H
M
minä vain harmaa
Vieras
\
Minä sain sektion pelon takia,lääkäri sanoi että saan itse tehdä päätöksen.Jos kerran ahdistaa niin paljon niin ketään ei voi pakottaa! (sain paniikkikohtauksia).Yritin kyllä miettiä alatiesynnytystä,mutta kohtauksia tuli liian usein enkä enää voinu nukkua kun tuleva pelotti.
Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2005 klo 14:59 h-hilla kirjoitti:
Minä sain sektion pelon takia,lääkäri sanoi että saan itse tehdä päätöksen.Jos kerran ahdistaa niin paljon niin ketään ei voi pakottaa! (sain paniikkikohtauksia).Yritin kyllä miettiä alatiesynnytystä,mutta kohtauksia tuli liian usein enkä enää voinu nukkua kun tuleva pelotti.
Meillä oli tavallaan suunniteltu sektio... Saimme edellisenä yönä tietää että lapsi olikin perätilassa... Sain päättää että haluanko "yrittää"synnyttää alakautta mutta päädyin sektioon koska pelkona oli että jos lapselle sattuu jotain, jää kiinni tai...
K
Kirianna
Vieras
\
Mulla kanssa yksi suunniteltu sektio perätilan vuoksi ja voin sanoa että kyllä vauva oli vierihoidossa heti.Alkuun oli kipuja mutta siihenkin kun sai särkylääkettä niin hoitamiset sujui.ja kotiin päästiin normaalisti 3 pv päästä.
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 19:30 honolulu kirjoitti:\no sinä olet sitten oikea harvinaisuus jos heti leikkauksesta olet vauvaa hoitanutAlkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 18:32 Tuntematon kirjoitti:, kyllä se nyt vaan niin on että sen päätöksen tekee lääkäri eikä äiti!!!!!
Mulla kanssa yksi suunniteltu sektio perätilan vuoksi ja voin sanoa että kyllä vauva oli vierihoidossa heti.Alkuun oli kipuja mutta siihenkin kun sai särkylääkettä niin hoitamiset sujui.ja kotiin päästiin normaalisti 3 pv päästä.
M
Merelle
Vieras
ihan uteliaisuuttani kysyn että mikäs kivunlievitys teillä on ollut sitten sektion jälkeen kun olette heti päässeet hoitamaan lasta???
minä kun olen ollut ihan sänkyyn sidottuna 2 ensimmäistä vuorokautta ja lasta päästivät hoitamaan vasta 3 päivänä , myös minun vauvani oli vierihoidossa heti leikkauksen jälkeen mutta en minä sitä nyt ihan hoitamiseksi kutsuisi.
minä kun olen ollut ihan sänkyyn sidottuna 2 ensimmäistä vuorokautta ja lasta päästivät hoitamaan vasta 3 päivänä , myös minun vauvani oli vierihoidossa heti leikkauksen jälkeen mutta en minä sitä nyt ihan hoitamiseksi kutsuisi.
Itse sain lapseni kiireellisellä sektiolla, enkä ollut mielettömän kipeä. Osastollakin ajattelin olevani paremmassa kunnossa kuin monet alapäästään revenneet äidin, niin vaikeaa heillä näkyi käveleminen ja istuminen olevan. Vieruspedin tuplien äiti ei pystynyt istumaan vielä viikkoon synnytyksestä, koska b-vauva kiskottiin imukupilla.
Vauvani syntyi la-aamuna, ja su-aamuna nousin ylös suihkuun, ja siitä asti hoidin vauvani itse. Vauva oli siihenkin asti pääasiassa vieressäni, mutta yön vauvalassa, josta tuotiin rinnalle. Kipulääkityksenä kipupumppu ensimmäisen vuorokauden, siitä asti suun kautta aluksi Panacodia, sitten ibuprofeenia ja ketoriinia. Parin päivän jälkeen en olisi tarvinnut mitään, mutta hoitajat miltei pakottivat ottamaan.
Haavakipu oli muuten ihan siedettävää, mutta sängystä noustessa ja yskiessä sattui aika paljon. Johtui osaksi siitä, ettei oikeaa tekniikkaa edes neuvottu. Sh-yhtäväni tuli käymään ja neuvoi painamaan tyynyllä haavaa kun yskii, ja se auttoi. Ja kävelin toki aluksi aika hitaasti ettei satu, mutta ihan hyvin pääsin liikkumaan. Kotona kävin kävelyllä n. viikon päästä sektiosta ja kuntouduin hyvin, rauhallinen liikunta tekee hyvää.
