Suurperheen perustamiseen vaikuttaneet tai vaikuttavat seikat?

[Utelias Äippä]

Kysymys suurperheiden tai useamman lapsen perheille tai näistä haaveileville:

Oletteko miehen (tai vaimon) kanssa olleet molemmat vauvakuumeisia, yhteisymmärryksessä ja yhtä halukkaita saamaan lisää lapsia? Vai onko kuumeilu ja lasten haluaminen ollut yksipuolista ja toisen osapuolen "käännyttämistä tai lämmittämistä"?

Onko teillä vaikuttanut rahatilanne perheen kokoon tai siihen kuinka monta lasta olette saaneet/tehneet? Oletteko molemmat töissä? Turvaako molempien työnteko sen, että "helpompi" "hankkia" lisää lapsia?

Tietenkin lasten saantiin vaikuttaa lapsettomuus ja erot ja uusperheen perustamiset ym. monet jutut. Mutta kiinnostaa lähinnä nämä yhtenevät/eriävät halut saada lapsia ja taloudellisen tilanteen vaikutus perheen lapsiluvun määrään.

Tässä meidän perheessä on kolme lasta, nyt tuntuu hyvältä. Ehkä salaa haaveilen neljännestä, mutta vasta muutaman vuoden päästä.

Tietenkin se vauvakuume ja se että lapset on niin ihania, ovat saaneet meidät haluamaan ja yrittämään omia lapsia. Rahatilanne on vaikuttanut vain vähän suunnitelmiin ja toimintaan. Miestä sai kolmannen lapsen kohdalla houkutella mukaan perheen kasvattamismielessä. Neljännen kohdalla joutuisi varmaan taas suostuttelemaan ja finanssipuoltakin pitäisi tarkastaa, olisko varaa isomman pesueen elättämiseen.

Tällä hetkellä olen kotiäitinä ja työpaikkaa ei ole odottelemassa... aika low income hommaa on ollut vuosien ajan. Oman kokemuksen puitteissa voisin sanoa että lasten kanssa voi elää vähemmälläkin rahalla, toisaalta varma ja hyvä rahatilanne helpottaisi elämää kummasti.

 

[vieras]

meillä vakaumuksen vuoksi on useampia lapsia, minä kotiäitinä mies töissä ja toimeen tullaan mukavasti

 

[chef]

Mä olen nyt aloittanut mieheni käännyttämisprojektin, koska haluan neljännen lapsen. Haluaisin varmaan vielä viidennenkin, mutta siihen ei resurssit riitä tai sanotaanko näin, että joutuisin tinkimään asioista, joista en tinkiä halua.

Miehen mielestä lapsilukumme on täynnä, mutta hän on väärässä B)

Me osaamme tulla toimeen pienellä rahalla, joten talous sinänsä ei ole este suuremmallekin perheelle.

Mies töissä, minä lasten kanssa kotona...kun joskus on aika palata työelämään, niin kurssitaudun ja menen siitä sitten töihin. Mutta nyt olen niin kauan kotona kun vaan mahdollista.

 

[meillä]

lapset on hankittu yhteisymmärryksessä. Seurustelun alussa jo kerroin miehelle toiveesta saada iso perhe ja sen olen vuosien kuluessa saanut. Taloustilanne ei ole meillä koskaan vaikuttanut lasten hankkimiseen. Meillä mies ollut "pääelättäjä" vuosien aikana,minä ollut kotiäitinä useita vuosia.

 

[Utelias Äippä]

Kiva kuulla muiden näkemyksiä, kokemuksia ja elämäntilanteita!

Ideaalein tilannehan olisi parisuhde-elämässä ja perheenperustamisessa, jos molemmat haluavat lapsia, ei tarttisi käännytellä ja jos rahaa olisi riittävästi, ettei siitä tarvitsisi stressata.

