Synnytyksen jälkeinen masennus/ahdistus. Kokemuksia/vertaistukea kaipaan!

[........]

Minulla on todennäköisesti synnytyksen jälkeistä masennusta.
Huomasin tämän vasta n. viikko sitten. Alkoi fyysisillä oireilla;
-Vatsavaivat
-Väsymys
-Huimaus (tätä on ollut pidempäänkin, lihakset tosi jumissa joten johtuu varmaan siitä)
-Levottomuus
-Kurkkua kuristaa
-Rintaa ja vatsaa ahdistaa
ym.

Nyt viime viikonlopulla alkoi tulemaan pahempia henkisiä oireita, tässä vaiheessa fyysiset ei tuntuneet oikeastaan missään.
Pakkoajatukset perheen tai itseni vahingoittamisesta, pelkään lähes kaikkea (autolla ajo, vieraiden pyytäminen tai kyläily)
Vauva tuntuu välillä vieraalta (ja muukin perhe) Kauhea hulluksi tulemisen/psykoosin pelko ym.
En pääse peloista/pakkoajatuksista millään eroon.
Menin viikonloppuna päivystykseen tämän takia, jonkin aikaa lääkäri kuunteli ja määräsi rauhoittavia ja mielialalääkettä.
Mielialalääkettä en aloittanut, rauhottavia olen kokeillut ja niiden ansiosta pystyy ajattelemaan muutakin kun pelkoja.
Otin tänään yhteyttä neuvolaan ja huomiseksi sain ajan lääkärille ja psykologille. Ensimmäiseksi haluisin selvittää kuinka paljon, esim. täysin jumiutuneet lihakset voivat lisätä ahdistusta. Kilpirauhastesteissä kävin, kun ajattelin jos niissä on jokin vialla.
Olen aina ollut kova stressaamaan kaikesta. Omasta terveydestä nyt lähinnä eniten.
Kaipaisin kokemuksia ja tukea tässä asiassa.
Voi myös lähettää s-postia, olisi kiva vaihtaa ajatuksia. tk07365@gmail.com

 

["oooooo"]

Mulle iski sjm päälle tosi vahvasti kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Se lähti ihan nollasta sataaan käyntiin, olin huippuahdistunut, laihduin kun en pystynyt syömään, vauvaa kohtaan en tuntenut mitään ikävää mutta olo oli kaikinpuolin kamala. Pelkäsin että kuolen, ahdisti ym.
Jouduin päivystykseen takykardian takia, sen jälkeen aika pian luovutin ja aloin syömään lääkkeitä. Escitalopram actavis, Ketipinor ja Opamax. Lääkitys paransi minut eli ei sitä kannata vältellä. Minäkin olen huolissani omasta terveydestä ajoittain mikä sekin on ahdistus ja masennusoire. Sellainenkana ei enää nykyään lääkitynä vaivaa. En tiedä mitä muuta osaisin kertoa... tsemppiä

 

[aloittaja..]

Kauanko sulla lääkitys kesti? Pelkona nyt, ettei tämä parane ikinä ja joudun lopun ikääni syömään lääkkeitä.

 

[aloittaja..]

Up

 

[Ljl]

Hei! Mielialalääkkeiden syömisessä ei ole mitään pahaa, se on itseasiassa yleisempää ja tavallisempaa kuin ehkä tiedätkään. Lääkäri on tarkoittanut lääkkeet sun avuksi eikä niiden syöminen tarkoita että olisit jotenkin epäonnistunut jossain. Kannattaa aloittaa ne määrätyt lääkkeet, ne auttaa sua pitkällä tähtäimellä paremmin kuin rauhoittavat, jotka vain ikäänkuin laastaroi tilanteen hetkeksi. Älä turhaan koe syyllisyyttä, olet hyvä äiti kun huolehdit itsestäsi.

