**SVT-rytmihäiriö (sydämen tiheälyöntisyyskohtaukset)**

Kaikki tiheälyöntisyydet eivät ole SVT:tä, vaan ihan tavallista sinustakykardiaa usein kammioekstroilla höystettynä. Beetasalpaajien kanssa saa olla varovainen, mikäli verenpaineet ovat olemassaan matalat verenpaineet tai syke. Beetasalpaajat laskevat molempia. Pienellä annoksella kannattaa kuitenkin ihmeessä kokeilla, jos on häiritsevää rytmihäiriötaipuvuutta.

Rytmihäiriöille altistavat muun muassa väsymys, stressi ja kofeiini. Ablaatioita olen nähnyt tehtävän ensisijaisesti kammiorytmihäiriöistä kärsiville.

 

magnesiumin puute voi aiheuttaa myös rytmihäiriöitä, sekä raskaus

 

Edelliselle - katetriablaatiossa parhaat onnistumistulokset (90-98%) on nimenomaan näissä eteistakykardioissa. Itselläni kun ei ole matala verenpaine vaan ajoittain jopa hieman korkea, sopivat beetasalpaajat tosi hyvin (annos on kyllä pieni, 2,5 mg bisoprololia päivässä). Tosi juttu on, että jos on esim. huippu-urheilija, beetasalpaaja voi heikentää suoritusta merkittävästi. Tai jos on ennestään matala verenpaine voi huimausta ym. esiintyä kuten edellinenkin mainitsi.

 

Tuo hymiö tuli tuonne tekstiin omasta tahdostaan...

 

Monet puhujat käyttävät pientä beetasalpaajaa ennen puhumista, ei ainakaan kädet sitten tärise. Beetasalpauksessa riski on suurin silloin, jos sairastaa tietämättään jotain johtoratahäiriötä, esim sick-sinus-syndroomaa.. Mutta se on sitten enemmän vanhempien ihmisten vaiva ja harvinaisempi.

 

Nostan

 

Luulen että minulla on tämä kans.Rytmihäiriöt alkoi lapsen syntymän jälkeen.Joskus olen säikähtänyt todella.Pari kertaa olen sydänfilmissä käynyt mutta niissä ei mitään enää näkyny.Lääkkeenä minulla Propral,en tosin ole vielä niitä uskaltautunut käyttämään.

Mäkin luulen että mulla on tämmönen...
Mulle lääkäri ois antanu niitä beetasalpaajia(vai mitä ne nyt on) mut en uskaltanu ottaa... Sanoin että kai mä pärjään...
Ja kyllähän sitä pärjää... meinaa vaan aina paniikki iskee kun tulee semmonen "kohtaus" vai mikä se nyt ois nimeltään... no semmonen tykytys kuitenkin. Mut kyllä se aina ajan mittaan on rauhottunu.
Lisäks mulla on todella korkee leposykekin, mihin ei oo koskaan selvinny syytä.

Minäkään en ole uskaltanut ottaa.Välillä yökausia valvonu kun tykyttäny niin pahasti ja sitten loppusillaan en tiedä enää mikä kohtaus on kyseessä.Minä saan lähes aina paniikkikohtauksen kans.Nyt olen jotenki onnistunu pikkusen asian kans rauhottumaan kun on ollut rauhallisempi jakso mutta saas nähdä taas kun kohtauksia tulee enemmän.
Vaikuttaako teillä stressi ja väsymys tähän mitenkään?

joo... ja kahvi... ja tupakki... :ashamed:

 

Saapasjalkakissa mulla on lisäksi myös korkea leposyke. Kardiologi totesi joidenkin ihmisten "reagoivan kaikkeen sydämellä" ja siksi syke nousee melkein mistä vain. Minulle tuo kuulosti hyvin tutulta.

Samoin monet teistä mainitsi paniikkikohtauksista tykytyksiin liittyen - mulla samoin tulee vieläkin usein paniikkiolo kohtauksesta vaikka yli 20 vuotta mulla on noita ollut! Ja aina uudelleen vaarattomiksi todettu. Se vaan on niin pelottavaa sillä hetkellä, että on vaikeaa ajatella tuota vaarattomuutta.

Ja itse asiassa juuri tästä syystä sain lääkäriltä tuon estolääkityksen kokeiluun - kun ei tarvitse jännittää että koska kohtaus taas tulee niin tuntuu että voi elää normaalia elämää. Mulla oli viime syksynä sellainen kausi että kohtauksia tuli muutaman kerran keskellä yötä, ja ahdistuin siitä niin että aloin kärsiä unettomuudesta. Pahinta omalla kohdallani on se, että paniikki ja jännitys ovat ensisijaiset kohtauksen laukaisijat, ts. jos jännitän että koska kohtaus tulee niin se kyllä todennäköisesti pian alkaa.

