Suuri luokkaerokeskustelu. Näkyykö nuo erot lapsissa oikeasti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras..

Vieras
Tuli ihan tuosta toisesta ketjusta mieleen, että todellako nuo luokkaerot (kyllähän niitä jonkin verran on) näkyvät lapsissa ja perheissä niin, että ne saa toisen perheen olemaan ihan tyystin eri maailmasta?

Mä en ole tätä asiaa koskaan ajatellut. Asumme itse paikassa, jossa kaikki elää suurinpiirtein samalla kaavalla. Ammatteja täällä asuvilla on erejä, kuten palkkauksiakin, mutta nämä pikkuisen paremmin toimeen tulevatkin elää ns. tavallista elämää eikä se näy oikeastaan missään arkipäiväisessä.

Mutta mikä on teidän kokemus tai näkemys asiasta?
 
No ainakin meillä suht isohkossa kaupungissa, koulussa nuo luokkaerot näkyy valitettavan selkeästi :(
Toiset lapset odottavat ja kyselevät jo syksyllä ensimmäisinä koulupäivinä milloin koulun (ilmaiset) kerhot alkavat ja mitä kerhoja tarjolla kuin taas toiset on maksullisissa harrasteissa.
Sitten voi myös tulla ihmettelyä jos toisella on se koulun harrastekerho kerta viikossa tunnin verran kun toisella saattaa olla yksi harrastus mutta harkkoja vaikkapa 3kertaa viikossa (kuten monessa liikunnallisessa maksullisessa on, esim jalkapallo, koris, tanssi)
Että kyllähän ne erot valitettavasti näkyvät :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja niimpä;29928264:
No ainakin meillä suht isohkossa kaupungissa, koulussa nuo luokkaerot näkyy valitettavan selkeästi :(
Toiset lapset odottavat ja kyselevät jo syksyllä ensimmäisinä koulupäivinä milloin koulun (ilmaiset) kerhot alkavat ja mitä kerhoja tarjolla kuin taas toiset on maksullisissa harrasteissa.
Sitten voi myös tulla ihmettelyä jos toisella on se koulun harrastekerho kerta viikossa tunnin verran kun toisella saattaa olla yksi harrastus mutta harkkoja vaikkapa 3kertaa viikossa (kuten monessa liikunnallisessa maksullisessa on, esim jalkapallo, koris, tanssi)
Että kyllähän ne erot valitettavasti näkyvät :(

Kai tämäkin riippuu mistä vinkkelistä asiaa katsoo. Ei minusta ole kyllä kummoinenkaan arkipäivässä näkyvä ero, miten monta kertaa viikossa harrastetaan ja mitä. Eihän saman tulotason perheilläkään usein ole samat harrastukset keskenään.
 
No jos asuu homogeenisellä alueella, eikä juurikaan riko luokkarajoja (esim. kaveeraamalla eri porukoissa tai olemalla töissä paikassa, jossa on ihan eri jengiä muut) niin ei se elämässä tunnu.

Onhan se tietty hieman eriarvoistavaa, jos toiset pääsee sinne useamman sadan euron leirikoulumatkalle, joku jää sen tekemään koululle. Jollekulle ei ees järjestetä synttäreitä millään tavoin ettei saa lahjaa edes vanhemmiltaan ja toinen kutsuu luokkakaverit jonnekin cooliin paikkaan (lasten koulukaverit mm. vuokranneet kasvitieteellisen puutarhan synttäreille tai pitäneet ne sirkus-/tanssikoulussa). Elektroniikka kertoo paljon lapsille, joillain ihan pienillä koululaisilla on uusia iPhoneja, joku ei saa kännyä lainkaan. Vaatteiden merkit tuntuu joissain porukoissa merkkaavan tosi paljon.

En ole silti huomannut, että ne rikkaimmat olisivat aina parhaiten käyttäytyviä tai onnellisimpia. Uskon täysin, että lapsen onni tulee aivan muualta; tasaisesta kodista, turvallisuudesta yms.
 
