Suuttuukohan isovanhemmat, kun ei vieläkään ole kerrottu raskaudesta...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tipi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tipi

Vieras
Eli odotan toista lastamme ja rv 17 alkoi juuri. Töypaikallani minun oli pakko kertoa ja monet ystävistän itietävät asiasta. Olen kertonut, jos on kysytty tai muuten ollut aiihe esillä. Alkuraskaudesta oli kiukkuinen ja väsynyt enkä oikein osannut iloita koko asiasta, nyt menee jo paremmin. Ei kuitenkaan tullut kerrottua toisella paikkakunnalla asuville vanhemmillemme. Ja vaikka muutaman viikon välein näemme, et asia ole tullut puheeksi vieläkään. Olimme kyllä päättäneetkin, ettei heti kerrota. Nyt kuitenkin aika moni jo tietää, he ei. Minua kuitenkin kiehtoisi kovasti ajatus, että odottaisimme, että he itse huomaavat ja kysyvät asiasta. Vatsa alkaa jo näkyä, joten luulisi, että kohta alkaisivat epäillä. Nyt iski kuitenkin pieni pelko, että toivottavasti eivät loukkaannu, kun ei ole kerrottu. Jotenkin vaan ajattelin, että mitä he sillä tiedolla tekevät. Ihan tarpeeksi aikaisin kuitenkin lopulta saavat asian tietoonsa. Ja ekassa raskaudessa saivat alusta asti elää mukana, ei tässä toisessa nyt mitään mainittavaa vielä ole ollut. Mieleeni on vain jäänyt äitini ensimmäinen lause, kun ekasta raskaudesta kerrottiin ja rv oli 9: "miksette te ole kertonu aikaisemmin!?"

Eli mitä luulette, loukkaantuvatko? Onko kokemuksia?
 
Itse kerroin juurikin rv 17. Ei suuttuneet, perustelin asiaa sillä, että halusin olla varmempi raskauden jatkuvuudesta, eli halusin ohittaa ne kriittiset viikot koskien keskenmenon riskiä. Kohta sai näytelläkin rakenneultrakuvia, kukaan ei suuttunut =)
 
Mutta yli 20 rv alkaa jo olla sitä luokkaa, että saattaisin itse "suuttuakin" jos isovanhempi olisin. Voisi tulla olo, että asiasta kertominen MEILLE ei ole teille tärkeää ts. emme ole niin tärkeitä että meille viitsittäisiin kertoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras01:
Mutta yli 20 rv alkaa jo olla sitä luokkaa, että saattaisin itse "suuttuakin" jos isovanhempi olisin. Voisi tulla olo, että asiasta kertominen MEILLE ei ole teille tärkeää ts. emme ole niin tärkeitä että meille viitsittäisiin kertoa.
näin mäkin ajattelisin
 
oon vaan ollu niin väsyny, etten oo jaksanu kohdata vielä sitä niitten hössötystä. Kai se pitäs kertoa, kun ens kerralla nähdään. Jos suuttuvat, niin tuskin nyt ainakaan kauaa jaksavat vihoitella. Ois vaan toisaalta ollut hauska odottaa, että koska ja miten huomaavat ja mitä sanovat. Nyt kun näin pitkäänkin on jo tietoa pantattu. :/
 
Me kerrottiin toisesta lapsesta rv 20 ja vastaus kummankin vanhemmilta "kyllä me se jo tiedettiin!" :laugh: Eli saattaa hyvin olla mahdollista että jo tietävätkin, odottavat vain koska itse kerrotte. Miehen äiti oli aika pahoillaan siitä ettei aiemmin jo sanottu kun kerran oli jo niin ilmiselvää. Mun mielestä se on jokaisen itse päätettävissä mitä sanoo.
 
Jos vanhempasi ovat sulle tärkeitä ihmisiä heidän kuuluisi jo tietää. Kyllä mä ainakin toivoisin että mun läheiset ihmiset kertois mulle noinkin isosta asiasta heidän elämssään kun raskaus. Tuntuisi vähän ulkopuoliselta ja siltä että en ole teille tärkeä jos minulta olisit salannun noin ison osan elämästäsi. Eivät vanhempasi ole mitään koekaniineja joilla voit testata kuinka äkkiä hoksaavat kysyä mitä sun mahalle on tampahtunu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
oon vaan ollu niin väsyny, etten oo jaksanu kohdata vielä sitä niitten hössötystä. Kai se pitäs kertoa, kun ens kerralla nähdään. Jos suuttuvat, niin tuskin nyt ainakaan kauaa jaksavat vihoitella. Ois vaan toisaalta ollut hauska odottaa, että koska ja miten huomaavat ja mitä sanovat. Nyt kun näin pitkäänkin on jo tietoa pantattu. :/

Tuota kokeilua harrastaisin mielummin vain omien kavereiden kanssa, omat vanhemmat ei sun jujua siinä ymmärrä, voin kuvitella.. :O

 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Me kerrottiin toisesta lapsesta rv 20 ja vastaus kummankin vanhemmilta "kyllä me se jo tiedettiin!" :laugh: Eli saattaa hyvin olla mahdollista että jo tietävätkin, odottavat vain koska itse kerrotte. Miehen äiti oli aika pahoillaan siitä ettei aiemmin jo sanottu kun kerran oli jo niin ilmiselvää. Mun mielestä se on jokaisen itse päätettävissä mitä sanoo.

Eiku koska sanoo... :D Tää rv 20 on nyt jo 2kk ja äiti on vähä väsy ;)
 
tsot, tsot... Jotkut haluavat esim. odotella rakenneultraan saakka ennenkuin kertovat uutisesta, jokainen tehköön kuinka haluaa. Joku ei tosiaan ap:n tavalla jaksa hössötystä, alkuraskaus voi olla äidille stressaavaa aikaa muutenkin. Ja vaikka isovanhemmat tärkeä osa lapsen elämää onkin, ei lapsen vanhemmat isovanhemmilleen tilivelvollisia ole! Odotus on niin pieni aika lapsen elämää. Tuleva äiti (ja isä) tarvitsee usein koko 9kk tottuakseen ajatukseen uudesta perheenjäsenestä, muille sukulaisille riittää vähemmänkin aikaa.
 
Mä en osaa kertoa raskauksista kenellekään, odotan aina että huomaavat itse.
Äiti näki naamasta joskus 15. viikolla, isä huomasi vasta n. 29.vkolla. Viikolla 34 käytiin isomummilla joka ei hoksannut mitään, ja yksi työkaveri soitti viikkoa ennen laskettua aikaa että oli kuullut raskausuutisia.

Monelta kaverilta jäi asia kokonaan huomaamatta, vaikka näin heitä esim. viikoilla 36-39... :o
 

Yhteistyössä