Sydäntä särkee katsoa lapsen surua :(

["äiti"]

Jotenki tuntuu, ettei tämä voi olla enää tottakaan... Ostettiin aikanaan talo, lapsi ystävystyi tuolloin naapurin lapsen kanssa. Olivat kuin paita ja peppu, kasvoivathan pienestä asti vuosia yhdessä, kuin sisarukset. Sitten tuli ero perheeseen ja myivät talon. Lapsi suri, kun ei ollut leikkikaveria enää lähellä. Meni pari vuotta, kunne löysi taas hyvän ystävän tästä läheltä. Ilo oli mitä korkeimmillaan kun kaveri löytyi Taas oli kaveri kenen kanssa touhuta päivät pitkät, käydä pyöräilemässä, uimassa tai ihan vain kylässä. Mutta...
Tänään lapsi tuli itkua pidätellen kotiin Kuulemma taas ero edessä ja tämä ystävä muuttaa pois.. Siis ei voi olla enää totta! Lapsi itkenyt illan silmät päästään ja suree kun taas ystävä lähtee. Ja oikeasti, tässä ei ole enää yhtäkään saman ikäistä kaveria lähimaillakaan, tai no 5km päässä on..Mutta vaarallinen ja vilkas tie kuljettavana.

Miten voikin olla näin hemmetin huono tuuri lapsella. Tässä jo oikeasti mietin, että pitääkö meidän myydä talo ja rakentaa lähemmäs lapsiperheiden suosimille alueille, lähemmäs kaupunkia?? ( Me aikuiset, ei vaan viihdytä yhtään sillit purkissa tonteilla) Nyt asutaan aivan ihanalla paikalla, melkein kuin maalla . Iso tontti (ei naapurit hengitä niskaan), rauhallinen paikka asua, kaupunkiin vain 7km matkaa.
Mutta alkaako jo lapsen "mielenterveys" menemään näiden edelle? Lapsella ollut vaikeuksia koulussa saada kaveria mm. välitunneilla. On aina kolmas pyörä, joka pulautetaan pois. (tämä ollut todella vaikeaa lapselle, suree miksi häntä ei huolita jne.) Vaikka toisaalta taas luokkakaverit äänestävät häntä aina mm. oppilaskuntaan, hymypatsaan saajaksi ym. Sanovat, että XXX on reilu ja mukava, eikä koskaan ole ilkeä kenellekään. Kutsutaan syntymäpäiville jne. En ymmärrä tätä yhtään :/ Ja lapsi ei ole mikään hiljainen hissukka, vaan sosiaalinen ja menossa mukana oleva
Toisaalta, nämä muut luokkakaverit leikkivät vapaa aikanakin keskenään, koska asuvat lähekkäin. Me ainoat, jotka asutaan kauempana. Miettiny, vaikuttaako tämäkin lapsien kaverisuhteisiin niin paljon?
Jonkin verran kuskataan lasta talvisin kavereilleen, mutta ei siihen joka päivä pysty, eikä ehdi. Nyt on ollut niin mukavaa, kun tosiaan kaveri melkein naapurissa, niin lapsi itse on voinut kulkea ja mennä miten haluaa.

huoh..
onko se aivan idioottin touhua lähteä muuttamaan lapsen vuoksi? Kun muuten viihdytään enemmän kuin hyvin täällä!

Kiitos ja Anteeksi pitkä sepustus. Oli vain pakko saada purkaa tätä jonnekin :/

 

[564778]

Sanoisin, ettei lapsen takia kannata lähteä muuttamaan. Mutta tässä asiassa on kaksi puolta, itse asuin 30km päässä kaikesta, keskellä metsää. Vanhemmilla oli joku mieltymys asua kauempana muista. Noh, kavereita näki vaan koulussa. Busseja ei kulkenut niin että kukaan olis meille päässyt, ja silloin tällöin kaverit sai kyytin mun luo. Joskus harvoin. Mun vanhemmilla ei ollut aikaa eikä viitseliäisyyttä kuskata minua, ja lähialueilla asui vain pari ihmistä meidän lisäksi, kaikki keski-ikäisiä ilman lapsia. Oli kamalaa olla aina yksin, normaalin nuoren elämä jäi elämättä kun näin kavereita vaan tosi harvoin. Vitutti todella paljon.