Täysimetin vauvaa 6kk, maito nousi 3. päivänä synnytyksestä. TAYS:issa vauvan saa rinnalle heräämössä, mikä on mahtava juttu.
Nyt tässä raskaudessa on synnytyksen suunnittelu rv 37, ja siinä toivon sektiota, jos on pienintäkään epäilystä ettei vauva ehkä mahdu. Mieluummin kärsin itse kivuista, jos vaihtoehtona on imukuppi ja vauvalla revähtäneet niskat, olkapunoshermot katkeilleet jne. Ja itselläni pahat repeämät.
Minulla kiireellisen sektion syynä oli synnytyksen pysähtyminen, koska vauva oli tulossa pää vinossa. Tyttö oli myös suht iso, 4 kg ja päänympärys 39 cm. Muutaman viikon päästä on edessä synnytyksen suunnittelu, mielenkiinnolla odotan mitä siellä päätetään.
Vauvani syntyi la-aamuna, ja su-aamuna nousin ylös suihkuun, ja siitä asti hoidin vauvani itse. Vauva oli siihenkin asti pääasiassa vieressäni, mutta yön vauvalassa, josta tuotiin rinnalle. Kipulääkityksenä kipupumppu ensimmäisen vuorokauden, siitä asti suun kautta aluksi Panacodia, sitten ibuprofeenia ja ketoriinia. Parin päivän jälkeen en olisi tarvinnut mitään, mutta hoitajat miltei pakottivat ottamaan.
Haavakipu oli muuten ihan siedettävää, mutta sängystä noustessa ja yskiessä sattui aika paljon. Johtui osaksi siitä, ettei oikeaa tekniikkaa edes neuvottu. Sh-yhtäväni tuli käymään ja neuvoi painamaan tyynyllä haavaa kun yskii, ja se auttoi. Ja kävelin toki aluksi aika hitaasti ettei satu, mutta ihan hyvin pääsin liikkumaan. Kotona kävin kävelyllä n. viikon päästä sektiosta ja kuntouduin hyvin, rauhallinen liikunta tekee hyvää.
Täysimetin vauvaa 6kk, maito nousi 3. päivänä synnytyksestä. TAYS:issa vauvan saa rinnalle heräämössä, mikä on mahtava juttu.
Nyt tässä raskaudessa on synnytyksen suunnittelu rv 37, ja siinä toivon sektiota, jos on pienintäkään epäilystä ettei vauva ehkä mahdu. Mieluummin kärsin itse kivuista, jos vaihtoehtona on imukuppi ja vauvalla revähtäneet niskat, olkapunoshermot katkeilleet jne. Ja itselläni pahat repeämät.
Minulla kiireellisen sektion syynä oli synnytyksen pysähtyminen, koska vauva oli tulossa pää vinossa. Tyttö oli myös suht iso, 4 kg ja päänympärys 39 cm. Muutaman viikon päästä on edessä synnytyksen suunnittelu, mielenkiinnolla odotan mitä siellä päätetään.
P
-peukku-
Vieras
\
Tosiasia on, että alatiesynnytys on sekä lapselle että äidille parempi vaihtoehto. Jos alatte lasta "tekemään", kuuluu pakettiin myös synnytys. Ilman sitä ei lasta tule.
Kysy asiantuntijalta (neuvola) apua ja lähetettä pelkoryhmään, jossa puidaan asiaa ja käöydään pelkoja läpi. Leikkauksessa on huomattavasti suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä. Sektioon päädytään vain silloin, kun jokin asia estää alatiesynnytyksen.
Tunnen erään henkilön, joka oli tilanteessasi, ja päätyi kuitenkin yrittämään normaalisynnytystaä. Kaikki meni oikein hyvin. Sektiota hänelle ei kukaan koskaan luvannut pelon perusteella. Asumme (hän myös siis ) Tampereella. Hän tosin alkoi miettimään asiaa vasta raskaana ollessaan, joten oli myöhäistä perua yhtään mitään.
Mieti asia niin, että lapsen saamiseksi sinun on oltava raskaana ja synnytettävä lapsesi. Ja kaikkien kannalta (terveyden ja toipumisen, imetyksen käynnistymisen, hormonitason jne jne...) alatiesynnytys on paras vaihtoehto.
Kipuun saa lääkkeitä. Mitä siinä pelkäät?