Rentoutuminen ja säännöllinen elämänrytmi pitävät kohtaukset tosi hyvin poissa (liikunta, jooga, riittävä yöuni). Pahimmat laukaisijat ovat jännitys, pelästyminen, suuttuminen, valvominen ja liiallinen alkoholin käyttö.

Mitenkä teillä muilla?

Mulle todettiin jotenkin että joillakin on vaan korkeempi syke...
mulla se leposykeki on koko ajan päälle 90 ja siitä ku alkaa tykyttää lisäks niin ei meinaa tulla mitään...
Mulla tahtoo tulla nukkumaanmennessä noita... ja sitte ei saa hyvää asentoa eikä mitään ja pitää maata jotenkin niin että sydän on "alimmaisena" niin jotenkin se ei sitten tunnu niin kamalalta kuin esim selällään maaten...

 

Mun vanhimmalla lapsella on tuo. Tuli yht äkkiä ja kesti alussa aina jopä 2 päivää, välissä vaan noin 1-10 min taukoja ja taas jatkui. Yritettettiin katatroimalla poltaa se oikorata, mutta ei onnistunut, oli liian lähellä sinussolmuketta ja olisi ollut tahdistimen asennus edessä, jos olisi mennyt pieleen. Nyt lääkitys ja kohtauksia jaksottain. Kiusallisia, mutta vaarattomia.

 

Mulla on sama vaiva. Luulin olevani ainoa.

16v nuo alkoi. Mulle tuumasi lääkäri, että sulla on paniikki häiriö. en uskonut, koska sydänsaattoi alkaa lyödä kovaa just esim. nukkumaan mennessä. Nyt aikuisemmalla iällä menin lääkäriin. Ja tuo oli diagnoosi.

Mulla kohtaukset voi tulla just iltasella kun rauhotun ja olen vaikka lukenut ja alan nukkumaan. Samoin stressin jälkeen.

Mulla on propral niihin resptilääkkeenä. Yleensä saan sen halliintaan, kun vain hengittelen syvään ja rauhallisesti. Ajattelen itseni johonkin rauhalliseen paikkaan. Sen jälkeen kun tuo on mennyt ohi, on tosi väsynyt ja voimaton olo.

Välillä nuo kohtaukset pysyy poissa puolivuotta tai sitten niitä tulee joka kuukausi esim. 4kertaa kuussa. Kuten nyt on joulukuussa tullut ja näyttää tää tammikuu menevän samoin.. kurjaa

 

Mä olin äsken lukevinani, että joku kertoi sykkeen nousevan salmiakin syömisestä ja ihmetteli, mistä johtuu? (Mut nyt mä en enää sitä silmiini saa). Salmiakki ja lakritsihan nostaa verenpainetta, jolloin nousee tietysti myös syke.

Joo, mie se olin. Mutta se vaikutus ei tule siis välttämättä heti, kun olen sitä syönyt, vaan jos usean päivän aikana syön salmiakkia, alkaa noita sydämen ylimääräsiä pamppailuita tulla. Lakuista en ole koskaan huomannut tätä vaikutusta.

 

Oltermanni mulla on myös just noin, kohtaukset on parhaimmillaan olleet vuodenkin pois ja sitten niitä saattaakin tulla useita viikossa! Aika vaikeaa on ennustaa niiden kulkua, vaikka noita laukaisevia tekijöitä olenkin onnistunut kartoittamaan.

Mä ajattelin että niinä aoikoina kun kohtauksia tuntuu olevan usein ja olen niistä ahdistunut, käytän tätä estolääkitystä pari kuukautta (kardiologin ohje). Sitten voi taas kokeilla palata Propraliin siten että otan vain tarvittaessa.

On ollut kyllä ihanaa kun Orlocin aloittamisen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan kohtausta! Mielestäni itse tykytyskohtauksia pahempaa on paniikki ja ahdistuineisuus joka niihin liittyy, ja luulenpa että tämänhetkisen lääkitykseni vaikutus on ainakin osittain psyykkinen (ts. kun ei tarvitse pelätä kohtauksia olen muutenkin rauhallisempi eikä niitä siten tule jännittämisestä).

 

nostan :wave:

 

Minua noissa kohtauksissa pelottaa se, että kun olen kotona lasten kanssa, ja se tulee, sitten on vain koottava itsensä johonkin rauhalliseen paikkaan ja hengitettävä. Monesti tulee vain olo, että voi ei, pitää päästä sohvalle istuun tai makaan, ja lapset meluaa ja äitiii huutavat.