 

[vicy]

Onha tuo kurjaa ja mielettömän huono tuuri käynyt lapsella, mutta en kyllä siitä huolimatta lähtisi muuttamaan. Syy on siinä että kuitenkin vviimeistään muutaman vuoden päästä lapsi alkaa itse kulkea kavereille ja kaupungille ja silloin ei ole niin tarkkaa asuuko ne kaverit naapurissa vai vähän kauempana.

 

[eh..]

Sanoisin, ettei lapsen takia kannata lähteä muuttamaan. Mutta tässä asiassa on kaksi puolta, itse asuin 30km päässä kaikesta, keskellä metsää. Vanhemmilla oli joku mieltymys asua kauempana muista. Noh, kavereita näki vaan koulussa. Busseja ei kulkenut niin että kukaan olis meille päässyt, ja silloin tällöin kaverit sai kyytin mun luo. Joskus harvoin. Mun vanhemmilla ei ollut aikaa eikä viitseliäisyyttä kuskata minua, ja lähialueilla asui vain pari ihmistä meidän lisäksi, kaikki keski-ikäisiä ilman lapsia. Oli kamalaa olla aina yksin, normaalin nuoren elämä jäi elämättä kun näin kavereita vaan tosi harvoin. Vitutti todella paljon.

Mulla oli kanssa toi sama...=/ Ainahan sitä kyllä on vähän ulkopuolinen koulussa, koska jos ei vapaa-ajalla nää usein, ei oikein koulussakaan voi olla ns. kaveri.. Vaikee selittää mitä tarkotan, mut... :l

Vaikeita asioita ja surullista... Mulla oli kyllä niin, että muutettiin sellaselle alueelle, missä ei ollut nuoria. Muistan kun vain toivoin vuosia, että "voi kun tää olis unta ja heräisin vaan vanhasta kodista". Noi on vaikeita asioita, mut kyllähän ne lapset kasvaa nopeasti. Helpotti kummasti, kun sai skootterin ja lopulta auton. Mut ehkä en kuitenkaan lähtis muuttamaan, jos muuten unelmapaikan olette saaneet..

 

[Foortti harmaana]

Meillä lapsilla sama homma =/

Kuopus harva se viikko ruinaa, että muutetaan "kaljarinteeseen" kun kaverit on siellä.
Esikoisen paras kaveri muutti 50km päähän.

Naapurissa on perhe joilla tyttö 1v vanhempi kun meijen tyttö, mutta nyt niillä on ollu pidemmän aikaa sukset ristissä.
Ja sen isoveli on kuopuksen paras kaveri. Niillä on ikäeroa reippaat 7v!!!
Joten ehkä se sais hankkia lähempääkin jonkun omain ikäisensä.

Helskatti.

 

[564778]

Mulla oli kanssa toi sama...=/ Ainahan sitä kyllä on vähän ulkopuolinen koulussa, koska jos ei vapaa-ajalla nää usein, ei oikein koulussakaan voi olla ns. kaveri.. Vaikee selittää mitä tarkotan, mut... :l

Vaikeita asioita ja surullista... Mulla oli kyllä niin, että muutettiin sellaselle alueelle, missä ei ollut nuoria. Muistan kun vain toivoin vuosia, että "voi kun tää olis unta ja heräisin vaan vanhasta kodista". Noi on vaikeita asioita, mut kyllähän ne lapset kasvaa nopeasti. Helpotti kummasti, kun sai skootterin ja lopulta auton. Mut ehkä en kuitenkaan lähtis muuttamaan, jos muuten unelmapaikan olette saaneet..

Mä en saanut skootteria, vanhemmilla ei ois ollut rahaa. Ei niillä ollut rahaa maksaa mulle ajokorttiakaan. Joskus jos oikein otti päähän, poljin rämällä vaihteettomalla pyörällä sen 30km kylälle ja 30km takaisin että näki kavereita. Aina olin ulkopuolinen, mua ei ees kysytty mihinkään kun tiedettiin etukäteen etten varmaan kuitenkaan pääse.