Ehkä varallisuus jonkinverran vaikuttaa harrastevalikoimaan, mutta enemmänkin olen sitä mieltä, että se riippuu lapsesta. Haluaako lapsi harrastaa ja mitä lajia. Toki ymmärrän, ettei kaikilla ole varaa ratsastukseen tai jääkiekkoon, mutta eikös sitä löydy iso joukko harrastuksia, joissa suhteellisella rahamäärällä pärjää. Kunhan vaan siis lapsi haluaa ja aikuinen varaa mahdollisuuden (siis rahat, kuljetukset jne)
 
[QUOTE="zxc";29928297]Ehkä varallisuus jonkinverran vaikuttaa harrastevalikoimaan, mutta enemmänkin olen sitä mieltä, että se riippuu lapsesta. Haluaako lapsi harrastaa ja mitä lajia. Toki ymmärrän, ettei kaikilla ole varaa ratsastukseen tai jääkiekkoon, mutta eikös sitä löydy iso joukko harrastuksia, joissa suhteellisella rahamäärällä pärjää. Kunhan vaan siis lapsi haluaa ja aikuinen varaa mahdollisuuden (siis rahat, kuljetukset jne)[/QUOTE]

Niin ei kai se kiinnostuskaan sen varallisuuden mukaan määräydy. Ei kai kaikkia hyvätuloisten lapsia välttämättä kiinnosta ratsastus tai jääkiekko.
 
Täytyy kommentoida tuota harrastamista. Olen itse partiossa, ja meillä ainakin kaiken tulotason ihmisiä. Meilläkin sisarukset, joiden ainoa harrastus aina ollut se partio. Eli kerran viikkoon tapaaminen ja muutamat retket. Heillä ainakin ihan oma valinta, nimittäin vanhemmat ovat hammaslääkäri ja juristi. Joten tytöillä varmasti olisi varaa harrastaa kalliimpaa, mutta eivät halua. Joten ei se harrastaminen vielä kerro tulotasoa.
 
Päiväkodissa työskennellessä huomaa. Ollaan opiskelukavereiden kanssa puhuttu paljonkin siitä, miten ns. hyvien aluiden päiväkodeissa tai yksiyisissä päiväkodeissa on usein todella hankalia lapsia. En osaa arvioida mistä se johtuu. Ehkä "paremmissa piireissä" välittyy enemmän sellainen ylimielinen asenne, että kaikki vaan kannetaan eteen. Tai ehkä monissa tällaisissa perheissa ei jakseta/haluta/osata opettaa, että jokainen tekee osansa tässä maailmassa (siivoaa jälkensä, osoittaa kunnioitusta). Toki "huonommilla" alueilla huomaa lapsissa muita oireita ja työn lastensuojelulliset elementit korostuu. Nämä nyt on kuitenkin yleistyksiä, eroja löytyy aina.
 
[QUOTE="zxc";29928297]Ehkä varallisuus jonkinverran vaikuttaa harrastevalikoimaan, mutta enemmänkin olen sitä mieltä, että se riippuu lapsesta. Haluaako lapsi harrastaa ja mitä lajia. [/QUOTE]

Mutta, ikävä kyllä se sosiaaliluokka korreloi myös sen kanssa haluavatko VANHEMMAT tukea lapsen harrastamista. Keskimäärin ns. paremmissa sosiaaliluokissa lasta kuunnellaan ja kannustetaan enemmän, kun taas huonommissa piireissä lapsen on turha haikailla mistään harrastuksesta, kun vanhempia ei kiinnosta maksaa euroakaan, saatika kuskata jonnekin puhumattakaan siitä että vanhemmat kannustaisivat ja rohkaisisivat lasta harrastamaan.

Minusta ne luokkaerot näkyvätkin eniten juuri näissä "ei rahallisissa" asioissa, kun toisia lapsia kannustetaan ja kuunnellaan ja heidän kanssaan tehdään asioita, kun taas toiset ovat sitten ihan heitteillä ja kotoa saa hyvä jos katon pään päälle. Ja siis _keskimäärin_, ei aina. Alemmissa luokissa on kun on enemmän mielenterveys- ja alkoholiongelmia sekä muitakin elämänhallinnan ongelmia, joten kyllä nekin heijastuvat vanhempien kykyyn toimia vanhempana.
 
