Suututtaa yhteisöllisyyden huutaminen

["pirskatti"]

pomarkun perhe oli malliesimerkki yhteisöllisyydestä.

Miksi ei sanota totuutta?
Yleensä syynä toivottmuuteen ovat uupumus - ja ei auta jos isovanhemmat ja suku ja muut ovat mukana elämässä, jos he ovat vain rasitteeksi, rahahuolet tai erokriisi.

Totuuttahan ei häpeän pelossa haluta sanoa. Kuten ei tämäkään perhe.

Naurettavaa sontaa sekin että perheet eivät osaisi pyytää apua. Totuus kun on että lähivuosina se vastaus on ollut, että ei, ette saa apua koska ette ole lastensuojeluperhe, heille riittää vain käsipareja.

 

["vieras"]

Nykyään on muotia saada lapset pienellä ikäerolla. Siitä voi seurata uupumusta, koska perheen, työn ja toimeentulon yhdistäminen tuo haasteita. Välillä tuntuu, että lasten hankinta on projekti, joka täytyy saada mahdollisimman nopeasti muutamassa vuodessa alta pois, jotta voi taas jatkaa täysillä työelämässä. Perheen voimavarojakin olisi hyvä miettiä ja sitä mitä kaikkea yhdellä kertaa jaksaa. Useinhan tähän saatetaan vielä yhdistää omakotitalonrakennusprojektikin. Vaikka ei mitään dramaattista tapahtuisikaan, niin ero saattaa silti tulla, kun ollaan liian kovilla muutama vuosi.

 

["a p"]

up

 

["a p"]

toisekseen, musta näyttää että tyttöjä tapetaan enemmän. Onko näin, että se, että vanhempi polvi ei arvosta, samalla tavalla, välittyy lasten vanhempiin?

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";26520556]toisekseen, musta näyttää että tyttöjä tapetaan enemmän. Onko näin, että se, että vanhempi polvi ei arvosta, samalla tavalla, välittyy lasten vanhempiin?[/QUOTE]

En usko, että näin pienestä otoksesta voi vielä vetää mitään tuollaisia johtopäätöksiä. Perheissä vaan sattui olemaan tyttöjä.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="a p";26520556]toisekseen, musta näyttää että tyttöjä tapetaan enemmän. Onko näin, että se, että vanhempi polvi ei arvosta, samalla tavalla, välittyy lasten vanhempiin?[/QUOTE]

Jospa tyttölapset ovat haastavampia...? No ei, sattumaa luulen ma. Ja kyllä niitä lapsia on aina saatu pienellä ikäerolla.

 

["vieras"]

No sanoppa nyt sitten se totuus mikä siinäkin jutussa oli kun kerran näytät tietävän.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26519973]Nykyään on muotia saada lapset pienellä ikäerolla. Siitä voi seurata uupumusta, koska perheen, työn ja toimeentulon yhdistäminen tuo haasteita. Välillä tuntuu, että lasten hankinta on projekti, joka täytyy saada mahdollisimman nopeasti muutamassa vuodessa alta pois, jotta voi taas jatkaa täysillä työelämässä. Perheen voimavarojakin olisi hyvä miettiä ja sitä mitä kaikkea yhdellä kertaa jaksaa. Useinhan tähän saatetaan vielä yhdistää omakotitalonrakennusprojektikin. Vaikka ei mitään dramaattista tapahtuisikaan, niin ero saattaa silti tulla, kun ollaan liian kovilla muutama vuosi.[/QUOTE]

mikä muoti. Haloo. Ennen on tehty lapsi joka vuodelle ja liuta perä jälkeen. Enpä ole vastaavaa enään nähnyt.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26520575] mikä muoti. Haloo. Ennen on tehty lapsi joka vuodelle ja liuta perä jälkeen. Enpä ole vastaavaa enään nähnyt.[/QUOTE]

ei ainakaan äitini puolella ole, kaikilla melko isot ikäerot. muutaman vuoden väelin.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";26520630]ei ainakaan äitini puolella ole, kaikilla melko isot ikäerot. muutaman vuoden väelin.[/QUOTE]

Ja yksi sukuhan on koko totuus. Oothan sä provo? Eihän ihmiset oikeasti ole näin tyhmiä?

