Kiitti tästä viestiaiheesta, Tinkerbelle!
Itselläni on SVT-kohtauksia ollut ilmeisesti niin pitkään kuin muistan. Vasta kun sain sykemittarin käyttööni vajaa kymmenkunta vuotta sitten, tajusin mistä "heikkouskohtaukset" esim. urheilusuorituksen yhteydessä johtuivat: ensin sydän muljahti, jonka jälkeen syke pomppasi mittarin mukaan yhtäkkiä n. 60 pykälää ylemmäksi ja jäi sille tasolle sitten pompottelemaan joksikin aikaa.
Otin asian puheeksi työterveyslääkärin kanssa muutama vuosi sitten. Hän totesi oireet SVT:ksi ja sanoi, etteivät ne ole vaarallisia. Niitä voidaan hoitaa estolääkityksellä, joilla tosin on sivuvaikutuksia tai leikkauksella "joita ei tosin tavallisille pulliaisille tehdä, ellet ole sitten esim. huippu-urheilija, joille näistä kohtauksista on enemmän haittaa (taloudellisestikin)".
SVT-kohtauksia tuli aikaisemmin ehkä 2-3 krt vuodessa, mutta synnytyksen jälkeen tai ehkäpä iästäni johtuen niitä alkoi tulla yhä useammin. Niinpä viime keväänä hakeuduin kardiologin vastaanotolle, joka kirjoitti minulle lähetteen Meilahteen tarkempiin tutkimuksiin.
Pääsin Meilahteen katetriablaatioon reilun puolen vuoden kuluttua lähetteestä ja operaatio tehtiin minulle 1,5 kk sitten. Minun kohdallani oikorata sijaitsi valitettavasti sen verran hankalassa paikassa, ettei operaation 100 % onnistumista pidetty kovin todennäköisenä. Toistaiseksi SVT-kohtaukset ovat kyllä onneksi vähentyneet reilusti ja etenkin niiden kestot, kun niitä ainakin pari kertaa on operaation jälkeen ilmentynyt.
Ensi kuussa saan Holterin kannettavakseni vuorokauden ajaksi ja silloin yritän tietysti saada SVT:n käppyrälle. Jos onnistun. Kohdallani operaatio voidaan tarvittaessa ehkä toistaa, mutta silloin katetri vietäisiin sydämeen jotain toista kautta. Vaikka operaatio ei ainakaan näillä näkymin onnistunut 100 %:sti, paremmalta nyt näyttää!