Suututtaa yhteisöllisyyden huutaminen

["vieras"]

Yhteisöllisyyttä ei tarvitse määritellä. Se on meihin sisäänrakennettu. Empaattinen ihminen myötäelää ihan luonnostaan myös muiden asioita. Jos ei jaksa ts omat ongelmat ovat pahempia, niin sitten ei. Tämä ei ole ollut ongelma ennen kuin yksilöllisyyttä on alettu enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti määritellä yhteisöllisyyden kustannuksella ja yhteisöllisyyttä siirretty viranomaisten vastuulle.

Höpö höpö. Ei tarvitse määritellä, koska meissä sisäänrakennettu.. Empatia ja yhteisöllisyys ovat kaksi täysin eri asiaa.

Jos empaattisesti ajattelen muiden kannalta, niin uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa, että jätän heidän asiansa rauhaan. Aika usein se juuri on paras välittämisen muoto. En tee suurta numeroa toisten työttömyyksistä, avioeroista ja talousvaikeuksista, vaikka jonkun mielestä pitäisikin silloin ilmestyä pullakorin kanssa ulko-ovelle tai "empaattisesti" päivitellä näiden ihmisten surua naapureiden kanssa yhteisöllisesti kahvitellessa.

 

["vieras"]

[QUOTE="pirskatti";26519459]
Totuus kun on että lähivuosina se vastaus on ollut, että ei, ette saa apua koska ette ole lastensuojeluperhe, heille riittää vain käsipareja.[/QUOTE]

Tänään lehti uutisoi täällä, että meidän kaupunki rupeaisi tarjoamaan tarvittaessa apua lapsipeheille, joissa on alle kouluikäisiä lapsia ja siinä oli ehtona juuri, ettei ole lastensuojeluperhe, eikä ole tarkoitettu, että vanhempi saisi lapset hoitoon käydäkseen töissä. Jollain palvelusetelipohjalla pitäisi homman toimia.

 

[nii aina]

[QUOTE="vieras";26521201]Höpö höpö. Ei tarvitse määritellä, koska meissä sisäänrakennettu.. Empatia ja yhteisöllisyys ovat kaksi täysin eri asiaa.[/QUOTE]Hyväksyn antautumisesi, eli tahallaan väärinymmärtämisen, jota sitten käytit koko viestisi kantavana voimana.

Minä pysyn kannassani, eli yhteisöllisyys on sitä mitä tämä yhteiskunta tarvitsee yksilöllisyyden sijaan. Toiselta kantilta saman voisi sanoa siten, että syrjäytyminen on suurempi ongelma kuin toisten asioihin puuttuminen. Näin se vaan menee mahdollisista yksittäisistä vastakkaisista esimerkeistä huolimatta.

 

["vieras"]

Hyväksyn antautumisesi, eli tahallaan väärinymmärtämisen, jota sitten käytit koko viestisi kantavana voimana.

Minä pysyn kannassani, eli yhteisöllisyys on sitä mitä tämä yhteiskunta tarvitsee yksilöllisyyden sijaan. Toiselta kantilta saman voisi sanoa siten, että syrjäytyminen on suurempi ongelma kuin toisten asioihin puuttuminen. Näin se vaan menee mahdollisista yksittäisistä vastakkaisista esimerkeistä huolimatta.

Mutta kai ymmärrät, että se mielenterveyseläkkeellä elelevä alkoholisoitunut naapuri on edelleen yksinäinen vaikka päivittelisit hänen ongelmiaan miten paljon ja olisit "huolissasi". Ihmiset kaipaavat oikeita ystäviä, eivätkä sitä, että kyläläiset tai saman alueen asukkaat ovat heidän asioistaan kiinnostuneita. Ei ennen vanhaankaan kyläyhteisö syrjäytyneitä mitenkään tehokkaasti auttanut, vaan monen kohtalo (paljon useamman kuin nykyisin, katso tilastoista) oli itsemurha. Silmätikkuna ei ole kenenkään hyvä elää.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26521201]Höpö höpö. Ei tarvitse määritellä, koska meissä sisäänrakennettu.. Empatia ja yhteisöllisyys ovat kaksi täysin eri asiaa.