 

["vieras"]

Ja miksei voida sanoa koskaan, että siitä "yhteisöllisyydestä" (toisin sanoen siitä, että appivanhemmat tai puoli sukua asuu nurkan takana) voi olla erittäin paljon haittaa perheen hyvinvoinnille.

 

["vieras"]

Bulevardin perhesurmatalokin on tunnettu ns. kaupunkimaisesta yhteisöllisyydestä. Jospa tämä maalaisten kailottava yhteisöllisyyden ihanuus onkin se asia joka ajaa ihmiset näihin hirmutekoihin?

 

[moona81]

Ampus aikuinen ittensä. Jättäs lapset rauhaan. Muuta en osaa näihin tapauksiin sanoa. EI ne lapset enää rasita millään muoto. Kun kuulan omaan nuppiinsa paukauttaa.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26520644]Ja miksei voida sanoa koskaan, että siitä "yhteisöllisyydestä" (toisin sanoen siitä, että appivanhemmat tai puoli sukua asuu nurkan takana) voi olla erittäin paljon haittaa perheen hyvinvoinnille.[/QUOTE]

juuri näin.
ennen siitä kärsi perheen äiti, melkein puolet suomen naisista joutui tai laitettiin mielisairaalaan, koska työtä oli liikaa kun oli passattavana puoli sukua...

ja monet vanhemmat ihmiset odottavat tätä samaa tyyliä, eivät näe, että nykyään vanhuksilla on hyvät eläkkeet ja omaa rahaa, ja ovat terveempiä kuin aiemmin, joten eivät voi odottaa passaamista.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26520636]Ja yksi sukuhan on koko totuus. Oothan sä provo? Eihän ihmiset oikeasti ole näin tyhmiä?[/QUOTE]

no ei ole, mutta totuus on, että jos puhutaan luonnollisesta synnytysvälistä, niin luonnonkansoilla se oli 3-4 vuotta, niin kauan yhtä lasta imetettiin ja kannettiin.

höpöjuttua sellainenkin, että aina olisi syntynyt lapsia joka vuosi.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26520648]Bulevardin perhesurmatalokin on tunnettu ns. kaupunkimaisesta yhteisöllisyydestä. Jospa tämä maalaisten kailottava yhteisöllisyyden ihanuus onkin se asia joka ajaa ihmiset näihin hirmutekoihin?[/QUOTE]

ja on myös havaittu, etä suurin osa nuorista joukkosurmaajista (brejvik ym) ovat ahtaan okt-yhteisön kasvatteja.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26520565]En usko, että näin pienestä otoksesta voi vielä vetää mitään tuollaisia johtopäätöksiä. Perheissä vaan sattui olemaan tyttöjä.[/QUOTE]

ok
Ei voida sanoa, voi olla vielä sattumaa.

 

["vieras"]

Mä en ymmärrä tätä aloituksen tarkoituksen perää.
Oletko nyt sitä mietlä että ihmisen on parempi elää yksin kuin toisten kans?

 

["vieras"]

Suomi on pullollaan yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä ja nyt sinä sanot että yhteisöllisyys on se pahin mätä.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";26520841]no ei ole, mutta totuus on, että jos puhutaan luonnollisesta synnytysvälistä, niin luonnonkansoilla se oli 3-4 vuotta, niin kauan yhtä lasta imetettiin ja kannettiin.

höpöjuttua sellainenkin, että aina olisi syntynyt lapsia joka vuosi.[/QUOTE]

No nyt et taida itsekkään enään tietää mistä puhut

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26520886]Suomi on pullollaan yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä ja nyt sinä sanot että yhteisöllisyys on se pahin mätä.[/QUOTE]

Ei kun sanon, että vaikka sana yhteisöllisyyden puute kuulostaa hienommalta kuin uupumus, erokriisi, tai rahapula, niin se ei ole syynä surmiin.

ehkä perheet kokevat olevansa liian lujilla

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26520886]Suomi on pullollaan yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä ja nyt sinä sanot että yhteisöllisyys on se pahin mätä.[/QUOTE]

Heh siis sä vertaat yksinäisyyttä ja yhteisöllisyyttä? Eikö sun mielestä ihminen voi olla yksinäinen näennäisesti yhteisöllisessä ilmapiirissä?

