Tässä se nyt ois synnytykseni, kokeilen laittaa sen mitään karsimatta..
Pikkumiehen syntymä 18.10.2012 :heart:
Torstaina mulla oli kolmas RD kontrolli OAS:n äippäpolilla klo12. Vein pienimmät lapset mummolaan ja ajelin itekseni kohti polia.
Ensin käytiin perusjuttuja taas läpi, verenpaineet ja pisut. Makasin sitten käyrillä puolisen tuntia, jossa pari loivaa supistustaki tuli voimakkuus oli jotain 20 millä lie asteikolla. Vauva tuntui voivan hyvin.
Pari tuntia oottelin lääkärille pääsyä. Lääkäri tutki ensin vauvan, hänellä kaikki hyvin, kokoarvio 4100g. Sisätutkimuksessa sanoi että tosi korkealla kohdunsuu on ja kanavaaki jäljellä mutta paikat oli kuitenkin auki 4cm ja siinä ropeltaessa aukes kuulemma 5 cm.iin. Lääkäri oli sitä mieltä, että hänpä soittelee tuonne salin puolelle, että mikä tilanne siellä on. Käynnistetään synnytys puhkasemalla kalvot, jos siellä ei oo kovin kiirettä. Salin puolelta näyttivät vihreää valoa, joten soittoa ukkokullalle, että lähtee tulemaan synnäriä kohti. Äitille soitin myös, että lähetään käynnistykseen, ettei oottele mua lapsia hakemaan.
Hoitaja tuli hetken päästä mua hakemaan salin puolelle. Salissa no2 mut otti vastaan mukavan tuntuinen kätilö, joka tosin oli työvuoronsa loppupuolella ku vuoro vaihtuis kolmelta. Kätilö tutki tietojani koneelta ja kyseli joihinkin kohtiin tarkennuksia kuten toiveita kivunlievityksen suhteen, johon sanoin, että mennään ilman niin kauan ku tuntuu siltä, pyydän sitten jos tarvitsen jotain. Odotteli myös lääkärin sanelua tutkimuksesta. Hän oli kirjoittanut, että synnytyksen käynnistys kalvojen puhkaisulla, varauduttava hartioiden ulosottoon. Jos omat supistukset eivät ole kahdessa tunnissa alkaneet, aloitetaan oksitosiini avustus.
Ooteltiin siinä jonku aikaa miestä ja sitten, ku saatiin tieto että on pihalla, niin puhkastiin kalvot klo 14:50. Kalvot oli vähän hankala puhkasta ku tosiaan oli niin korkealla, mutta lopulta saatiin niihin reikä. Vettä tuli aika kohtuudella ja oli hyvän väristä. Sitten laitettiin piuhat kiinni käyriä varten. Saman tien alko supistukset ja niitä tuli heti muutaman minuutin välein ihan kovina ku tuolla millä lie asteikolla ne oli jo yli 80.
Mieskin siinä saapui ja samalla tsunami valtas mut! Lapsivettä alko tulemaan noitten supistusten myötä ihan valtavasti! Koko sänky kastui ja rouva kaulaa myöten, sänky ihan lainehti! Samalla oli vuoronvaihto kätilöillä ja uusi kätilö tuntui myös oikein mukavalta. Hän halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen tässä vaiheessa. Vauva oli edelleen korkealla mutta paikat olivat avautuneet 7cm:iin kalvojen puhkaisun jälkeen.
Käyrien oton jälkeen oli pakko päästä ylös. Menin ensin suihkuun pesulle kun tosiaan sitä lapsivettä oli joka paikassa. Otin suihkussa pari supistusta vastaan mutta muuten naureskelin tuolle valtavalle määrälle lapsivettä jota tuli koko ajan lisää. Naapurisalissa ponnistivat juuri, kuultiin ilmeisesti ilmastoinnin kautta ja aika pian kuultiin sieltä vauvan itkukin, hellyyttävää.
Pystyin paremmin ottamaan supistukset vastaan seisaaltani. Käveleskelin siinä eestaas ja supistuksen tultua nojailin pöytään. Kätilö yritti opettaa mulle äänenkäyttöä apuna supistuksen tullessa. Kovasti yritin sitä käyttää, mutta ei se oikein onnistunut, kun aika tujuja nuo tuntuivat olevan. Sanoinkin, että tujuja mutta lyhyitä mutta kätilö kyllä oli eri mieltä sillä hän aina välillä otti vauvalta sydänääniä mun seistessä ja hänen mielestään supistukset olivat pitkiä. Jotenkin sitä vain otti supistuksina ne kaikkein tujummat kohdat niistä, olo supistuksen nousussa ja laskussa oli ihan siedettävä. Mies kyseli, että haluanko tulla siihen keinutuoliin, jossa torkahteli, mutta ei, en ois pystynyt istumaan. Saliin tuli kätilöopiskelija kysymään saako tulla synnytykseen mukaan. En nähnyt mitään syytä miksi ei olisi saanut tulla.
