Ikävä kyllä en osaa lohduttaa, mutta tiedän tunteen.. Mun esikoinen syntyi viikolla 42+5, vasta silloin käynnistettiin, vaikka ramppasin naikkarilla yliaikaiskontrollissa useamman kerran. En tiedä mikä siinä käynnistyksen saamisessa oli niin vaikeaa, mutta aina vaan katsottiin istukan verenvirtauksia, lapsen sykettä yms. mun tukalasta ja väsyneestä olosta ei välitetty yhtään. En ollut esim.saanut enään nukutuksi kunnolla pitkään aikaan kun oli ihan mahdoton löytää hyvää asentoa, ja jatkuvasti supisteli kipeästi vaikka synnytys ei alkanutkaan. Lopulta kaikki tapahtui nopsaan kun vihdoin pääsin käynnistykseen. Pelkkä kalvojen puhkaisu riitti ja tyttö syntyi nopeasti. Onneksi seuraava lapsi syntyikin jo viikolla 38 ihan spontaanisti alkaneella synnytyksellä, kun pelkäsin taas että mennään kolmatta viikkoa yliajalle! Tsemppiä ja jaksamista sulle, eiköhän se vauveli kuitenkin pian synny, vaikka tuntuu pitkälle päivät odottaa.