Itellä oli aiemmin suunnitelmissa kaksi lasta, vauvakuume kumminkin iski ja kolmas lapsi saatiin. Vielä ei ole vauvakuumetta tullut, kumminkin se tuolta jostain putkahtaa esiin.
Vähän olen kade teille, joiden toinen puolisko on lastenhankinnassa samoilla linjoilla. Olisi ihanaa, jos mies yllättäisi joku päivä ja ehdottaisi: "Hei Kulta, olen tässä miettinyt että olisi ihanaa, jos meille vielä tulisi neljäs lapsi!". Olisin heti juonessa mukana, vaikka nyt tuntuu siltä, että kolme lasta on passeli määrä tällä hetkellä...

 

[vieras]

lapset on hankittu yhteisymmärryksessä. Seurustelun alussa jo kerroin miehelle toiveesta saada iso perhe ja sen olen vuosien kuluessa saanut. Taloustilanne ei ole meillä koskaan vaikuttanut lasten hankkimiseen. Meillä mies ollut "pääelättäjä" vuosien aikana,minä ollut kotiäitinä useita vuosia.

peesi tälle =)

Me ei olla paljonkaan suunniteltu,v aan menty sillä periaatteella että "rahaa ja miehellä töitä tällä hetkellä riittävästi", "vaunut menis vielä yhdellä", "autoon mahtuis vielä yksi" (tosin tää on ollut pakko sittemmin vaihtaa isompaan)

 

[äiti]

hei utelias äippä! Sun teksti on ihan kun mun kynästä, kaikilta osin!

 

[suuri perhe]

Tuli sellainen seikka mieleen (kun tutulleni avoliiton jälkeen kävi näin), että naisen ei kannata kovin montaa lasta hankkia, jos hänellä ei ole varallisuutta ja on avoliitto tai tiukka avioehto, jossa mies saa suurimman osan. On aika hankala eron tullen hoitaa ja elättää monta lasta (olettaen, että lapset ovat pääsääntöisesti äidin luona), jos ei ole varaa kunnon asuntoon eikä muuten elämiseen. Elatusmaksut tulevat toki, mutta nekään eivät aina suuren suuria ole (varsinkaan, jos mies osaa pelata asioita) ja jos miehelle tulee uusi perhe niin siinä saattaa olla aika tiukilla entinen puoliso. Ikinä ei tiedä miten käy, joten varattoman ei kannata liian suurta perhettä hankkia, jos puoliso omistaa lähes kaiken omaisuuden. Sen varaan ei kannata laskea, että se liitto kestää.

 

[uuhas]

MInä halusin enemmän lapsia, mutta mies halusi myös. Meillä siis 5 lasta, kuudes olisi tervetullut ja ikää mulla 28, miehellä 31. Itse olen luonnollisetsi kotona ja mies töissä ja pärjätään hyvin hänen tuloilla ja mun omaisuudella. Mä en ole ikinä ollut opiskelevaa tyyppiä ja äitiys urana tuntui parhaalta vaitoehdolta mulle. Kuulostaa pahalta mut kun minusta ei ole ollut oikein muuhunkaan. Pidän elämästäni.

 

[meah]

Oletteko miehen (tai vaimon) kanssa olleet molemmat vauvakuumeisia, yhteisymmärryksessä ja yhtä halukkaita saamaan lisää lapsia? Vai onko kuumeilu ja lasten haluaminen ollut yksipuolista ja toisen osapuolen "käännyttämistä tai lämmittämistä"?

Mä olen yleensä kysynyt, tehtäiskö yksi vauva. Mies on nyökytellyt innoissaan.

Onko teillä vaikuttanut rahatilanne perheen kokoon tai siihen kuinka monta lasta olette saaneet/tehneet? Oletteko molemmat töissä? Turvaako molempien työnteko sen, että "helpompi" "hankkia" lisää lapsia?

Ei oikeastaan. Rahaa tulee. Ja menee just niin paljon kuin tulee. Mies on jo vuosia ollut samassa vakityössä, mä teen muille töitä ja pyritän omaa firmaa sillä volyymilla kuin pystyn ja tuntuu olevan tarvetta.
Lähinnä kai se asenne, että jos rahat käy vähiin niin tehdään lisää tai yritetään pärjätä vähemmällä, on auttanut eniten.