Jokainen supistus toi lapsivettä aina uuden satsin ja sidettä piti olla joka välissä vaihtamassa. Aika pian supistukset muuttuivat niin, että paineen tunne alhaalla kasvoi kovasti. Puoli viiden aikaan pyysin että tarkistaa tilannetta ku se paineen tunne oli jo aika kova. Pettymyksekseni tilanne oli edelleen sama 7cm auki ja ei ku ylös vaan ja vetämään rundia. Käskin miehen lähtä tässä välissä kauppaan ostamaan eväitä ku näytti siltä että tässä voi kestää kauanki. Viiden maissa kätilö käski mut piuhoihin kiinni uudelleen, kun ekoissa käyrissä jo vauvan sydänäänet ottivat laskua ku supistus tuli.
Jäin yksin piuhoihin kiinni ja monitorista näin millon taas uus supistus oli tulossa. Niitä tuli tosiaa tosi tiheästi, tuntui että just olin selvinnyt edellisestä ku uusi nousu alkoi. Hengittelin siinä ja toisella kädellä otin tukea sängyn päädystä. Siinä puhaltaessani synnytyslääkäri kävi tarkistamassa vauvan sydänkäyrää kätilön pyynnöstä ja hän oli sitä mieltä, että tässä tuskin kauaa menee, ku näki sen supistuksen tehon.
Ei ku ylös vaan ja mittailemaan salin lattiaa. Menin suihkuun uudelleen sillä lapsivettä tuli taas nyt ihan lattialle asti. Paine oli ihan hirveä alhaalla ja aattelin, että helpotan sitä vähän käymällä pissalla, joka onneksi onnistui. Mutta paineen tunteeseen sillä ei ollut mitään vaikutusta.
Kuuden maissa kätilö halus tarkastaa tilanteen taas ku näytti siltä hänen mielestään että paineen tunne oli kasvanut. Tulos 7-8cm auki eli kolmeen tuntiin ei ollut tapahtunut lisää aukeamista. Lapsi oli tosi korkealla ja ei siis päällään avannut paikkoja ollenkaan. Siinä sitten kätilö tuumas että mennään tuohon synnytyssänkyyn ja ruvetaan käsin avaamaan kohdunsuuta lisää, ku paine oli järkyttävä ja lapsen sydänäänet heikkeni huomattavasti joka supistuksen tullessa. Ilmeisesti vauva oli niin harteikas, että oli siksi niin ylhäällä ettei mahtunut oikein laskeutumaan.
Siinä sitten kätilö ja opiskelija vuoron perään alkoivat ronkkimaan reunoja kohdunsuulta pois. Kovin nopeaa yrittivät toimia ku se piti tehdä aina supistusten välissä ettei paine oo siellä liian kova ja paksunna reunaa entisestään. No eka kerralla ei oikein onnistunu ja noustiin ylös taas ottamaan supistuksia. Kätilö sanoi että otetaan reilu kymmenen supistusta ja katotaan sitten uudelleen. Nojailin sängyn reunaan seisaaltani ja yritin puhallella ja äännellä kätilön ohjeen mukaan taas siinä oikein onnistumatta. Jotenkin sitä ei saanu sellaista ääntä aikaseksi ku supistus tuli vaikka kuinka yritin. Kätilö yritti samalla rentouttaa mun hartioita ku ne nousi helposti ylös siinä nojaillessa. Mies laski suppareiden väliksi pari minuuttia mutta ku suppari kesti melkein sen niin väliä ei juurikaan niissä ollut. Sain siinä sinniteltyä ne kätilön toivomat toistakymmentä supistusta. Sitten sain taas nousta synnytystuoliin ja katottiin saatiinko paikkoja auki yhtään. Reunaa oli jäljellä vielä kahdella reunalla ja niitä sitten taas yritettiin supistusten välillä sormin työntää vauvan pään ohi. Ei ollut kyllä mikään mukava kokemus tuokaan.