 

[........]

olo on kohentunut huimasti päivä päivältä, kun olen levännyt enemmän. voiko pelkkä väsymys tehdä ihmisen niin sekavaksi,että tuntuu melkein et todellisuudentaju pettää?
en ole aloittanut mielialalääkitystä vaikka neuvolasta painostetaan aloittamaan.
rauhottaviakaan ei ole tarvinnu ottaa..

 

[pirteämpi ilona]

Väsymys voi ajaa ihmisen ihan hirveään tilaan. Meillä oli todella raskas vaihe reilu kuukausi sitten kun koko perhe sairasti ja mitään ei jaksanut tehdä eikä saanut nukuttua sairastamisen ja muista huolehtimisen takia. Päässä pyöri todella synkkiä juttuja ja ehdin jo pelästyä että masennus iskee. Tein netissä masennustestin ja sain hirveitä pistemääriä. Onneksi parantumisen jälkeen unet parani todella paljon ja nyt on useampi viikko ollut valoisampi tulevaisuus.

Itsekin meinasin soittaa jo apua mutta ajattelin seurata vielä tilannetta ja hyvin kävi. Jos sinusta tuntuu että pärjäät ilman lääkitystä niin seuraa tilannetta. En ymmärrä miksi heti pitäisi laittaa nappia naamariin jos tuntuu että ilmankin pärjää.

 

[.......]

Ainakin tuntuu paljon paremmalta jo, etten ainakaan näillä näkymin lääkitystä haluisi aloittaa
Itse tein eilen netissä masennusseulan ja pistemäärän mukaan olen normaali
Alkoi myös samoihin aikoihin ekat kuukautiset synnyksen jälkeen ja lääkäri epäili pms-oireiksi ja oli ihan ok hänen mielestään katsoa tämä viikko ja aloittaa lääkitys jos siltä tuntuu.
Neuvolan painostus kyllä lisäsi ahdistusta ja tuntu taas siltä että oon täyshullu :/
Alkuviikosta psykologin aika taas ja ajattelin vielä jatkaa keskusteluita hänen kanssaan. Senverran kyllä pelästytti tapahtuneet. .

 

[Alkuun masentunut]

Olin raskauden jälkeiset viikot ja loppuraskauden masentunut, kun vauva tuli kotiin ja jäin sen kanssa vieläpä yksin, itkin ja pelkäsin. Mietin oman elämäni päättämistä ja murehdin miten vauvalleni käy ja antaisiko lapseni koskaan anteeksi tekoani. Oli kaikenlaisia hulluja ajatuksia, tunteiden vuoristorataa, ahdistusta, ruoka ei maistunut ja murehdin äidinmaidon riittävyyttä, tunsin itseni epäonnistuneeksi koko elämässäni, jne. Vihasin itseäni ja miehelleni huusin vaan.

Luin sitten jostain että raskaus imee äitien aivoista rasvahapot ja epa:n tyhjiin, ja että kannattaisi kokeilla kalaöljyä päivittäin. Aloin käyttämään omega 3 ja epa-ravintolisää sekä d-vitamiinia runsain annostuksin (väh.50 mg/pvä) ja noin viikon päästä alkoi näkyä valoa tunnelin päässä.

Raskaus on rankkaa naisen elimistölle ja aivoille. Se minkä vauva on "imenyt" äidistä kuiviin, pitäisi pyrkiä korvaamaan jos ei muuten niin ravinnolla.

Oli myös psykologi järjestettynä, mutta peruin sen lopulta kun en tuntenut enää ahdistusta ja äitiys alkoikin tuntua ihanalta.

 

[.........]

Kiva, että tälläisestä voi selvitä ilman lääkkeitäkin
Olen alkanut kanssa syömään omega 3, jossa lisäksi d-vitamiinia. Hain myös apteekista beroccaa
Lisäksi lopetin ylenpalttisen kahvin juomisen (ennen ainakin 10 mukia päivässä, nyt 3)