Suurperheen lapset, miten usein hoiditte nuorempia sisaruksia?

["vieras"]

Mä hoidin mun pikkusiskoja 9-vuotiaana koko ajan, kun äiti joutui sairaalaan. Siskot oli 3kk ja 1v5kk. Siskojen isää ei kiinnostanut hoitaa lapsiaan, eikä ollut edes kotona. Veljet (6v ja 8v) meni omia menojaan.

Sen jälkeen se jäikin päälle ja kun äidistä tuli yh, olin koko ajan hänen apunaan. 10-vuotiaana mulle iski vauvakuume.

Siskot pitää mua enemmänkin "äitinä" ja äitiä kaverina. Äiti kai tottui siihen että mä hoidan siskoja ja jätti mulle kasvatusvastuun.

Meidät kyllä huostaanotettiin sitten kun mun koulunkäynti alkoi kärsiä ja äiti sairastui uudelleen.

 

["huh"]

Karseeta tuollainen lapsuus. Ja pojat vaan tietysti saavat olla kuin ellun kanat.

peruskouluun pitäisi saada oppitunti siitä että jos ei jaksa seistä 20 vuotta päällään lapsia ei tehdä. Se on työtä ja kovaa työtä.

 

[suurperheen nuorin]

menin naapureihin kyselemään että saisinko tulla hoitamaan? Se oli niin ihanaa hoitaa pieniä ja pitää sylissä. Menin monta kertaa viikossa enkä ikinä tahtonut pakkaa. Sitten vasta palkan edestä kun menin ihan oikeasti työsopimuksella pidemmäksi ajaksi. Noista lapsista tuli minulle ystäviä. Nyt aikuistuttuaan käydään kylässä. se on suuri rikkaus että on perhe- ja ystäväpiirissä monen ikäistä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

 

[ap.]

[QUOTE="huh";26451692]Karseeta tuollainen lapsuus. Ja pojat vaan tietysti saavat olla kuin ellun kanat.

peruskouluun pitäisi saada oppitunti siitä että jos ei jaksa seistä 20 vuotta päällään lapsia ei tehdä. Se on työtä ja kovaa työtä.[/QUOTE]

No ei mun mielestä karseeta. Opin vastuuta ja tykkäsin hoitaa.

 

[minäää]

Minä hoidin 1-2 kertaa viikossa kun äiti oli jossain ja hoidin tosi mielelläni, rakastin hoivaamista ja hellimistä ja pienten kanssa olemista, ja pidin siitä että äiti osoitti niin suurta luottamusta mua kohtaan ja halusinkin myös olla sen arvoinen. Joskus sain jotain herkkuja tai muuta palkaksi, joskus rahaa, joskus sain isomman summan joihinkin menoihin. Mulle tuo kaikki oli luonnollista ja mukavaa, ei yhtään harmittanut.

 

["nanna"]

Hoidin koulun jlk joka päivä jotakin. Meitä on yhteensä 10lasta. 12v ku olin niin äiti sairastu masennukseen, silloin nukutin pikkusisaruksia, mulla oli huoneessa pinnasänky ja hoidin pikkuveljen yösyötöt ym ku äiti vaan itki olohuoneen sohvalla ja huusi. Mulla on myös kaks isoveljeä joista toinen ei asunu kotona opiskelujen takia ja toinen auttoi yhtälailla sisarusten hoidossa. Aamulla vein samaa matkaa kouluun pikkusisaruksia ja pienimmät oli päiväkodissa koulupäivän. Tästä on etuna se et oon läheinen sisarusteni kanssa. Pikkusiskoni ei tosin halua olla missään tekemisissä koko perheeni kanssa koska hänellä on niin hirveät muistot lapsuudesta. Jokainenhan ottaa nää jutut omalla tavallaan. Äiti ei oo kyllä erityisen läheinen, ehkä sillä ei vaan ollu aikaa ja voimia tutustua meihin niin läheisesti. Isä oli aina töissä, mutta siitä oon vaan kiitollinen koska ikinä ei tarvinnu missään rähjäsissä vaatteissa kulkea.