Reunat saatiin suurin piirtein pään ohitse ja sitten piti tai sain alkaa ponnistamaan. Ilmaa sisään ja ponnistus, mentiin näin pari kertaa supistuksen kans. Molemmat kätilöt olivat alapäässä vauvaa ottamassa vastaan, toinen auttaa päätä tulemaan ja toinen lämmitti kudoksia kuumalla vedellä kastellulla liinalla ja samalla vauvan sydänääniä tarkkaillen. Kovasti kannustivat ponnistamaan kaikki kolme ja pää tuli suht nopeaan ulos. Pään tultua ulos kannustukset kovenivat tyyliin nyt pitää ponnistaa tosi kovaa, ilmeisesti pojalla ei kaikki ollu kunnossa, huomasin sen mieheni kasvoilta. Ponnistin kaikin voimin koko ajan supisti tai ei mutta halusin pojan syntyvän pian, sillä alakerrassa oli kyllä melko ahdasta, tuntui että paikat repeää. Hartiat tosiaan jäivät jumiin, olivat tosi leveät ja tulivat väärässä tarjonnassa. Kätilöt vetivät kaikin voimin, jos vain kiinni jostain saivat ja mää ponnistin. Kuului hento naks ku solisluu murtui, mutta lopulta iso poika saatiin ulos ja nostettiin masuni päälle, mutta voi toinen oli aivan sininen eikä reagoinut mitenkään. Kätilö yritti hieroa vauvaa virkeäksi, mutta tuloksetta. Leikkasivat napanuoran äkkiä ja veivät hänet pois elvytykseen. Mies oli todella huolestuneen näkönen, itse en oikein tajunnut mitään, olin semmosessa ihme horkassa. Kätilöopiskelija jäi meidän luo ja oottamaan jälkeisiä. Kohta saatiin kuulla maailman ihanin ääni: pikkuinen vauvanitku, meidän oman pienen pojan hento itku. Ja kohta tulivat hakemaan isää vauvan luo, silloin tajusin, että vauvalla on kaikki ok. Kätilö kertoi, että vauva oli tosi huonossa kunnossa aluksi, apgarpisteitä oli saanut ensimmäiseksi vain 2 ja oli nyt happikaapissa, jossa oli kuulemma ruvennut jo osoittamaan mieltään. Poika virkosi tosi äkkiä huonon alun jälkeen, sillä pisteet nousi 7 ja 9.
Jälkeiset olikin sitten vielä oma juttunsa. Ne eivät meinanneet irrota millään. Ponnistelin niitä ja kätilö paineli välillä kohtua ku eivät itekseen alkaneet tulemaan. Lopulta, puolen tunnin jälkeen, istukka syntyi, ku mää ponnistin ja kätilö samalla painoi kohtua. Ihmekkös tuo että töitä sai senkin eteen tehdä, ku istukka painoi miltei kilon! Sitten opiskelija alkoi siivoamaan alakertaa. Ulospäin ei näkyviä repeämiä, mutta olin sitten revennyt emättimen sisältä. Voi järkky ku tuo tutkiminen ja räpeltäminen kävi kipiää! Alapää oli aivan hirveän kipeä, kuin jyrän alle jäänyt, ei ollut värkki tuossa kunnossa edellisten kans. Sitten oma kultani saapui ihanan käärön kans. Oli ollut miehelle tunteellinen hetki, sen näki hänen silmistään. Näky olikin parasta kivunlievitystä, mitä voi olla ja tuli tarpeeseen, sillä kätilöt aloittivat repeämisten ompelun alakerrassa. Tuikkasivat muutaman puudutepiikin ja aloittivat ompelun. Opiskelija ei ollut ommellu puoleen vuoteen, mutta ihan hienosti mielestäni onnistui. Lopulta selvisin neljällä tikillä, vaikka aluksi tuntui siltä, että tarttis useamman. Opiskelija teki vielä loppupesut ja sillä välin kätilö ja isi punnitsivat vauvan 4590g! No ei ollut ihmekkään, että oli ahdasta tai että vauva tuntui isolta, poika kun oli yli puoli kiloa isompi kuin muut lapset syntyessään. Kätilö sanoi, että selvä sokerilapsi. Vauvan kasvot oli ihan mustelmilla ku oli tehnyt niin tiukkaa.
Vihdoin pääsin sängylle ja sain ihanan tuhisijan viereeni. Tissiä piti heti tyrkyttää mutta toista ei kiinnostanut imeminen lainkaan.
Synnytyksen kestoksi oli laitettu 4h, ponnistusvaihe 15min ja III vaihe 27min. Ja ilman kivunlievityksiä sitten mentiin loppuun asti.
Seuraavan päivän mittauksissa pituudeksi saatiin 52,5cm ja piponkooksi 36,4cm
Tässä se siis oli mitään sensuroimatta. Koville otti mutta kyllä vaan palkinto on kaiken sen arvoinen!!
Crocus ja herra "J" 11 päivää