Mutta, ikävä kyllä se sosiaaliluokka korreloi myös sen kanssa haluavatko VANHEMMAT tukea lapsen harrastamista. Keskimäärin ns. paremmissa sosiaaliluokissa lasta kuunnellaan ja kannustetaan enemmän, kun taas huonommissa piireissä lapsen on turha haikailla mistään harrastuksesta, kun vanhempia ei kiinnosta maksaa euroakaan, saatika kuskata jonnekin puhumattakaan siitä että vanhemmat kannustaisivat ja rohkaisisivat lasta harrastamaan.

Minusta ne luokkaerot näkyvätkin eniten juuri näissä "ei rahallisissa" asioissa, kun toisia lapsia kannustetaan ja kuunnellaan ja heidän kanssaan tehdään asioita, kun taas toiset ovat sitten ihan heitteillä ja kotoa saa hyvä jos katon pään päälle. Ja siis _keskimäärin_, ei aina. Alemmissa luokissa on kun on enemmän mielenterveys- ja alkoholiongelmia sekä muitakin elämänhallinnan ongelmia, joten kyllä nekin heijastuvat vanhempien kykyyn toimia vanhempana.

Vai olisiko kyse pikemminkin siitä, ettei ole varaa maksaa euroakaan?

Tuli tästä nyt mieleen, että jos ne luokkaerot yleisestikin määrittelee sen harrastuksen, niin kyllähän se tarkoittanee osaksi myös sitä, että varakkaat vanhemmat voivat kannustaa lasta juuri niihin kalliisiin harrastuksiin, vaikka lapselle riittäisi se koulun järjestämä ilmainenkin kerho.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29928478:
Vai olisiko kyse pikemminkin siitä, ettei ole varaa maksaa euroakaan?
Se, jolla on kyse vain rahan puutteesta on paremmassa asemassa kuin se, jolla puute löytyy korvien välistä. Sitä tässä yritin sanoa, että _vain_ rahallinen asema ei määrää, vaan enemmän se, mikä on vanhempien asenne yleensä. Toki se rahallinenkin, mutta ei niin paljoa. Rahan puutetta voi kompensoida muilla asioilla. Sitäpaitsi kukaan ei suomessa ole niin köyhä, ettei oikeasti lapsen harrastukseen joitakin kymppejä löytyisi. Sen verran saa nipistettyä vaikka toimeentulotuesta.
 
Näkyy se, ja joskus ne erot oikein korostuu kuin olisivat suoraan oppikirjasta otettuja.

Vaatetusta ja käytössä olevaa elektroniikka tärkeämpää on erot maailman katsomuksissa vanhempien välillä ja ennakkoluulot toisia luokkia kohtaan. Nämä asenteet heijastuvat lapsiin ikävällä tavalla. Kyllä pienikin lapsi huomaa eron omassa ja jonkun muun perheessä, ja tärkeää onkin miten vanhempi itse siihen suhtautuu.
 
Mä sanoisin että hyvinkin arvostetuissa ammateissa olevien lapset käyvät kyllä koulun kerhoissa. Kaikkein huono-osaisimmat eivät käy niissäkään.

Hyväöosaiset voivat harrastaa sen koulun kerhon lisäksi mitä lapsi sattuu haluiamaan, kuten ratsatusta tai jääkiekkoa.

Vaatteissa minusta huono-osaisimmat saattavat olla likaisia tai liian isoissa/pienissä vaatteissa. Mutta hyväosaisetkaan eivät välttämättä ole missään merkkivaatteissa.

Se näkyy, kenen kanssa ollaan ja selitetään asioita. Joissakin näkyy että käydään museoissa, mutta se ei kyllä välttämättä ole rahasta kiinni.

Jos vanhemmat ovat koulutettuja, he ovat koulussa vanhempainvarteissa hyvin kiinnostuneita lapsen menestyksestä. Joitain ei kiinnosta tulla edes paikalle.

Rikkaammat matkustelevat enemmän ja hyvinkin kaukana, Meksikossa, Thaimaassa ym. Saattavat olla paljonkin poissa.

Se näkyy, nukkuuko lapsi tarpeeksi, saako hyvää monipuolista ruokaa jne.
 
