Heips
Mäkin liityn tänne joukon jatkoksi, kun nyt sattumalta löysin tämän ketjun. Mun pojalla todettiin kesäkuun alussa iso ASD secundum (n. 15 mm), poika oli tuolloin 11 kuukautta. Kardiologi rauhoitteli, että tämä on sydänvika sieltä helpoimmasta päästä. Reikä on kuitenkin niin iso, että näkyi jo sydämen ja keuhkojen rasituksen merkkejä, joten korjausoperaatio on meilläkin edessä. Noin iso aukko ei kuulemma sulkeudu enää itsekseen. Olen jotenkin sulkenut asian kokonaan mielestäni ja pitänyt poikaani täysin terveenä, niin kuin hän vaikuttaakin aivan terveeltä. Sivuääni kuuluu välillä ja ultrattiin varmuuden vuoksi, joten aivan sattuma löydös oli. Onhan hän ollut vauvana kova hikoilemaan ja kasvu on ollut puolivuotiaasta hidastunutta, mutta en osannut odottaa, että jotain on oikeasti vialla.
Nyt on paniikki alkanut valtaamaan mielen, kun sydänkontrolli lähestyy. Parin viikon päästä tehdään tarkempia tutkimuksia. Sen takia täällä netissä surffailinkin aiheen tiimoilta, kun asia kaivaa mielessä. Mitä jos löytyykin vielä enemmän vikaa... Jotain siinä lapussa puhuttiin myös läppien vuotamisesta, mikä kotiin käynnistä tuli, mutta enhän mä mitään siitä lääkärilatinasta ymmärtänyt.
Helpottaa kuitenkin lukea myös muiden sydänlasten vanhempien viestejä ja huomata, etten ole ainoa joka murehtii. Jotenkin musta on tuntunut, että vika on niin pieni ja helppo korjata, joten reaktioni suhteessa vaivan vakavuuteen on liioiteltu. Mut kyllä kai vanhemmat aina jännittää lastensa puolesta, vaikka olis pienempikin leikkaus. Itse voisin mennä vaikka kuinka moneen sydänleikkaukseen, mutta raastaa ajatus pikkuisestani siellä letkuissa :ashamed: