Suuri luokkaerokeskustelu. Näkyykö nuo erot lapsissa oikeasti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Noo... Onpa noita juntteja kaikissa sosiaaliluokissa. Niitä, jotka rehvastelee matkustavansa paljon - mutta Etelä-Amerikkaan tai Italiaan matkustaessa pitää ottaa omat kahvit mukaan (Presidenttiä, tietty) ja "Kalkutassa ei viitsi hirveästi kierrellä, kun se köyhyys on niin kamalaa". Kehutaan, että luetaan, mutta vain klassikoita sanan tiukimmassa mielessä. Se, mitä teoksista saadaan irti, on nollaluokkaa. Lapset harrastaa musiikkia, pianonsoittoa tai viulua tietty, "mutta eihän niillä elä. Pitää olla järkevä ammatti." Elintason pitää olla korkea, mutta se ei saa näkyä kuitenkaan missään. Sellaista tekovaatimattomuutta siis. Erilaisia totta kai suvaitaan, mutta aidosti ei pidetä kuin sellaisista ihmisistä, jollaisia itsekin ollaan. Puhutaan "niistä sellaisista", naureskellaan, säälitään tai päivitellään selän takana. Kauniista käytöksestä ja sydämen sivistyksestä puhutaan, niistä syntyy oikein kauniita runojakin, eikä omassa käytöksessä nähdä mitään vikaa kun se kuitenkin on nättiä. Ei lämmintä, mutta nättiä.
 
Äkkiseltään ja kesken ketjun lukemisen sanoisin, että lapselle ehkä helpoin tie on olla keskiluokkaisen kodin kasvatti. Etenkin jos koti sattuu vielä olemaan sellainen, että lapsille on edes jonkun verran huomioita ja aikaa.
 
Mutta, ikävä kyllä se sosiaaliluokka korreloi myös sen kanssa haluavatko VANHEMMAT tukea lapsen harrastamista. Keskimäärin ns. paremmissa sosiaaliluokissa lasta kuunnellaan ja kannustetaan enemmän, kun taas huonommissa piireissä lapsen on turha haikailla mistään harrastuksesta, kun vanhempia ei kiinnosta maksaa euroakaan, saatika kuskata jonnekin puhumattakaan siitä että vanhemmat kannustaisivat ja rohkaisisivat lasta harrastamaan.

Minusta ne luokkaerot näkyvätkin eniten juuri näissä "ei rahallisissa" asioissa, kun toisia lapsia kannustetaan ja kuunnellaan ja heidän kanssaan tehdään asioita, kun taas toiset ovat sitten ihan heitteillä ja kotoa saa hyvä jos katon pään päälle. Ja siis _keskimäärin_, ei aina. Alemmissa luokissa on kun on enemmän mielenterveys- ja alkoholiongelmia sekä muitakin elämänhallinnan ongelmia, joten kyllä nekin heijastuvat vanhempien kykyyn toimia vanhempana.

Jos nyt ihan harrastuksista puhutaan, niin minä ajattelen ihan toisin.

Meillä olisi mahdollisuus panostaa taloudellisesti lapsen harrastukseen, ja lapseen taloudellisesti panostetaankin. Lasta myös pyritään kuuntelemaan monissa asioissa MUTTA olemme miehen kanssa sopineet, että esimerkiksi voimistelu ja taitoluistelu eivät ole mahdollisia harrastuksia (tai ainakin niistä pitäisi todella syvällisesti keskustella lapsen kanssa).

Syyt;
- Meistä tärkein asia on koulunkäynti, ja se pitää näkyä myös ajallisesti. Lapsella pitää olla aikaa paneutua kouluun, tehdä läksyt, palautua, viettää vapaa-aikaa ja perheen kanssa aikaa, sekä nukkua riittävästi. Tämä on minusta mahdoton yhtälö, kun tokaluokkalaisella on 5-6 päivänä harjoituksia +pelit (kuten esim. em lajeissa)
- Lapsen pitää saada olla lapsi, ja tämä tarkoittaa vapaa-aikaa, ystäväaikaa, aikaa vanhempien kanssa.

Lapsemme saavat harrastaa, kunhan harrastusmäärät pysyvät kohtuullisina. Siksi jotkut lajit on rajattu pois. Ratsastus puolestaan on erittäin ok, koska siihen voi käyttää aikaa vähemmän.
 
Luin jostain,mettä lapsen sosiaaliluokkaa näkee hampaista. Totta, kun olen kiinnittänyt asiaan huomioita. Alemmissa luokissa saattaa elämäntavat plus ruokailut olla mitä sattuu ja hammashygienia lapsen vastuulla. Huonot hampaat kyllä paljastaa varsinkin yhdistettynä huonoihin käytöstapoihin ja joskus nuhruisuuteen.
 

Yhteistyössä