suuttuisitko

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väärinkö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väärinkö

Vieras
ystäväni sai vuosi sitten keskenmenon eikä tunnu pääsevän asiasta yli.koko elämä pyörii menetyksessä eikä mikään ole kohdillaan.
joka päivä hän puhuu asiasta olen yrittänyt parhaani tukea ja kuunnella.hoitaa heidän esikoistaan jne.
taas kuuntelin,ja sanoin että he kuitenkin ovat saaneet yhden lapsen.että pitäisi olla onnellinen siitä vaikkei se menetettyä korvaakkaan.ja että on myös niitä jotka ei koskaan saa lapsia.
tämän jälkeen en ole kuullut ystävästäni.teinkö siis väärin yrittäessäni saada häntä katsomaan elämässä eteenpäin hyviä ja valoisia asioita sen sijaan että murehtisi menetystään jo olemassa olevan lapsen kustannuksella
 
Et tehnyt väärin. Totta kai se suru saattaa kulkea läpi elämän mukana, mutta sen kanssa pitää oppia silti elämään. Toivottavasti sanoit siis nätisti sen asian.
 
ihan hyvällä yritin saada häntä näkemään positiivisia asioita elämässään.ymmärrän keskenmenon olevan kova paikka lasta hartaasti toivovalle,mutta hän tuntuu olevan täysin jumissa tässä asiassa.hän ei hoida eikä huomioi tätä jo olemassa olevaa 3 vuotiasta vaan isän ollessa töissä lapsi viedään hoitoon.isäkin on alkanut puhumaan erosta ja lapsen mukaan ottamisesta jos ei tilanne muutu
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Et tehnyt väärin. Totta kai se suru saattaa kulkea läpi elämän mukana, mutta sen kanssa pitää oppia silti elämään. Toivottavasti sanoit siis nätisti sen asian.

Peesi tähän, surusta pitää myös osata päästää irti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ihan hyvällä yritin saada häntä näkemään positiivisia asioita elämässään.ymmärrän keskenmenon olevan kova paikka lasta hartaasti toivovalle,mutta hän tuntuu olevan täysin jumissa tässä asiassa.hän ei hoida eikä huomioi tätä jo olemassa olevaa 3 vuotiasta vaan isän ollessa töissä lapsi viedään hoitoon.isäkin on alkanut puhumaan erosta ja lapsen mukaan ottamisesta jos ei tilanne muutu

Jos tilanne on tuo niin ystäväsi taitaa tarvita jo ammattiauttajaa. Keskenmeno on tosi kurjaa, voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänella sanoa kuten varmasti moni muukin täällä. Mutta se on kuitenkin elämää eikä edes kovin harvinaista ja siihen on vain sopeuduttava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Weatherwax:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ihan hyvällä yritin saada häntä näkemään positiivisia asioita elämässään.ymmärrän keskenmenon olevan kova paikka lasta hartaasti toivovalle,mutta hän tuntuu olevan täysin jumissa tässä asiassa.hän ei hoida eikä huomioi tätä jo olemassa olevaa 3 vuotiasta vaan isän ollessa töissä lapsi viedään hoitoon.isäkin on alkanut puhumaan erosta ja lapsen mukaan ottamisesta jos ei tilanne muutu

Jos tilanne on tuo niin ystäväsi taitaa tarvita jo ammattiauttajaa. Keskenmeno on tosi kurjaa, voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänella sanoa kuten varmasti moni muukin täällä. Mutta se on kuitenkin elämää eikä edes kovin harvinaista ja siihen on vain sopeuduttava.

Näin juuri ei siihen suruun voi jäädä rypemään.
 
hän käy aina välillä psykologin juttusilla,muttei säännöllisesti.minua on alkanut pelottamaan,kun hänen puheensa välillä on hyvin itsetuhoisia,eikä mitään hyvää näe elämässään.
hänestä olin ainoa ymmärtäjä kun myötäilin hänen suruaan.nyt kun kehotin häntä katsomaan elämässä eteenpäin ja iloitsemaan perheestään olen sitten pettänyt hänet jollain tavalla.ymmärrä tätä nyt sitten.taitaa pieni etäisyys ollakkin paikallaan
 

Similar threads

Yhteistyössä