 

["vieras"]

Muuttaako sen ystävän molemmat vanhemmatkin pois? Vai jääkö toinen vanhemmista vanhaan kotiin, jolloin ainakin joskus tapaisivat? Kurjaahan toi on. Mutta jos teillä on muuten hyvä elämä siellä, niin en nyt ainakaan heti alkaisi muuttoa suunnitella.

Toisaalta olin kyllä lapsena tosi kiitollinen vanhemmilleni, jotka päättivät luopua suunnitelmistansa muuttaa kauemmas, ja etsivät uuden kodin läheltä, etten joutunut eroon ystävistäni.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26632552]Muuttaako sen ystävän molemmat vanhemmatkin pois? Vai jääkö toinen vanhemmista vanhaan kotiin, jolloin ainakin joskus tapaisivat? Kurjaahan toi on. Mutta jos teillä on muuten hyvä elämä siellä, niin en nyt ainakaan heti alkaisi muuttoa suunnitella.

Toisaalta olin kyllä lapsena tosi kiitollinen vanhemmilleni, jotka päättivät luopua suunnitelmistansa muuttaa kauemmas, ja etsivät uuden kodin läheltä, etten joutunut eroon ystävistäni.[/QUOTE]

Myyvät talon, eli molemmat muuttavat pois :/ Tiedän itsekin kuinka tärkeitä ystävät on ja on edelleenkin vaikka aikuisia jo ollaan Ja tosiaan kun on ollut jo useamman vuoden "taistelua" tässä kaveri hommassa, kun niitä ei ole ollut...

 

[564778]

[QUOTE="a p";26632583]Myyvät talon, eli molemmat muuttavat pois :/ Tiedän itsekin kuinka tärkeitä ystävät on ja on edelleenkin vaikka aikuisia jo ollaan Ja tosiaan kun on ollut jo useamman vuoden "taistelua" tässä kaveri hommassa, kun niitä ei ole ollut...[/QUOTE]

Mä voisin ehkä jo harkita että jos löytyisi jotain paikkaa hieman lähempää muita perheellisiä, mutta kuitenkin sillä tavalla ettei joutuisi ihan hälinän keskellä elämään. Miten kauas kaveri on muuttamassa? Voivathan he pitää lapsesi kanssa yhteyttä, kyläillä keskenään, soitella, laittaa sähköpostia. Ystävyys ei lopu muuttoon jos pitää yhteyttä.

 

[nostan]

ups

 

[Kitiara Uth Matar]

Mekin asuttiin neljä vuotta pienellä kylällä missä lapsella oli vain yksi kaveri. Kylä on niin hajaan asutettu, että kaverin luo saattaa olla 20km matkaa ja silti käyvät samaa koulua.. Siellä piti aina kuskata kaverille ja järjestellä kyytiä pois. Lapset kävi kylällä harrastuksissa iltasin, mistä löytyi ne parhaimmat ystävyys suhteet, suosittelen kuskaamaan johonkin jumppaan tms..

Muutettiin kaupunkiin lähiöön, missä paljon lapsia. Kavereita riittää kun aina joku on kotona. MUTTA, en ois muuttanut lapsen vuoksi jos asiat ois muuten ollut aiemmassa paikassa hyvin. Oisin koittanut järjestää kyytejä harrastuksiin ja kavereille. Monesti meiltä lapsi meni kaverille suoraan koulusta ja haettiin iltapäivällä. Näin ei jää ihan ulkopuoliseksi.

 

[Toimelias]

Eikö se riitä että niitä kavereita näkee koulussa? Eikö teillä ole kotona mitään tekemistä? Puutarhahommia, talvella lumitöitä? Lemmikin hoitoa?

 

[rietas]

En muuttaisi, jos mieluinen on koti muuten. Lapsikin tuntuu olevan koulukavereiden tykkäämä, kun saa hymytyttöpatsasta jne. Minkä ikäinen tyttösi on? Lapset kasvaa niin nopsaan, että joka tapauksessa hän kohta varmasti kullkee itse kauemmaksikin ystäviä tapaamaan ja kohta jo lentää pesästä...

Voisiko niitä ystäviä vaikka hakea teille esim. yökyläilemään, ja toisinpäin?

