H
helgal
Vieras
Odotin toista muksuani ja laskettuni oli mennyt jo muutamalla päivällä yli... Aamulla heräsin vähän ennen toisen tyttäreni hoitoon vientiä (mieheni muualla töissä)supistuksiin... No muutama tunti meni eteenpäin ja lapsen sain hoitoon... Sen jälkeen kävin neuvolassa näyttämässä kohdunsuun tilannetta... ei mitään! Auki oli vasta 1cm ja lääkäri sanoi että odottele kotona ei se vielä tänään sieltä synny, NIINPÄ NIIN... No päivä kului,välillä piti pysähtyä hengittämään mutta muuten liikkua koko ajan. tunnit kului, ystäväni jo katsoi kellosta supistusten väliä, kymmenen minuuttia! Sitten irtosi limatulppa, soitin synnäriin ja kysyin että mitä tehdä? (tämä itselleni uusi juttu, siis limatulppa) vastaus taas sama... odottele kotona, ei se vielä sieltä synny. Ja minähän odottelen!
Tulee aika hakea tyttäreni hoidosta, menemme lapsen kanssa mummolaan. Supistusten väli noin 3minuuttia. Ystäväni kanssa käymme kävelemässä, ei auta, pakko taas pysähtyä ja hengittää...
Toinen ystäväni soittaa töistä tulo matkallaan ja kysyy että joko lähdetään synnyttämään (kaveri lähtee mukaani, mieheni ei pääse kun on muualla töissä)? Minä vastaan niinkun on joka paikassa minulle sanottu, ei vielä ei se vielä synny....
Hetken päästä olen toista mieltä ja hälyytän ystäväni paikalle. Hän saapuukin ja lähdemme kohti sairaalaa (vanhempi tyttäreni jää mummolaan).Sairaalassa minut otetaan vastaan ja kohdunsuu tarkistetaan. Auki on noin 5cm. Odotellessa yritetään laittaa tippaa joka tietysti epäonnistuu. Ja taas tarkistellaan (aikaa kulunut noin 10min.) Auki on jo 8cm, saan kohta alkaa ponnistaa... mutta HEI missä on kipulääkitys? En enää voi saada kipulääkitystä, olen odotellut liian kauan kotona.... no terve tyttöhän( tai ainakin silloin luultiin niin) sieltä sitten syntyi, ilman puudutuksia tosin...! Mitä tästä opin? Ensi kerralla menen synnäriin silloin kun minusta itsestä siltä tuntuu enkä enää kuuntele niitä jotka eivät itse tunne sitä kipua, nimittäin lääkkärit! :/
Saa kirjoitella synnytys tarinoita, niitä on aina kiva lukee! 0451357516@netti.fi
Tulee aika hakea tyttäreni hoidosta, menemme lapsen kanssa mummolaan. Supistusten väli noin 3minuuttia. Ystäväni kanssa käymme kävelemässä, ei auta, pakko taas pysähtyä ja hengittää...
Toinen ystäväni soittaa töistä tulo matkallaan ja kysyy että joko lähdetään synnyttämään (kaveri lähtee mukaani, mieheni ei pääse kun on muualla töissä)? Minä vastaan niinkun on joka paikassa minulle sanottu, ei vielä ei se vielä synny....
Hetken päästä olen toista mieltä ja hälyytän ystäväni paikalle. Hän saapuukin ja lähdemme kohti sairaalaa (vanhempi tyttäreni jää mummolaan).Sairaalassa minut otetaan vastaan ja kohdunsuu tarkistetaan. Auki on noin 5cm. Odotellessa yritetään laittaa tippaa joka tietysti epäonnistuu. Ja taas tarkistellaan (aikaa kulunut noin 10min.) Auki on jo 8cm, saan kohta alkaa ponnistaa... mutta HEI missä on kipulääkitys? En enää voi saada kipulääkitystä, olen odotellut liian kauan kotona.... no terve tyttöhän( tai ainakin silloin luultiin niin) sieltä sitten syntyi, ilman puudutuksia tosin...! Mitä tästä opin? Ensi kerralla menen synnäriin silloin kun minusta itsestä siltä tuntuu enkä enää kuuntele niitä jotka eivät itse tunne sitä kipua, nimittäin lääkkärit! :/
Saa kirjoitella synnytys tarinoita, niitä on aina kiva lukee! 0451357516@netti.fi