Maaseudun yhteisöllisyyden vastakohta on mielestäni isommissa ja pienemmissä kaupungeissa asuvat jotka pyörivät oman tuttavapiirinsä kanssa ja siihen ei kuulu koko paikkakunnan ihmiset, puoli sukua tai naapurusto.

 

[nii aina]

Yhteisöllisyys on aika lailla laajempi käsite kuin vain isovanhemmat lähipiirissä. Minulle yhteisöllisyys tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että koko yhteisö (kylä, kaveripiiri, sukulaiset, työkaverit, kummit, kummin kaimat, seurakuntalaiset jne) tuntevat ja ottavat mahdollisuuksiensa mukaan vastuuta toisistaan. Tämä tarkoittaa yksinkertaisimmillaan henkistä ja taloudellista tukea, sekä monimutkaisemmin myös vastuuta lasten kasvatuksesta ja aikuisten raiteillaan pitämisessä.

Nykymaailmassa vaan yksilöllisyydestä on tehty yksi suurimmista hyveistä ja yhteisöllisyys on tiivistetty nenän tunkemiseksi toisten asioihin. Eihän näinä aikoina edes opettajat, saati naapurit tai yhteisön muut aikuiset saa pitää kuria edes kovalla puheella vieraalle kurittomalle lapselle. Jos naapurilasten vanhemmat ryyppäävät päivästä toiseen, niin tullaan nettiin kysymään, että uskaltaakohan tehdä nimettömästi lastensuojeluilmon. Ennen lapset menivät naapuriin yöksi ja vanhemmat saivat suoraa palautetta yhteisöltä.

Ei tämä tietenkään näin mustavalkoista ole, mutta ilman väitöskirjan väsäämistä tähän tekstikenttään luulisi hitaampikin hoksaavan mitä näillä kärjistyksillä ajan takaa.

 

["vieras"]

Hei oikeasti. Kuka jaksaa positiivisessa hengessä pitää huolta koko kylän hyvinvoinnista ilman, että se menisi siihen, että tungetaan nokka epämiellyttävästi toisten asioihin tai uuvutaan itse (käsi ylös kenellä on kovasti ylimääräistä aikaa). Miten se määritellään mikä on oikea tapa puuttua vieraiden asioihin, kun ihmisiä on kuitenkin erilaisia.

 

[nii aina]

Yhteisöllisyyttä ei tarvitse määritellä. Se on meihin sisäänrakennettu. Empaattinen ihminen myötäelää ihan luonnostaan myös muiden asioita. Jos ei jaksa ts omat ongelmat ovat pahempia, niin sitten ei. Tämä ei ole ollut ongelma ennen kuin yksilöllisyyttä on alettu enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti määritellä yhteisöllisyyden kustannuksella ja yhteisöllisyyttä siirretty viranomaisten vastuulle.

Suurin onglma tässä aihepiirissä on nykypäivänä se tosiasia, että edes omaa elämää hallitsemattomat henkilöt saavat nauttia ja pitää kiinni yksilöllisyydestään. Kun vastuita, velvollisuuksia ja oikeuksia määritellään paperilla, niin se menee väkisinkin pieleen ihmisten ja elämäntilanteiden moninaisuuksien vuoksi.

Onhan yhteisöllisyydessä ongelmansakin, eikä vähiten se, että se antaa myös hyväksikäyttäjille ja muille häiriköille tilaisuuksia temmeltää. Toisaalta nykyinen yksilönvapauden uskonto myös suojelee juurikin seksuaalirikollisia. Sanoisin kuitenkin, että isossa kuvassa terve ja riittävän heterogeeninen yhteisö voittaa yksilöllisyyden.