Suurperheelliset

Itse olen 4 ( alle 10v) lapsen äiti ja varmaan vielä, jos luoja suo saamme 1-2 biolasta sekä sijoitukseen lapsia.. (siis joskus tulevaisuudessa)

-Te jotka olette suurperheen äitiä, olisi kiva kuulla, mikä te olette ammatiltanne ja pelkäättekö (niinkuin minä) että ammattitaitoinne hälvenee sillä aikaa kun olette kotona?

-Te suurperheen äidit, jotka olette valinneet työn, kuinka monta lasta olette vieneet hoitoon ja kuinka raskas arki on ollut? Jääkö palkasta mitään käteen hoitomaksujen jälkeen, kannattiko?

- Te suurperheen äidit jotka lähditte "maailmalle" aloititteko samassa työssä, missä olitte vai jäittekö työttömäksi vai lähdittekö opiskelemaan? Jos lähdit opiskelmaan, miten raskasta se sitten oli? Esim verrattuna töihin?

- Miksi halusit monta lasta, olitko jo näin suunnitellut nuorenakin? Rakkaus lapsiin? Iso perhe?

Itse mietin näitä kaikkia kysymyksiä, sillä olen meidän seudulla todellakin suurperhe ja ainoa sellainen, joten olis kiva kuulla muiden suurperheen äitien mietteitä asioiden tiimoilta. =) Kun ei ole ystäväpiirissä tälläisiä "ongelmia" muilla.

 

Heips

Meillä 5 lasta ja ammatti sellainen johon EI todellakaan paluuta enää 10 kotiäitiysvuoden jälkeen ilman lisäopintoja/oppisopimusta
Lapsia on "vaan siunaantunut"...Aina tuota on kai viimeisen muka tehnyt, kunnes joku päivä tehnyt mieli tehdä vielä se yksi.

Lapset vaan on ihania ja hellyyttäviä.
Ei uskonnollista/muutakaan vakaumusta.

Itse olen ajatellut niin, että kun on sen aika, mietin mitä haluaisin tehdä (Kun se unelmakin tuntuu aina vuosien varrella muuttuvan)
Kokemusta ei siis ole tuosta tarhahoidosta, mutta yli kahta pientä en tarhaan kerralla vie, muuten taitaa jäädä nuolemaan näppejä, jos ei ole öky palkka.

Oon ajatellut myös, että itseäni en lähde loppuun ajamaan, vaan oikeasti hakeudun ammattiin, jossa todella nautin työnteosta ja jaksan tehdä iloisena sitä loppuelämäni!

Opiskellessa pitää opintolainat taas ottaa, mutta on se viimekädessä sen arvoistakin!

Sellaisia olen minä mietiskellyt, kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee, mutta viimekädessä asioilla on aina kuitenkin taipumus kääntyä parhainpäin.

Toivottavasti jorinoistani oli edes hitunen apua mietteisiisi

 

Mulla on 4 lasta ja olen nyt 10 kotivuoden jälkeen ollut vuoden töissä. Vuosi on mennyt kuin sumussa, aikaa ei ole perheelle, kun vapaa-aika kuluu kotitöiden parissa, eikä niitäkään ehdi tehdä tarpeeksi. Työ on sujunut hämmästyttävän hyvin, vaikka valmistumisestani on yli 11v. Olen sairaanhoitaja ja nyt teen päivätyötä. Niin rankkaa on ollut, että nyt on 5. lapsi tilauksessa. Haluan omistaa aikani perheelle, ja jo seurusteluaikana puhuttiin viidestä lapsesta. Vähän sekavaa tekstiä, mutta ideana oli, että töissä oli mukavaa ja helppoa, mutta haluan antaa aikani perheelle, mikään ei voi olla tärkeämpää, ei varsinkaan raha. Toimeentulo on asenteesta kiinni!

 

Minulla on 5 lasta enkä pidä itseäni vielä oikeana suurperheellisenä,koska asumme pohjois-suomessa ja täällä on niin paljon oikeita suurperheitä mm.uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.Onpa täällä minusta paljon muutenkin "tavallisilla" ihmisillä 4-5 lapsisia perheitä.

Olen ammatiltani lastenhoitaja,joten ammattitaito ei todellakaan ole ruostunut.

Nuorena en haaveillut näin suuresta perheestä,mutta "vauvakuume" on niin paha sairaus,ettei sitä voinut parantaa... Sekin voi olla osasyy näin suureen perheeseen,että meillä on kaikki lapset samaa sukupuolta.

Luultavasti alan opiskelemaan ihan muuta alaa,kun nuorimmainen lähtee kouluun,en siksi ,ettenkö pitäisi lastenhoitotyöstä,vaan koska päiväkodilla ei ole tarjota työpaikkaa ja perhepäivähoitajan työ,mitä olen paljon tehnyt,on niin raskas ja yksinäinen ammatti.Ja palkkahan on ihan olematon verrattuna työn raskauteen.