 

[miukumaukuhaukuliuku]

Olen ainut lapsi:::multa kysyttiin että haluatko pikkuveljen tai siskon? Saat ulkoiluttaa sitä, hoitaa sitä ja se tulee isompana nukkumaan sun huoneeseen! :-x Olin varmaan 11 silloin, sanoin et EN TODELLAKAAN HALUA. Kyllä vanhemmat olivat ihmeissään.

On ollut kavereita, seuraa, harrastuksia, läheisiä ystäviä ja poikaystäviä, ei tullut mielenkään että kaipaisin jonkun huutavan haisevan vauvan valvottamaan, haluaisin kavereiden kanssa ajaa polkupyörällä, nukkua öisin ja tehdä omia juttuja. En ole myöskään kärsinyt yksinäisyydestä ** missään vaiheessa.

Nyt aikuisena toki ymmärrän, että oma sisko tai veli on ihan kiva juttu, mut se riippuu ihmisestä, moni tuttu on riidoissa/ei pidä pahemmin yhteyttä sisaruksiin, moni taas on paljon tekemisessä

 

[Mummeliisa]

Meitä oli 5 + osan aikaa 4 sijaislasta.

Näin jälkikäteen ajatellen minä, vaikka olin vanhin, jouduin/sain hoitaa pienempiä merkittävän vähän. Omien kanssa piti olla tarkempi tuossa kohdin, mutta kun sitten kasvoivat isommiksi niin oli niin paljon omia harrasteita ja muita menoja kullakin että varsin vähän hekin ovat joutuneet/saaneet pienempiään hoitaa.

Läheisiksi kyllä kuitenkin kasvettiin silti.
Samoin kuin omat lapset sisarustensa kanssa.

Plussana pidän kuitenkin sitä, mikäli sisarukset hoitavat toisiaan ja saavat vastuullisen rakastamsien mallin sekä tottumuksen jo kotoaan.

 

["northern soul"]

Todella paljon. Varsinkin kesalomat meni ihan pienempia (pakko)hoitaessa. Koulun alkamista oikein odotti. Olisi mukava avautua enemmankin, mutta pakko lahtea toihin. Olen 11-paisen lauman neljas, ensimmainen tytto.

 

["madame"]

päivittäin. Samaten autoin maatilan hommissa isää ja puutarhahommissa erästä sukulaista(olin 9luokan kokonaan töissä, tein vaan koululla kokeet/palautin tehtävät). Minulla ol ihyvä lapsuus

uskoisin että nykyajan nuoretkin ois toisenlaisia jos niillä ois jtoain vastuuta

 

["vieras"]

Mulla oli vain kaksi sisarusta, mutta nuorempaan oli 11 vuoden ikäero, ja häntä hoidin ehkä 3-5 kertaa viikossa

 

[La Paset]

Aina silloin, kun sää salli mennä ulos. Kaikki sisarukseni joutuivat hoitamaan pienempäänsä. Kyllä otti päähän.

 

[Kumipuu]

En koskaan. Aina oli aikuinen joka kantoi vastuun. Tosin sain kyllä auttaa, mutta pakkoa se ei ollut.

 

[ruutiukko]

hoidin pikkuveljiä aika usein ollessani 12...18, en silti kokenut sitä isoksi haitaksi

että ei pojat välttämättä pääse vähemmällä

 

[Suurperheestä]

Meitä oli yhteensä 12, ja jouduin kyl tosi vähän hoitamaan vaikka vanhin olinki!!

 

["harmaana"]

Kaksi sisarusta, joista toinen paljon minua nuorempi. Ja joo, jostain 8-vuotiaasta aloin hoitamaan ja hoidin paljon, siihen asti kun muutin kotoa ja paljon senkin jälkeen.

Pikkusisarellani ei oikeastaan ole edes muistoja siitä, että on äidin sylissä vaan ainoastaan siitä, että minä tulen ja otan syliin kun on paha mieli.

 

["Eräs"]

Äidin mukaan hoidin pienempiä aika paljonkin. Itse en kovin hyvin muista. Tuskin olen liikaa hoitanut kun itsekin halusin suuen perheen =)
Esikoiseni on myös hoitanut paljon pienempiään ja hän suunnittelee päiväkoti'uraa' itselleen.