Täytyy kommentoida tuota harrastamista. Olen itse partiossa, ja meillä ainakin kaiken tulotason ihmisiä. Meilläkin sisarukset, joiden ainoa harrastus aina ollut se partio. Eli kerran viikkoon tapaaminen ja muutamat retket. Heillä ainakin ihan oma valinta, nimittäin vanhemmat ovat hammaslääkäri ja juristi. Joten tytöillä varmasti olisi varaa harrastaa kalliimpaa, mutta eivät halua. Joten ei se harrastaminen vielä kerro tulotasoa.


Ei tuo välttämättä ole mikään lasten oma valinta, vaan kyse voi olla ihan vaan siitäkin, että uravanhemmilla ei ole aikaa kuskata lapsia monta kertaa viikossa harrastuksiin...
 
Näkyy se, ja joskus ne erot oikein korostuu kuin olisivat suoraan oppikirjasta otettuja.

Vaatetusta ja käytössä olevaa elektroniikka tärkeämpää on erot maailman katsomuksissa vanhempien välillä ja ennakkoluulot toisia luokkia kohtaan. Nämä asenteet heijastuvat lapsiin ikävällä tavalla. Kyllä pienikin lapsi huomaa eron omassa ja jonkun muun perheessä, ja tärkeää onkin miten vanhempi itse siihen suhtautuu.

Juuri näin.
Minä olen törmännyt alle kouluikäiseen, joka laski meidän perheen (5 lasta) kuukausittaisia lapsilisiä. Ei kertonut minulle lapsen lahjakkuudesta vaan jotain vanhempien asenteista.
 
Tuli ihan tuosta toisesta ketjusta mieleen, että todellako nuo luokkaerot (kyllähän niitä jonkin verran on) näkyvät lapsissa ja perheissä niin, että ne saa toisen perheen olemaan ihan tyystin eri maailmasta?

Mä en ole tätä asiaa koskaan ajatellut. Asumme itse paikassa, jossa kaikki elää suurinpiirtein samalla kaavalla. Ammatteja täällä asuvilla on erejä, kuten palkkauksiakin, mutta nämä pikkuisen paremmin toimeen tulevatkin elää ns. tavallista elämää eikä se näy oikeastaan missään arkipäiväisessä.

Mutta mikä on teidän kokemus tai näkemys asiasta?

Kappas, kun muitakin on innoittanut tämä aihe. Mä siis olen tuon toisen "Elämäntapamuutokseni"-ketjun aloittaja.

Mun mielestä Suomessa ei ole mitään yhteiskuntaluokkia selvästi näkyvissä. Ulkomailla toki on. Suomi taas on niin tasapäistetty kuin olla ja voi. Suomessa on pienimmät tuloerot maailmassa, mutta toki tuloeroja on.

Suomessa ei siis ole isoja tuloeroja, mutta muuten isoja eroja on.

Mielestäni on olemassa ihmisiä, jotka voidaan sitten jakaa elämäntilanteensa mukaan huono-osaisiin, keskiluokkaan tai hyväosaisiin. Mielestäni tätä jakoa ei voi tehdä minkään pelkästään tulojen tai koulutuksen perusteella. Kyse on aina isommasta kokonaisuudesta, johon vaikuttaa sen hetkinen elämäntilanne.

Suomessa on paljon huono-osaisia, mm syrjäytyneitä ja sairaitakin ihmisiä, joiden elämänlaatu on eri kuin hyväosaisilla. Kyllähän tämä näkyy arjessa.
 
Toisaalta se on noin miten Nousukausi kirjoitti. Aina toitotetaan, ettei Suomessa... ei olekaan, maailman mittakaavassa. Mutta kuinka ollakaan, juuri tänään luin lehdestä kommentin siitä, että esim. muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa luokkaerot näkyy.

Ja ne näkyy juuri tuolla tavalla kuin ope tässä kuvaili.
 
Meillä olisi rahaa ostaa kalliita vaatteita, mutta lapsi haluaa Makasiinista halvan printtipaidan.

Lapsella olisi rahaa harrastaa vaikka tennistä, mutta hän ei ole kiinnostunut > käy kanssamme leikkipuistoissa.

Eniten raha näkynee asumisessa. Meilllä on kovin vähän muovia ja hyvä sisäilma.
 

Yhteistyössä