 

Tämän vuoden puolella pitäisi olla3 alle 2-vuotiasta, eli syntyy kaksoset ja on pieni esikoinen. Miten pärjäätte??????Mies työskentelee paljon ulkomailla. Kotiin en voi ja aio jäädä, halua säilyttää taloudellisen itsenäisyyden kaiken varalta... Mutta miten pääsee liikkumaan, pärjää noin pienten kanssa jne. Olen kova ulkoilmaihminen ja katsellut nyt kolmosten rattaita, liikkumaan pääsee, muttei minnekään muualle käytännössä...

 

hei,kysyisin neuvoa tuosta jälleenmyynytijutusta,mitä kautta löytäisi jotain? ei oo vielä' ajankohtaista mutta ehkä lähitulevaisuudessa...ja oletko kokellut erilaisia mitä? jälleenmyyntijuttuja? =)

 

heippa olen 4 lapsen äiti poika 11v tyttö 10v tyttö 3v ja tyttö 3kk ja enpä oikestaan suunnitellut näin montaa lasta mutta lapsia on vaan luoja suonnut. ja viime ajat olen tehnyt siivous töitä johonka minulla ei edes ole koulutusta ja luulempa että taito ei ole vielä ruostunut ja tuskin ruostuukaan kotona saa tätäkin hommaa päivittäin harjoittaa.. ja nyt äitiyslomalla olessani on työtarjouksia sadellut mutta en vielä tiedä mitä teen syksyn suhteen kun lokakuussa loppuu loma. toinaan työ tarjous houkuttaa mutta en tiedä raaskinko pienintä viedä hoitoon mutta ei varaa ole kotiinkaan jäädä.. mutta en tiedä olenko valmis vielä hyppäämään oravan pyörään koska on todella raskasta käydä töissä ja hoitaa perhe elämää...

 

Olen neljän alle 10-vuotiaan lapsen äiti ja olen aina mennyt töihin heti lasten syntymän jälkeen. Olen sairaanhoitaja ja työni on hyvin rankkaa vuorotyötä. Hoitoon vieminen aina kannattaa taloudellisesti vaikka se aamurahtaaminen rankkaa onkin. Itse en kestäisi olla kuitenkaan äitiyslomaa pidempään kotona sillä on niin tylsää. Kaipaan niin kovasti aikuista seuraa ja lapset kaipaavat myös kavereita ja viihtyvät hoidossa.

 

\

Mulla on 4 lasta ja olen nyt 10 kotivuoden jälkeen ollut vuoden töissä. Vuosi on mennyt kuin sumussa, aikaa ei ole perheelle, kun vapaa-aika kuluu kotitöiden parissa, eikä niitäkään ehdi tehdä tarpeeksi. Työ on sujunut hämmästyttävän hyvin, vaikka valmistumisestani on yli 11v. Olen sairaanhoitaja ja nyt teen päivätyötä. Niin rankkaa on ollut, että nyt on 5. lapsi tilauksessa. Haluan omistaa aikani perheelle, ja jo seurusteluaikana puhuttiin viidestä lapsesta. Vähän sekavaa tekstiä, mutta ideana oli, että töissä oli mukavaa ja helppoa, mutta haluan antaa aikani perheelle, mikään ei voi olla tärkeämpää, ei varsinkaan raha. Toimeentulo on asenteesta kiinni!

voi luoja, teet vielä lisää lapsia vaikka niin rankkaa on nytkin. Ymmärrätkö että vielä rankempaa tulee olemaan ja kotitöitä enemmän kun on viisi lasta.

 

voi luoja... :x ikävä tuo nimimerkkisikin,olisiko mahdollista olla ystävällinen? edellinen nimimerkki kirjoitti kauniisti perhestään......ja lapsistaan,olisiko mahdollista että olisit miettnyt vastauksesi?

 

Niin, oli minustakin oikeastaan aika rankkaa esikoisen vauva-aikana, mutta jos en olisi sen vuoksi uskaltanut hankkia lisää lapsia, ei minulla olisi nyt kuutta ihanaa lasta. Enkä oikeastaan koe elämäni olevan nyt mitenkään raskaampaa kuin silloin yhden lapsen äitinä. =)

 

Meillä neljä lasta 2 v -12 v. Olen maisteri ja vakituisessa työssä. Jokaisen lapsen välissä olen ollut taloudellisten seikkojen vuoksi työssä. ( Miehen palkka pienempi kuin minun, vaikka yleensä toisinpäin).

Jos olisi täysi vapaus valita, olisin kotona lapsia hoitamassa, on se niin paljon helpompaa, kuin työssäkäynti perheellisenä. Lisäksi nautin kotona olemisesta, saa rauhassa siivoskella ja tehdä kotitöitä ilman ainaista kiirettä. Nyt joku varmasti kommentoi, että miksi juokset rahan perässä, kyllä vähemmälläkin tulee toimeen jne.. Me ollaan kyllä säästäväisiä, esim.vanhempien menoihin ja harrastuksiin ei kulu pennin pyörylää. Asuntokin on aika pieni. Haluan kuitenkin, että lapset saa esim.harrastusvälineitä, vaikkakaan ei mitään viimeistä huutoa olevaa. Ja täytyy todeta, ettei palkkani ole edes keskivertoa suomalaista, mutta kuitenkin reilusti parempi kuin kotihoidontuki.

Vauvakuume on ikuinen. Jo lapsena ajattelin aina, että haluan useamman lapsen.