Jos empaattisesti ajattelen muiden kannalta, niin uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa, että jätän heidän asiansa rauhaan. Aika usein se juuri on paras välittämisen muoto. En tee suurta numeroa toisten työttömyyksistä, avioeroista ja talousvaikeuksista, vaikka jonkun mielestä pitäisikin silloin ilmestyä pullakorin kanssa ulko-ovelle tai "empaattisesti" päivitellä näiden ihmisten surua naapureiden kanssa yhteisöllisesti kahvitellessa.[/QUOTE]

peesi tälle. kaikki yhteisöt määrittävät ja yrittävät määritellä millainen toisen ihmisen pitää olla, ja tämä aiheuttaa pahoinvointia poikkeavalle tai sille, joka yrittää liikaa olla kuten toiset yhteisössä haluavat.

kyseinen pomarkun isä oli joka asiassa mukana omassa yhteisössään, kaikille mielin kielin . ei pelkästään vanhemmat saman katon alla.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26521346]Mutta kai ymmärrät, että se mielenterveyseläkkeellä elelevä alkoholisoitunut naapuri on edelleen yksinäinen vaikka päivittelisit hänen ongelmiaan miten paljon ja olisit "huolissasi". Ihmiset kaipaavat oikeita ystäviä, eivätkä sitä, että kyläläiset tai saman alueen asukkaat ovat heidän asioistaan kiinnostuneita. Ei ennen vanhaankaan kyläyhteisö syrjäytyneitä mitenkään tehokkaasti auttanut, vaan monen kohtalo (paljon useamman kuin nykyisin, katso tilastoista) oli itsemurha. Silmätikkuna ei ole kenenkään hyvä elää.[/QUOTE]

peesi

 

["vieras"]

Yhteisöllisyys on aika lailla laajempi käsite kuin vain isovanhemmat lähipiirissä. Minulle yhteisöllisyys tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että koko yhteisö (kylä, kaveripiiri, sukulaiset, työkaverit, kummit, kummin kaimat, seurakuntalaiset jne) tuntevat ja ottavat mahdollisuuksiensa mukaan vastuuta toisistaan. Tämä tarkoittaa yksinkertaisimmillaan henkistä ja taloudellista tukea, sekä monimutkaisemmin myös vastuuta lasten kasvatuksesta ja aikuisten raiteillaan pitämisessä.

Nykymaailmassa vaan yksilöllisyydestä on tehty yksi suurimmista hyveistä ja yhteisöllisyys on tiivistetty nenän tunkemiseksi toisten asioihin. Eihän näinä aikoina edes opettajat, saati naapurit tai yhteisön muut aikuiset saa pitää kuria edes kovalla puheella vieraalle kurittomalle lapselle. Jos naapurilasten vanhemmat ryyppäävät päivästä toiseen, niin tullaan nettiin kysymään, että uskaltaakohan tehdä nimettömästi lastensuojeluilmon. Ennen lapset menivät naapuriin yöksi ja vanhemmat saivat suoraa palautetta yhteisöltä.

Ei tämä tietenkään näin mustavalkoista ole, mutta ilman väitöskirjan väsäämistä tähän tekstikenttään luulisi hitaampikin hoksaavan mitä näillä kärjistyksillä ajan takaa.

Musta tuollainen ois ihan kauheeta. Mä en ole sosiaalinen ihminen ja rakastan myös yksinoloa. Mulle riittää ne mulle läheisimmät ihmiset, perhe ja ystävät. Mä en tykkäis yhtään jos eläisin paikassa missä kaikki tuntee toisensa. Ei sopis mulle ollenkaan.

 

[tyu]

Kaikki tuntuu haluavan yhteisöllisyyttä, mutta juuri kukaan ei halua kantaa vastuuta yhteisöstä. Yhteisöllisyyskin halutaan liian usein käyttää itsekkäisiin, yksilöllisiin tarpeisiin. Todellista yhteisöllisyyttä se ei kuitenkaan mielestäni ole.

 

[SELISELISELI]

Ja taas on surmateon syypää joku yhteisön puute tai whatever. Milloin oikeasti tajutaan, että lapsensa surmaaja on yksinkertaisesti halveksittava kusipää, jonka tekoon ei ole kertakaikkiaan mitään hyväksyttävää selitystä.

Sitten se kaikkein tärkein pointti: Niin kauan näitä surmatöitä tapahtuu kuin suuri yleisö vatvoo ja etsii syitä aina jostain muualta kuin surmaajasta itsestään ja surmaaja tietää saavansa säälipisteitä ja päänsilitystä, kun taas oli yhteisö ja yhteiskunta niin ymmärtämätön ja hän vaan masentunut ja blaahblaah. Nyt tarvittaisiin kollektiivinen HALVEKSUNTA noita totaali-idiootteja kohtaan eikä enää piirun vertaa ymmärrystä.

 

["vieras"]

Ja taas on surmateon syypää joku yhteisön puute tai whatever. Milloin oikeasti tajutaan, että lapsensa surmaaja on yksinkertaisesti halveksittava kusipää, jonka tekoon ei ole kertakaikkiaan mitään hyväksyttävää selitystä.