 

[Moraalinvartija]

En muuttaisi minäkään, mutta sen tekisin, että nyt itse aktivoituisin muutamaksi vuodeksi. Pidä yhteyksiä lapsen koulukavereiden vanhempiin ja sovi tapaamisia, joihin kuljetat lapsesi. Myös pois muuttavan kaverin yhteystiedot talteen, ja sovitte tapaamiset. Pian lapsi tosiaan kulkee jo itse kavereiden luona

 

["Vieras"]

Me tehtiin sellainen ratkaisu yhdessä välissä, että muutettiin sellaiseen paikkaan, missä oli muitakin lapsiperheitä. Meidän lapset kärsi siitä kaverittomuudesta niin paljon, että mieluummin muutettiin kavereiden lähelle. Valitettavasti sitä jää välkilläkin ulkopuoliseksi, jos ei vapaa-aikana yhtään yhdessä ole... Se on tosi surullista, mutta niin se vaan menee. Tosi kurjalta kyllä kuulostaa, kun teillä käynyt noin kurjasti, että lapsen kaverit joutuvat erotilanteessa muuttamaan pois!! Tosi harmillista!!! Jos teillä olis mahdollista useammin kuljettaa kavereiden luokse, niin sekin vois auttaa tosi paljon.

 

["Sirkkeli"]

Meillä oli aivan sama juttu hymypatsaineen kaikkineen. En muuttaisi, vaan tukisin lasta viemällä kavereille, harrastuksiin yms. Järjestäisin kotiin paljon tekemistä eläinten yms. muodossa. Lapsesta on voinut tulla passiivinen tässä asiasaa, eikä tahdo enää edes yrittää hankkia kavereita. Meillä tarvitsi potkun persuksille, ja nyt löytyy kamuja.

 

[Eedla]

Mun kokemuksen perusteella se kyllä vaikuttaa kaverisuhteisiin että asuuko siinä hollilla jolloin voi vapaasti leikkiä harva se päivä vai asuuko kauempana. Juuri tuo on yksi syy miksi me sinnitellään tässä kolmiossa. Ootellaan että tulisi myyntiin sopiva neliö tästä "melkein vierestä". Lapsilla on kaverit ihan tässä lähitaloissa ja jos me nyt muutettais esim 2-3 kilsan päähän tästä niin kyllä se vaikuttaisi heti noihin kaverisuhteisiin, paljonkin.

Itse oon asunu lapsuuden haja-asutusalueella jossa lähimmät kaverit asui useamman kilsan päässä mun kodistani ja pidin sitä kyllä huonona vaihtoehtona. Asuimme kans sillai vanhempien toiveesta kun he ei tykännet että olis paljon naapureita, mutta meille lapsille se oli huono asia ja vaikutti tosi paljon kaverisuhteisiin silloin ala- ja yläasteiässä.

 

[juuh]

Mekin muutettiin kerrostalosta omakotitaloon rauhalliselle alueelle. On tämä sitten sen verran rauhallinen, että kuopukselle ei meinaa kaveria löytyä... Kerrostalossa tottui siihen, että kavereita oli koko ajan. Nyt menee aikaa tällaiselta hitaasti lämpiävältä tytöltä taas etsiä kavereita (joita ei näytä olevan) lähialueelta. Toki koulussa näkee, mutta nyt lomilla ainut seura on serkukset pari keertaa kuussa....

 

["Pilleri"]

Ei mikään takaa, että niitä saman ikäisiä kavereita ois lähiössäkään lopulta. Itsellä näin ja parhaat kaverit olikin/onkin itseä vanhempia poikia.

Mies on kotoisin maalta ja ainoa kaveri on ollut muutaman vuoden vanhempi veli. Vaikka kavereita ois ollu ei niitä kotiin voinut kuitenkaan tuoda, kun äiti oli aina kännissä. Muutama hyvä kaveri lapsuudesta kuitenkin on ja polkupyörällä menivät kylään.