Mulla tämä oman yrityksen pyörittäminen on tuonnut jonkin verran näitä lisää. Tässä on ollut vähän stressiä kevään tilauksista ja sitten tämä joulukuu oli tosi kiireinen. Joka paikkaan pitää ehtiä, yö unet jää vähille.

No jospa se tästä kevääksi tilanne rauhoittu. Eilen tuossa katsoin kalenteria, että 2vk on kuitenkin nyt oltu ilman tykytyksiä

Mulla on tuo propral 40mg. Se laskee verenpainetta mulla vähän liian alas. lääkäri tuumasi, että ota puolikas. No sinä tilanteessa (aika harvoin kyllä otan lääkkeen) sitä ei vain ole voimia alkaa puolittaa lääkettä.

Raskaana ollessa nuo tykytykset on olleet poissa, lähes kokonaan. Aloin miettiä, että tuon kuopuksen odotuksen aikaan tuli ihan lopussa yksi kohtaus. Mutta se kesti vain vähän aikaa.

 

Mulla tulee myös joskus illalla maate mennessä nuita mainittuja tiheä lyöntejä.Minulla ne kuulemma johtuvat sarkoidoosista ,jota sairastan....

 

Oltermanni kuulostaa TOSI tutulta tuo sun kuvaus.

Mulla tosin tykytyksiä tuli keskiraskaudessa noin kuukauden verran lähes päivittäin (joskus monta kertaa päivässä) ja sitten loppuraskaudessa/synnytyksessä ei ollenkaan. Luulenpa että keho tottui raskauteen ja tykytykset jäi pois. Ihan pienen vauvan kanssa tuo yövalvominen ja hormonivaihtelut toivat mukanaan lisälyöntisyyttä, mutta ihme kyllä ei tykytyksiä. Niitä alkoi uudelleen tulla vasta kun tyttö oli täyttänyt 1 v.

Mulla on vahvasti sellainen kokemus että vaikka SVT:llä on fysiologinen perusta (sähkövika), ovat kohtaukset tiiviisti yhteydessä psyykkisiin juttuihin. Juuri stressi, pelästyminen, suuttuminen, ja kuten moni on kuvannut, painajaisten näkeminen yöllä provosoivat kohtauksen.

Olen siksi pyrkinyt panostamaan tunnepuolen asioiden tasapainottamiseen, ja kuten aiemmin totesin, otan päivittäisen pienen beetasalpaaja-annokseni osittain sen lumevaikutuksen ansiosta! Niin taitavaksi olen nimittäin vuosien varrella tykytysteni kanssa tullut, että riittävästi kun olen kohtausta ajatellut niin olen onnistunut sen myös saamaan

 

Vielä lisään Oltermanni, että juuri tuo pelko siitä miten kohtauksesta selviää esim. lasten kanssa tai kaupungilla ollessaan tms. on pahinta. Olen myös huolissani jos lapseni pelästyy tilannetta, tai jos en kykene lapsesta huolehtimaan.

Itse kohtaus sinällänsä ei olekaan se pahin juttu, erityisesti kun tiedän että saan sen aina loppumaan hengitystä pidättämällä ja ikäänkuin puhaltamalla suljettuja hengitysteitä vastaan.

 

Minä olen todella ahistunut näistä rytmihäiriöistä.Saan yleensä sitten paniikkikohtauksen heti perään.Saan paniikin jos pelkästä ajattelusta.Välillä saattavat olla pitkään poissa ja sitten taas yhtäkkiä alkaa.Joskus niitä tulee päivittäin monestikkin.

Ihan kuin minun suustani.
Propralia olisi kaapissa, mutta en ole uskaltanut käyttää.

 

Kuulostaa siltä, että hyvin samanlaiset tarinat on meillä tykyttelijöillä...

Jos verenpaine tai pulssi ei ole alhainen, Propral on täysin turvallinen ja ihan oikeasti siitä on apua. Mulla on 23 vuotta kokemusta SVT:stä, 8 vuotta Propralista ja 1 kk Orlocista Vaikka vierastan yleensä lääkkeitä tosi paljon, voin rehellisesti sanoa että nämä ovat parantaneet mun elämänlaatua tosi paljon.

 

Tinkerbelle: Sulla on tosi pitkään ollut noita. Jaksamista :hug: Mulla kanssa tuo, että mitäs jos lapset pelästyy. Kyllä meidän 4,5v ainakin huomaa, että aitillä on joku vialla. En ihan noin vain laita maate sohvalle. Olenkin kertonut hänelle, että äiti vain huilaa, kun on tullut liikaa touhuttua ja nyt pitää rauhoittua.

sehän se tässä olisi ihanteellista, kun saisi oman elämän tai oikeastaan mielen tottumaan muutoksiin. Että ei stressaa. Itse olen liian tunnollinen ihminen, vähän huono sanomaan ei, joten töitä ja kaikenlaista kertyy.