Sitten se kaikkein tärkein pointti: Niin kauan näitä surmatöitä tapahtuu kuin suuri yleisö vatvoo ja etsii syitä aina jostain muualta kuin surmaajasta itsestään ja surmaaja tietää saavansa säälipisteitä ja päänsilitystä, kun taas oli yhteisö ja yhteiskunta niin ymmärtämätön ja hän vaan masentunut ja blaahblaah. Nyt tarvittaisiin kollektiivinen HALVEKSUNTA noita totaali-idiootteja kohtaan eikä enää piirun vertaa ymmärrystä.

Jostakin se johtuu, että niiden mielenterveys on järkkynyt. Voisi olla ihan hyödyllistä tietää syy.

Mä en osaa halveksia noita surmaajia. Halveksin heidän tekoaan. Mutta mä en usko pahuuteen, he eivät olleet pahoja, heidän aivonsa vain toimivat erillä tavalla kuin meidän. Se ei tarkoita etteivätkö he olisi voineet estää tapahtuman tai että hyväksyisin sen.

 

["a p"]

en usko pahuuteen mutta en myöskään yhteisöllisyyteen.

pahat ihmiset eivät päädy tappamaan itseään, ne aiheuttavat sen että joku toinen tappaa itsensä.

 

["a p"]

tappaa itsensä siellä yhteisössä.

 

[SELISELISELI]

Asiantuntija- ja viranomaistasolla varmasti olisikin hyödyllistä tietää kilahtamisen taustat, mutta yhdenkään perhesurmaajan syyt eivät ansaitse tulla käsitellyksi mediassa kaiken kansan kuullen. Siinä he saavat sitä kaipaamaansa huomiota ja jollain tasolla jopa ymmärrystä ja tulevat ikään kuin "kuulluksi". Vähän sama koulusurmaajien kanssa. Yleinen halveksunta ilman tippaakaan empatiaa, siinä resepti näiden kusipäiden käsittelyyn. (ja joojoo, sairaus laittoi heidät tappamaan tms. IHAN SAMA, syitä ei tarvitse käsitellä julkisuudessa. Huomio saa vain seuraajia.)

 

["vieras"]

Asiantuntija- ja viranomaistasolla varmasti olisikin hyödyllistä tietää kilahtamisen taustat, mutta yhdenkään perhesurmaajan syyt eivät ansaitse tulla käsitellyksi mediassa kaiken kansan kuullen. Siinä he saavat sitä kaipaamaansa huomiota ja jollain tasolla jopa ymmärrystä ja tulevat ikään kuin "kuulluksi". Vähän sama koulusurmaajien kanssa. Yleinen halveksunta ilman tippaakaan empatiaa, siinä resepti näiden kusipäiden käsittelyyn. (ja joojoo, sairaus laittoi heidät tappamaan tms. IHAN SAMA, syitä ei tarvitse käsitellä julkisuudessa. Huomio saa vain seuraajia.)

Tuo on kyllä ihan totta. Paitsi tuo halveksinta-kohta.

 

[SELISELISELI]

Halveksunta on empatian vastakohta ja enin, mitä lapsensa tappanut epäihminen ansaitsee. Kaikki siltä väliltä johtaa siihen, että surmaaja voi kokea saavansa jotain ymmärrystä (jopa oikeutusta) teolleen ja sääliä itselleen.

Niin ja yhteisö ei tappanut yhtäkään näistä lapsista. Kyllä se oli ihan niiden oma, niin sanottu "isä".

 

["vieras"]

Halveksunta on empatian vastakohta ja enin, mitä lapsensa tappanut epäihminen ansaitsee. Kaikki siltä väliltä johtaa siihen, että surmaaja voi kokea saavansa jotain ymmärrystä (jopa oikeutusta) teolleen ja sääliä itselleen.

Niin ja yhteisö ei tappanut yhtäkään näistä lapsista. Kyllä se oli ihan niiden oma, niin sanottu "isä".

Kun ihminen on niin sekaisin, että tappaa omat lapsensa, sitä ei paljon hetkauta halveksuuko muut vai ei. Eli se ei ole tehoava ehkäisykeino.

Empatian ja halveksunnan välilläkin on paljon muuta. Mä en ymmärrä enkä hyväksy enkä sääli mutta en myöskään halveksu. Ei siinä ollut loppupeleissä kyse mistään muusta kuin siitä, että hänen aivotoimintansa eroaa meidän muiden aivotoiminnasta. En mä voi halveksua ihmistä tämän takia.