Synkkää pohdintaa

Minkä ikäiselle lapselle voi antaa toimintaohjeita hätätilanteita varten? Lähinnä mielessäni on sellainen tilanne, että minulle tapahtuu jotain, enkä kykene puhelimella hälyttämään apua.

Ollaan aika paljon keskenämme kotona 4,5-vuotiaan pojan kanssa, koska lapsen isä on reissutöissä. Asutaan maalla, ja naapureille on matkaa noin 300 metriä, ja yksi melko hiljaisen tien ylitys. Mummola on lähin, ja muitakin naapureita on, mutta tietenkään poika ei yksin ole kyläilyreissuilla käynyt.

Lapsi saattaisi oppia myös puhelinta käyttämään, mutta kannattaako sitä vielä opettaa, ettei tule turhia puheluita tehtyä "kokeilumielessä"? Voisin varmaan vinkata, että jos äiti ei joskus herää tai liiku, niin pitää pukea vaatteet päälle, ja mennä kertomaan mummolle, että äidillä on hätä.

Voiko lapsi alkaa pelkäämään tällaista tilannetta niin, että tulee jo turhiakin pelkoja? Onko muut valistaneet jälkikasvuaan, miten ja minkä ikäiselle lapselle?

 

Itse ainakin kertoisin jo nyt voisit tilanteesta kertoa pojalle. Muistutat vain, että turhat kokeilupuhelut jne. jätetään väliin

 

oon antanut opastuksen jo 4- ja 5-vuotiaille. Olen myös laittanut numeron jääkaapin oveen sekä puhelimeen nimellä HÄTÄ. Olen myös sanonut, että jos on epävarma siitä, onko hätätilanne vai ei, voi silti soittaa - lapseni eivät ole "kokeilumielisiä" tuossa suhteessa eikä yhtään turhaa puhelua oo vuosien varrella tehneet.

En oo eritellyt sen kummemmin, mutta sanonut esim. että pitää soittaa silloin jos joku on isossa vaarassa, näkee vaikkapa tulipalon.

 

Olen kertonut lapsilleni, että hätätilanteessa voi soittaa naapurin "mummon" ovikelloa. Esikoinen taisi olla 3-vuotias, kun mainitsin asiasta. En ole huomannut pelkotiloja.

Sinuna ehkä opettaisin puhelimen käyttöä. Toisaalta poikasi alkaa olla jo aika iso, joten reittiä mummolaankin voisi varmuuden vuoksi harjoitella.