!

Mut silti olet vielä kolme kertaa jälkeenpäin ollut synnyttämässä...?

 

Esikoiselta avautumisvaihe, kuopukselta ponnistus.

 

Esikoisesta laskeutumisvaihe ja toisessa varmaan avautumis

 

Ponnistusvaihe oli vaikein kummassakin ja kivuliain vaikka ei kestänyt kumpikaan kauaa. Kuopuksesta kamalampi kun ei tullut sitä ponnistamisen tarvetta ollenkaan.

 

Ne ihan viimeset supparit oli kamalimpia

 

Ponnistus. Taju lähti |O

 

Supistuskipu ennenkun sain sen ihanan, ihanan epiduraalin :saint: Pään tulo/hartioiden ulosautto kirpas kans aika makiasti, mutta kesti vaan sen hetken ja sit olikin jo poika ulkona =) Inhottavaa oli kans, kun ponnistin niin kauan (35min) ja jalat oli kokoajan koukussa niin nivusia alko särkemään :/

 

Supistukset ja tikkien laitto olivat pahimmat.

 

En oikein osaa sanoa mikä oli kivulian, silleen fyysisesti, koska kipu ei missään vaiheessa yltynyt niin kovaksi etteikö olis ollu hallinnassa. Just ennen ponnistusta oli semmonen vaikea vaihe, kun väsyin tosi paljon... Tuli semmonen olo, että olis voinu ottaa tunnin tauon ja vähän nukkua. Vähän siinä supistusten välillä lepäsin, mutta kun tuli 3 minuutin välein, ja oli tullu 3 minuutin välein jo muutaman tunnin ajan...!

Sitten kun MUN mielestä alko ponnistus oli aluks ihan hyvä olla; nousin seisomaan ja ei enää oikeastaan sattunut, tehtiin vaa töitä. Sitten piti hypätä sängylle, nelinkontin menin, ja sit alko taas vähän sattua. Sit ne sano että EI saa ponnistaa.. Se ei ollu mukavaa. Huusin sitten lujaa, se vei tehon ponnistamiselta jota kroppa teki mun päätöksistä huolimatta. Toisaalta ponnistus tuntu hyvältä, koska tiesin synnytyksen kohta olevan ohi... Vähän pelkäsin repeämistä, mutta sitä ei edes tuntunu Olin ihan 100% varma etten revenny yhtään,ja ihan ihmeissäni kuuntelin ku kätilö sanoi laittavansa kolme tikkiä.

Ku pää näky, olin niin helpottunu, ja siinä vaiheessa loppu supistuksetkin, joten eipä enää sattunu...

 

avautumisvaihe oli kyl kivulian |O

 

Ekassa oli kivuliainta avautumisvaihe ennen kun laitettiin epiduraali.
Toka syntyi ilman kivunlievitystä ja oli nopea synnytys. Kivuliainta siinä oli viimeiset sentit avautumisessa, just ennen ponnistusta.