Itse asutaa taajaman ulkopuolella eikä täälläkään saman ikäisiä kavereita ole. Itse on oltava vanhempana aktiivinen ja kuljetella muksua leikkimään vähän kauemmas. Meillä ystäväperheissäkin on lapsia jotka kyläilevät meillä vanhempineen, jokaiselle siis jotakin. Asuin paikka kyllä rajaa autottomat ihmiset pois ystäväpiiristä melko tehokkaasti, ainakin mitä meillä kyläilyyn tulee.

 

[kaffetauko]

jos asia huolettaa sinua noin paljon, niin sitten vaan kuskaamaan? 7km ei kuitenkaan niin mahdottomasti aikaa vie, etteikö se olisi hyvinkin mahdollista vaikka joka toinen päivä. Tai niin, että menee sovitusti koulusta suoraan kaverille ja haette illemmalla pois (samalla matkalla vaikka kauppareissu jne.) tai kaveri tulee koulukyydillä sovitusti kylään ja illemmalla viette kotiinsa (täällä ainakin onnistuu sovitusti koulukyytiin hyppääminen myös kavereilta, toki maksaa jonkin pienen summan).
vai?

 

["äiskä"]

Minkäikäinen tyttö? onko ainoa lapsi? Kulkeeko busseja? jos pystyisi bussilla kulkemaan jo kavereille? meidän tyttö ainakin kulkenut bussilla tuttua matkaa ekaluokkalaisesta alkaen

Onko esim facebookissa, mesessä, gosussa ym missä alakoululaiset tuppaa pitämään yhteyksiä ja tutustumaan?

 

[Keittiönoita]

Kaverin menettäminen on lapselle aina rankkaa, vaikka syy olisi mikä tahansa ja alueella asuisi muitakin lapsia. Itse asuin lapsuuteni helsinkiläisessä kerrostalossa, mutta ei niitä parhaita kavereita silti kymmeniä ollut vaan pari. Oikeastaan vain yksi nk paras kaveri kerrallaan. Asuttiin silloin vuokralla ja muistan vieläkin, miltä tuntui, kun parhaan kaverini vanhemmat ostivat omistusasunnon ja muuttivat pois Ei mua tippaakaan lohduttanut se, että taloyhtiössä asui kymmeniä muitakin lapsia. Noh, vuotta myöhemmin myös mun vanhempani ostivat asunnon ja silloin meni koko kaveripiiri kertaheitolla uusiksi.

 

["essi"]

No en mäkään muuttais, koska on nyt jo noin lähellä keskustaa.
Luulisi, että lapsi jo kohta sen ikäinen, jotta kesällä pääsee pyörällä ite polkemaan kaupunkiin.
Ja muutoin vaan itse kuskaatte.
En sinänsä näe tuossa ongelmaa, vaikkakin ymmärrän, että harmittaa naapurin muutto.
Toisaalta mun mielestä tuurilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, jos olette kerta sinne "korpeen" muuttaneet.
Silloinhan on aika suuri todennäköisyys, ettei niitä kavereita ole saatavilla.

 

[Keittiönoita]

Eikö se riitä että niitä kavereita näkee koulussa? Eikö teillä ole kotona mitään tekemistä? Puutarhahommia, talvella lumitöitä? Lemmikin hoitoa?

Meinaat, että kyse on vain tekemisen puutteesta? Että lapselle riittää, kun saa lapioida lunta ja jutella lapiolle? Lemmikin hoitaminen on erinomainen juttu kenelle tahansa lapselle, yksinäiselle lapselle vieläkin parempi. Mutta ei se lemmikkikään vastaa, vaikka siltä jotain kysyt.

 

["essi"]

Eikö se riitä että niitä kavereita näkee koulussa? Eikö teillä ole kotona mitään tekemistä? Puutarhahommia, talvella lumitöitä? Lemmikin hoitoa?

Voisin kuvitella, että lapsesta olisi kiva leikkiä ikätovereiden kanssa muulloinkin kun 10min välitunnilla.
Ei siinä kauhiasti kerkiä mitään aloittamaan.
Luulisin myös, että kotona on vaikka mitä puuhaa, mutta se tuskin vastaa kaverin kanssa puuhastelua, ja mukavan ystävyyssuhteen kehittymistä.

Riittääkö sinulle itsellesi aikuiskontaktiksi pelkät työkaverit?