Suurperhe ja arjen organisointi

Olen tuoreen suurperheen äiti ja kaipaisin kovasti neuvoja arjen organisointiin. Asumme maalla ja kauppareissut aiheuttaa painajaisia...
Miehen työ on niin epäsäännöllistä että arjen pitäisi sujua käytännössä ilman hänen apua. Mutta kun on muutama lapsi koulussa ja yksi eskarissa ja kaksoset puolivuotiaita, niin tuntuu usein siltä ettei ehdi edes ajatella koko ruokaa (saatika sitten valmistaa sitä). Johonkin väliin pitäisi saada puukkihuolto mahtumaan ja edes kevyt perussiivous. Vielä meillä on pari tuntia viikossa kodinhoitaja apuna mutta kohta pitäisi koittaa pärjätä omin voimin. Olen opettanut isommat lapset tiskaamaan omat astiansa ja siivoamaan huoneensa sekä muutenkin ottamaan osaa arjen askareihin
Kertokaapa ihmeessä kuinka te muut suurperheelliset selviätte arjen pyörityksestä!

 

Meillä on kans suurperhe kuusi lasta neljä koulussa, yksi eskarissa ja 2v. Suunnattomasti helpottaa se, ettei enää ole vauvaikäistä. Esim. kauppareissut teen töistäpäin ja haen sitten vasta lapset pphoidosta. Isommat lapset auttavat siivouksessa sen minkä pystyvät ja mieskin sen minkä kerkeää töiltään. Huh huh siinä onkin oma hommansa kun on noin pienet kaksoset.

 

Unohtui vielä sanoa, että onko sinulla ketään sukulaista tai tuttavaa, joka katsois lapsia kerran tai kaksi viikossa sen aikaa kun sinä käyt kaupassa.

 

Kyllä äiti asuu tässä lähellä mutta kun vielä imetän pikkuisia, en voi lähteä mihinkään. Niiden rytmit kun ei ole vakiintunut millään lailla :/
Mutta piankos tässä muutama kuukausi menee ja imetys sitten harvenee ainakin ellei vielä vallan lopu. Sitten pystyisin varmastikin käymään yksin kaupassa =)

 

Haluaisin sanoa sulle että älä ota liikaa paineita itsellesi, ota rennolla asenteella. Ei ole niin vaarallista jos lipsuu ulkoiluista ja muista, ota hyöty isommista lapsista irti laita ne ulkoiluun vahtimaan ja lykkäämään pienenpiä. Kauppareissulla voi pienellä lahjonnalla (ei mielestäni kiellettyä tarvittaessa) jättää ison vahtimaan autoon pienempiä, ainakin nukkuvia.
Kyllä sitä saa äitikin joskus esittää toivomuksia lapsille, kun muuten saa vaan passata muita. Pienet kaksoset vievät varmasti paljon aikaa että helppoa sulla ei ole. Voimia arjen pyöritykseen!

 

Taitaapa olla niin, että "totuuden puhujalla" kateus paistaa läpi.

 

Meillä on 6 lasta ja vanhin ekalla. Vielä ei tosiaan paljoa apua heru lapsilta, mutta nyt on ollut pari kuukautta käytössä viikkoraha, jonka saannin edellytys on 7v ja 8 v pojilla 2 kertaa tiskit ja kerran pyykkien laitto. Ihan yllättävän hyvin mennyt tää järjestely ja ihan innolla ite aina muistavat kumman vuoro tehä mitäki hommaa. Viikkoraha on 1½ e.
Lisäksi siivoovat oman huoneen tarvittaessa.

Pyykkihuolto meillä on alkanu pelaan paremmin sen jälkeen kun väkipakolla otin itteeni niskasta kiinni ja pesin korin ihan tyhjäksi. Sen jälkeen oon pitäny huolen että pyykkiä pestään ainakin se koneellinen päivässä, ja ennen uusien koneesta ottoa edelliset viikataan kaappiin eikä jätetä kasaan lojumaan. Tää on toiminu eikä pyykkivuorta ole niin peskarissa kuin kodarissakaan. Tiiän kokemuksesta että jos kasa vaan paisuu ja paisuu niin urakka alkaa tuntua ylivoimaselta eikä ees haluta koskee koko hommaan ja vaan ärsyttää.

Tiskeissä auttaa lapset ja mua on helpannu että lapset tyhjentää koneen. Oon saamaton tyhjentääpuhtaita mut likaset kyllä saan koneeseen. Ihme juttu...

