synnytyksen jälkeinen aika lapsivuodeosastolla

Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia kokemuksia on ajasta lapsivuodeosastoilla!!!
Varsinkin sektion jälkeinen aika kiinnostaa kovasti.

 

Hei!

Lyhyesti kerrotuna tyttö syntyi sunnuntaina illalla. Suihkussa sain käydä maanantaiaamuna. Lasta sain hoitaa tiistaina. Aika meni ihan hyvin osastolla. Henkilökunta oli mukavaa. Ainut asia mikä rasitti oli se, että tyttöä piti ruokkia kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden. Leikkauksesta selvisin hyvin ja perjantaina päästiin kotia.

 

Mulla meni yli vuorokausi sektiosta, että pääsin ekan kerran jalkeille. Mulla oli "kipupumppu" ja katetri. Toinen jalka oli seuraavana iltapäivänä vielä niin puuduksissa, etten saanut sitä kuin vähän liikuteltua. Sitten ottivat kipupumpun pois. Nostamalla sängyn sähköllä toimivaa selkänojaa sain kammettua itseni ylös. Teki kyllä tosi kipeää leikkaushaavan kohdalta. Piti yleensä hälyttää aina henkilökunta auttamaan vauvan siirroissa ja nostoissa. Vauva oli muutenkin aika paljon syötettävänä ja nukkumassa siellä "lastenhoitohuoneessa". Olin tosi poikki ja nukuin ekan yön kunnolla keräten voimia. Onneksi sain olla ekan vuorokauden ihan yksi huoneessa. Yhteensä olin viisi päivää laitoksella. Heikon olon teki sekin, että menetin verta melkein litran synnytyksessä.

Mutta summa summarum. Ihan hyvin se aika siellä meni. Onhan sitä niin ihanaa ihmetellä sitä omaa pikku käärettä. Mulle se oli vielä ensimmäinen, joten ihmeteltävää riitti. Nyt on jo toinen ja se syntyikin normaalisti. Toipuminen siitä oli kyllä paljon nopeampaa ja helpompaa. Tällä kertaa en menettänyt niin paljon verta, mikä vaikutti varmaan yleisolotilaan aika paljon.

Edelliselle vain kommentiksi, että se on aika tosi hyvin, jos vain kolmen tunnin välein pitää syöttää.. Ettei esim tunnin välein niin kuin monilla on. Mulla kanssa esikoinen söi kolmen tunnin välein, mikä on aika luksusta. Pikkukakkonen taas vähän useammin...

 

Kolmen tunnin välein oli meillä ohje. Kotia päästyä siirtyi neljään tuntiin niin sai siinä itsekin sitten nukuttua. En ole aikaisemmin kuullut, että pitää niin usein syöttää.

 

mulla tyttö syntyi tiistaina illalla sektiolla ja joutui suoraan teholle koska keuhkoissa pieni infektio.Ei kuitenkaan vauvalla mitään hätää silloin ollut ja infektio parani hienosti.'Olin kaksi päivää synnytksen jälkeen todella huonossa kunnossa,en pystynyt kipeän haavan takia edes nousemaan istumaan.Vauvaa pidettiin lauantai aamuun asti keskolassa jotta saisin levättyä ja kunnolla voimia.Kävin tietenkin joka päivä katsomassa ja syöttämässä monta kertaa.Osaksi toi mun huono kunto ja kovat kivut johtuivat varmaankin siitä etten saanut kipuihin muuta kuin tavallisia käsikauppalääkkeitä.Kuten Buranaa ja Panadolia...Kaksi yötä laikkausen jälkeen olivat aivan kauheita.En olisi mitenkään voinut itse hoitaa vauvaani koska mehulasiakin oli vaikea nostaa.Kiitokset kuuluu Hyvästä hoidosta tyksin kesekolan henkilökunnalle :hug:
Edellinen kirjoittaja sanoi kipupumpusta...multa otettiin se pois jo heräämössä.Saitko sä pitää sen vielä leikkausen jälkeen?

 

"Edellinen kirjoittaja sanoi kipupumpusta...multa otettiin se pois jo heräämössä.Saitko sä pitää sen vielä leikkausen jälkeen?"

Sain pitää. Siksi esim. kännyköiden käyttö kiellettiin siinä huoneessa missä olin. En tiedä miksi minulla annettiin olla, ellei ole yleinen käytäntö..? Mutta "tajusivat" ottaa sen sitten vasta seuraavana iltapäivänä pois, kun valitin toisen jalan tunnottomuutta..