Mietin tuossa, että yhtenä vuotena näitä tykytys kohtauksia tuli vain yksi. Muistan, että ajattelin tuolloin: ei nämä vaarallisia ole ja selviän siitä hengissä. Jotenkin se pelko oli poissa, ja ehkä senkin takia niitä ei tullut. Tosin meillä oli vain yksi lapsi tuolloin ja ei rakennusprojektia ja yrityksen pyörittämistä.

Tämän kanssa täytyy vain oppia elämään, ajatella että se on osa minua. Ei tässä muukaan auta.

Tuosta proprallista, se on tosiaan täysin turvallista. Minunkin on pitänyt vaihtaa se pienempään milligrammaan tuon verenpaineeni takia. Jäänyt vain tekemättä. Että te, joilla propral on, ottakaa sitä, ihan turvallista se on :heart:

 

Tämän kanssa täytyy vain oppia elämään, ajatella että se on osa minua. Ei tässä muukaan auta.

Juuri näin, tuo on ainoa tapa! Mä ajattelen usein niin, että jollakin on diabetes, jollain toisella vatsahaava ja mulla on tämä. Silloin se jotenkin suhteutuu, kun tajuaa ettei sitä nyt niin poikkeuksellisessa tilanteessa ole itse. Joskus pystyn jopa olemaan kiitollinen siitä ettei kuitenkaan kyse ole mistään vaarallisesta..

 

Onko muille sanottu siis mitään raskautumisesta tämän kanssa? Mulla siis 2 lasta ja nää ollut riesana ylä-asteelta.Mulle ei sanottu mitään vaikka tuli kesken synnytyksen. Haluisin todella sen 3 lapsen! Ekassa raskaudessa ei tullut ainuttakaan kohtausta ja tokassa sitte enemmän ja vähemmän. Tuntuu,että kaikille on annettu lääkkeeksi juuri tota propalia ja mulle sitte verpamilia.

 

Mulle lääkäri sanoi, kun pelkäsin, että jos tämä kohtaus tulee vaikka kesken synnytyksen, nin lääkäri totesi, että: " ei ongelmia, meillä on lääkkeet millä se saadaan hallintaan. vauvalle ei siitä vahinkoa ole"

Raskausaikana lääkäri sanoi, että; " voit ottaa tarvittaessa proprallia sen 20mg"

Eli ilmeisesti tuon lääkkeen käyttö ei ole niin vaarallista. Mutta tämä oli ohje minulle, eli jos tulet raskaaksi tai jo ennen sitä, KYSY LÄÄKÄRILTÄSI, VOITKO KÄYTTÄÄ JOTAIN LÄÄKETTÄ,jos tarve vaatii. Kyllä ne äippäpolilla ainakin tietävät, ammattitaitoisia kun ovat. ITSE ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA ALA LÄÄKITSEMÄÄN ITSEÄSI RASKAUSAIKANA!

Kirjoitin sitten tarkoituksella isolla nuo, jottei kukaan saa väärää käsitystä sanoistani

 

Niin ja voi raskautua vaikka näitä tykytyksiä olisi, minulta sitä ei ole kielletty.

Eihän tämä vaarallista ole, siis tykytys kohtaukset,ja ei kuulema sikiölle siitä mitään haittaa. Olen kahdelta eri lääkäriltä tämän asian varmistanut.

 

Mä sain justiinsa samat ohjeet raskauden suhteen kuin Oltermanni! Eli tätä Orlocia ei suositella raskausaikana koska sen vaikutus on jatkuva, mutta Propral on lyhytvaikutteinen joten se on turvallinen.

Kardiologi, perinatologi ja naistentautien/synnytysten ylilääkäri ovat kaikki sanoneet SVT:n olevan vaaraton raskausaikana sa synnytyksessä sekä äidille että sikiölle. Myös adenosiini, jolla tarvittaessa voidaan lääkkeellisesti tuo rytmi kääntää, on sikiölle täysin vaaratonta (yllättävää kyllä!).

Itse toivon kovasti uutta raskautta parhaillaan.

En tiedä miten lääkäri valitsee määrääkö Propralia/Orlocia/Verpamilia, mutta sen verran ymmärrän että Propral on lyhytvaikutteinen (propranolol), Orloc pitkävaikutteinen (bisoprolol) ja Verapamil pitkävaikutteinen ja kaikista tehokkain rytmihäiriöiden estossa. Viimeisimmässä kuulemma on kuitenkin enemmän sivuvaikutuksia, joista tavallisin ummetus.