Ja paras ohje kaikista on että joustat hieman siisteystasosta. Sen aikaa kun vauvat on pieniä niin ei varmaan ketään tapa jos kaikki ei ole tip top.

 

Tää on varmaan ikuisuuskysymys oikeasti!

Koko ajanhan sitä saa ja joutuu olemaan kotitöitä tekemässä (tai sitten istuu laiskana koneella hyihyi).

Ruokahuollosta:
Tähän saan itse tuhraantumaan aikaa kai aika paljon. Johtuu lähinnä siitä, että teen pääsääntöisesti ruuat raaka-aineista ja eineksiä tai sen suuntaisia käytän vähän (rahansäästö ja allergiat vaikuttavat). En osaa tehdä viikon ruokalistaa etukäteen, kuten monet kai tekevät. Jäsennän päässäni yleensä tämän ja huomisen ruuat. Pyrin illalla valmistelemaan seuraavan päivän lounasta, esimerkiksi kuorimalla perunat valmiiksi. Nyt hiihtolomalla on ruokaa kulunut ihan julmetusti, kun koko kööri on kotona ja lisäksi ulkoilevat paljon
Pyykkiruljanssi:
Meillä on selkeyttänyt tilavan pyykkikoneen ostaminen tuota jatkuvaa pesemistä. Lapset osaavat jo aika pienestä olla siinä mukana, kolmevuotias napoo ihan täysiään sukat nipsutelineeseen kiinni. Kuivat taittelen jokaisen omaan koriin ja siitä toivon heidän vievän ne kaappeihinsa. Osan vaatteista silitän ja ekaluokkalaisesta lähtien osaavat omat paitansa silittää. Ja tietysti likapyykkinsä tuovat koreihin.

Tiskit ja siivoaminen:
Porukalla tehdään. Tiskit ovat vielä täysin joko miehen tai minun kontolla. Pyrin siihen, että hoidan tiskit suht saman tien puhtaaksi, eikä iltaan jäisi kuin iltapala-astiat. Joka päivä järjestellään tavarat ja vaatteet paikoilleen. Perjantaina viikkosiivous.

Aikataulut ylipäätään:
Kyllä arki on aikamoista aikataulutusta, kun on kouluun, eskariin ja kerhoon menijää. Kaksi lasta eri päivinä puheterapiassa, lääkärikäyntejä, yhteydet opettajiin, puhelinaikoja, omat jutut, parturit, lukemattomat harrastukset jne. Jos sattuisi niin ikävä asia, että tuo minun kalenteri katoaisi, niin olisimme muutaman hetken pulassa Talvella kuskaamista on paljon, lähtöjä on kuin taksikuskilla. Kuskataan, koska matkaa on ja ilman katuvaloja ja pyörätietä. Minusta ison perheen äiti olisi oiva logistiikkapäällikkö yritykselle.

Keskeneräisyyden sietäminen on varmaan yksi keskeinen helpotus. Aina ajoin huomaan, että tämä ainainen hommien kesken oleminen rasittaa suunnattomasti ja jonain toisena päivänä se ei tunnu missään. Itselleen kannattaa olla armelias ja antaa arvo omalle toiminnalleen. Jokainen perhe elää tavallaan ja valitsee itse miten elää, kannattaa pyrkiä ihan tietoisesti sellaiseen hyvän olon elämään. Ei niin, että vain lapsilla tai vain aikuisilla on hyvä olla, vaan pääsääntöisesti kaikilla. Meidän huushollissa tuo kultainen keskitie (missä aina välillä mennään :flower: ) on löytynyt siitä, että minä olen oppinut joustamaan hieman omasta vaatimustasostani... ja toisaalta se, että lapset ovat kasvaneet yhdessä tekemiseen ja yhteisvastuuseen.

Kouluaikana isompien lasten työ on koulunkäynti ja jotain ns. pientä ylimääräistä tekevät kotona (satunnaisesti pyykkien kuivumaan nostamista, imurointia). Isommille lapsille maksetaan viikkorahaa, mutta se on luonteeltaan kansalaispalkkaa, sitä ei missään nimessä makseta siitä, että pitävät huoneensa kunnossa tai lukevat kokeisiin. Viikkorahan saa siis olemalla olemassa :hug: Lapset kuitenkin tietävät, että koti ei ole mikään kestikievari, jossa puhtaat vaatteet ja lämmin ruoka vain ilmestyvät heille.