 

Eihän siinä ole leikkauksen jälkeen oikein sellaisessa kunnossa että pääsisi hoitamaan vauvaa joten suosittelen lämpimästi perhehuonetta. Minäkin menetin verta + tunto palasi kesken kaiken ja sain sitten morfiinia joten aika kuutamolla eka päivä meni vaikkakin nousin illalla hampaiden pesulle, kipu oli pahempi seuraavana päivänä.
Tyttö oli vierellä koko ajan kun isänsä oli hoitamassa ja saikin hyvää oppia kätilöiltä. =)

 

Kyllähän se on totta ettei siinä heti pysty lasta hoitamaan. Minun tapauksessa vauva sai olla koko ajan vieressä omassa sängyssään ja hoitohenkilökunta kävi hoitamassa sekä syöttämässä vauvaa. Viimeiset kolme päivää sairaalassa sain hoitaa itse. Kävivät vaan katsomassa miten hoitaminen sujuu ja antoivat kipulääkettä tarvittaessa. Kyllähän se tuntuu aika hurjalta näin jälkikäteen, että 12 tuntia leikkauksesta ja olin jo suihkussa. Nopea palautuminen kuten äitini sanoi.

 

Olispa mullakin ollut se kipupumppu vielä sektion jälkeenkin...Jälkisupistukset oli meinaan jäätäviä.Ja kaikkein pahinta niissä oli et ne tuli täytenä ylätyksenä, edes neuvolassa ei ollut kukaan maininnut että niitä voi tulla.Mullakin tunto palasi kesken leikkaamisen vasemmall epuolelle ruuumista vaikka sain koko ajan erilaisia kipulääkkeitä.Kuitenkaan ei sit onnex jäänyt mitään kammoa vaikka olinkin ensikertalainen ja kokemus aika rankka, hyvät muistot on kuitenkin päällimmäisinä =)

 

Mulla oli kiireellinen sektio, avautumisvaihetta oli kestänyt jo 32 tuntia ja oksitosiinitippa oli täysillä vauhdittamassa avautumista, kunnes vihdoin tuli lääkäri ja ilmoitti että tämä lapsi ei kyllä tule alakautta ulos, vaan leikataan. Olin tosi helpottunut silloin kyllä ja leikkaus meni hyvin.

Lapsi syntyi aikaisin aamulla ja minä pääsin illalla jalkeille, katetri otettiin seuraavana aamuna pois, mutta kipulääkitys epiduraalitilaan oli 3 päivää. Se tietysti oli inhottavaa, kun ei voinut liikkua omin päin, eikä hoitaa vauvaa muuten kuin pitää vieressä ja syöttää.

Kipu siinä vähän vaihteli, jossain vaiheessa ei tuntunut missään ja seuraavana päivänä taas itkua väänsin... vatsa vähän oireili, kun ei päässyt liikkumaan; oli tosi kovana ja turvoksissa, litkin luumumehua ja se auttoi vähän...

Suihkuun en päässyt kuin vasta sitten kun piuhat oli irroitettu eli kolmen päivän jälkeen, silloin sain myös alkaa hoitaa vauvaa. Se oli ihanaa, koska mun vauva oli tosi itkuinen(vietti ekat yöt lastenhuoneessa, että huonetoverit sai nukkua), ja pystyin sitten tallustelemaan käytävillä vauvan kanssa. Mulla oli hirveä huoli, koska lapsi ei osannut imeä rintaa(siis kukaan ei saanut häntä imemään) ja hänen paino laski uhkaavasti joka päivä. Heti kun pystyin niin kävin pumppaamassa tissit tyhjiksi ja syötin lasta pullolla ja sain sitten painon nousemaan.

Koti-ikävä oli aivan kamala, halusin niin paljon kotiin vauvan kanssa, että itkin vaan kaikki yöt. 5 päivää me yhteensä sairaalassa oltiin.

 

ensimmäinen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon seitsemän vuotta sitten. Alateitse oli siis yritetty 12h ja lapsivesien menosta oli oli jo reilut kaksi vuorokautta. Vauva ehti todella huonoon kuntoon ennekuin lääkäri suostui leikkaamaan ja lähti eri sairaalaan ambulanssilla. Mitään kipupumppua minulla ei ollut ja sain siinä sitten aikamoisen itkupotkuraivarin kun yrittivät pitää sängyssä. Vauva syntyi aamulla kuudelta ja olin iltapäivällä taksissa matkalla vauvan luo. Matkalla tosin tuntui, että suolet kääntyi mahassa, mutta koska henkiinjäämisestä ei ollut takeita niin pakko oli päästä hänen luo. Pari päivää olin vauvan luona ja pärjäsin särkylääkkeellä, kävin nukkumassa osastolla. Itse kotiuduin kolmantena päivänä, mutta olin lastenosastolla vielä viikon. Imettämään ja hoitamaan kykenin heti.

Nyt olen menossa neljän viikon kuluttua suunniteltuun sektioon ja toivottavasti tällä kertaa menisi rauhallisemmin :heart:

 

No onpas ollut hurjia kokemuksia monilla ajasta sektion jälkeen. Itse nousin samana iltana sektion jälkeen istumaan sängylle. Seuraavana aamuna katetri poistettiin, nousin ylös ja painuin suihkuun.
Olisin päässyt kotiin kahden vrk:n kuluttua sektiosta, mutta päivä sattui sunnuntaiksi, eikä lastenlääkäriä ollut paikalla. Imetin (maitoa ei kyllä paljon vielä sillon tullut), hoidin vauvaa ja kävelin osastolla leikkauksesta seuraavana päivänä.
Kolmantena päivänä pääsimme kotiin vaavin kanssa, enkä syönyt enää mitään kipulääkkeitä. En kiellä, etteikö haava olisi ollut vähän kipeä, mutta pystyin heti kyllä kävelemään pieniä matkoja kärryjen kanssa.
Paljon tsemppiä ap:lle!

 

Mulle tehtiin kiireellinen sectio tuossa toukokuun lopussa perätilan vuoksi (jalkatarjonta). Aamulla leikattiin, ja siitä meni ehkä 3h kunnes pääsin osastolle vauvan ja miehen luo. Vauva oli nukkunut koko sen ajan kun olin heräämössä (oli syöttänyt vähän kun nälkä oli tullut). Vauva nostettiin heti rinnalle imemään. Illalla mut kärrättiin vessaan jossa tein alapesun ja kestokatetri otettiin pois. Sängystä pöntölle ja takas sänkyyn kävelin. Yöllä piti käydä monta kertaa vessassa pissillä, seiniä pitkin mut selvisin kuitenki! 2 ekaa yötä vauva oli hoitajilla ja toivat syömään. Kipupiikkejä taisin ottaa 2 päivänä kunnes pärjäsin ihan panadolilla ja buranalla. Mies oli 2 päivää apuna kunnes lähti takas kotiin ja töihin.

Kyljen kääntäminen teki vaikeeta, ja hoitajan kutsuin aina kun halusin siirtää vauvan rinnalta toiselle. Leikkausta seuraavana päivänä vaihdoin vaippaa, ja kävin alakerrassa kahviossa. Ihan hyvin liikkuminen onnistui, lähtö aina vaikeaa.

Ekat 2 päivää liemiruoka tuotiin huoneeseen, kolmantena sain syödä tavallista ja jaksoin sit käydä jo aulassa ruokailemassa.

Viidentenä päivänä päästiin pois.
Inhottavinta oli parin päivän jälkeen herkkä mieli. Itkeä tihruutin, eikä pystynyt kattomaan vauvaa tai ajattelemaan miestä (joka oli 80km päässä ) kyyneleittä. Monesti teki mieli soittaa miehelle, mut pakko oli viesti laittaa kun pillitin.. nyyh...

Yhteenveto: Eka päivä oli tosi kipeä ja jouduin ottaa paljon kipulääkettä. Seuraava oli jo paljon parempi, ja siitä lähti nopea parantuminen! Jälkisupistukset tuntui tosi ikäviltä ja niitä tuli ehkä viikon? En muista tarkemmin. Vauva auttoi parantumaan nopeammin=)

Onnea ap:lle koitokseen! Kyllä siitä selviää vaikka aluks ei siltä vaikuta!

 

Minulla suunniteltu sektio takana. Vauva joutui aika pian keskolaan matalan verensokerin takia ja oli siellä kolme yötä.

Kipeintä teki se, kun hoitsut kävi painelemassa kohtua ja aina ei tainnut olla ihan lääkitys kohdillaan.

N. 12 h sektiosta jouduin nousta seisomaan ja seuraavana päivänä pääsin suihkuun. Ensimmäisen päivän kuljin pitemmät matkat keskolaan pyörätuolilla. Seuraavina päivinä pääsin jo kävellen hoitamaan syötöt 3 h välein (paitsi ei yöllä ). Neljännen yön sain vauvan vierihoitoon ja hoitaminen ja syötöt sujuivat ihan normaalisti. Aamulla sängystä nouseminen ei onnistunut, jos ei ollut kunnon lääkkeet, mutta kyllä sitä siitä päivän mittaan vetreytyi. Minulla ainakin auttoi palautumiseen, että liikkui paljon. Kotiin kun päästiin, käytiin jo pitemmällä vaunulenkillä.