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2005 klo 12:00 mehmis kirjoitti:
Tosiasia on, että alatiesynnytys on sekä lapselle että äidille parempi vaihtoehto. Jos alatte lasta "tekemään", kuuluu pakettiin myös synnytys. Ilman sitä ei lasta tule.
Kysy asiantuntijalta (neuvola) apua ja lähetettä pelkoryhmään, jossa puidaan asiaa ja käöydään pelkoja läpi. Leikkauksessa on huomattavasti suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä. Sektioon päädytään vain silloin, kun jokin asia estää alatiesynnytyksen.
Tunnen erään henkilön, joka oli tilanteessasi, ja päätyi kuitenkin yrittämään normaalisynnytystaä. Kaikki meni oikein hyvin. Sektiota hänelle ei kukaan koskaan luvannut pelon perusteella. Asumme (hän myös siis ) Tampereella. Hän tosin alkoi miettimään asiaa vasta raskaana ollessaan, joten oli myöhäistä perua yhtään mitään.
Mieti asia niin, että lapsen saamiseksi sinun on oltava raskaana ja synnytettävä lapsesi. Ja kaikkien kannalta (terveyden ja toipumisen, imetyksen käynnistymisen, hormonitason jne jne...) alatiesynnytys on paras vaihtoehto.
Kipuun saa lääkkeitä. Mitä siinä pelkäät?
D
Darija
Vieras
[/quote]
no sinä olet sitten oikea harvinaisuus jos heti leikkauksesta olet vauvaa hoitanut
, kyllä se nyt vaan niin on että sen päätöksen tekee lääkäri eikä äiti!!!!![/quote]
Itse olen menossa neljänteen sektiooni viikon kuluttua, syynä lantion ahtaus. Mutta kommenttina tuohon milloin kukakin vauvaansa hoitaa - ihmettelen vaan, että miksi toisen ihmisen kirjoitukseen täytyy suhtautua noin pilkallisesti - onko itselläsi kokemus vaikeasta sektiosynnytyksen jälkeisestä toipumisesta vai miksi moinen pilkka?
Nykyäänhän leikkauksesta kuin leikkauksesta toipuvat nostetaan jaloilleen mahdollisimman pian ja kotiutetaan varsin nopeasti sairaalasta. Vierihoito on ihan normaalia myös leikatuille äideille, itse olen omiani hoitanut leikkauspäivän jälkeisestä päivästä lukien, imettänyt jo leikkauspäivänä. Ei siihen lääkäri ole mitään kantaa ottanut enkä nyt usko että ottaakaan kipulääkiitystä lukuunottamaa. Tokihan kukin toipuu yksilöllisesti leikkauksesta, ihan kuten alatiesynnytyksestäkin ja ehkäpä sairaaloiden käytännöissä on eroja.
Lääkäri päättää sitten kotiinlähdöstä ja se taitaa nykyään olla myös leikatuilla äideille jo kolmas tai neljäs päivä leikkauksesta. Enemmän leikkaus on rajoittanut muuta touhua kuin vauvan hoitoa, leikatulla kun nostorajan on vauvan paino, joten kauppakassit ja pyykkikorit joutuu jättämään muiden kannettavaksi. Etuna leikkauksen jälkeen on ollut kivuton alapää ja jälkvuodon loppuminen viikon sisällä - kohtu kun saadaan leikkauksessa hyvin siivottua. Itse leikkausarpi ei minulla ole koskaan ollut kovin kipeä, kutina on kiusallisempaa. Ikävää on toipuminen nukutuksesta ja kipulääkkeistä, joita annetaan sitten oikein olan takaa leikkauksen jälkeen. Mutta tämä tästä, uskoisin että sektiosynnytykset ja niistä toipumiset ovat yhtä moninaisia kuin alatiesynntyksetkin ja kunkin kokemus sektiosynnytyksestä ainutlaatuinen.
V
vireras
Vieras
Mitäs tähän sanotte?
En kestä mitään kipua, varsinkaan "sillä seutuvilla" syynä muutamien vuosien takainen kokemus. Pelkkä yhdyntäkin välillä sattuu..
Mulla on kaksi vaihtoehtoa abortti tai sektio,en synnytä,sillä selvä.
Siis pelkään sitä niin paljon,että olen valmis luopumaan lapsestani.
Sektion haluaisin täysin nukutuksessa,taju pois ja pitkäksi aikaa.
Mies haluais pitää lapsen,muttei pakota suuntaan tai toiseen. Pitäsi siis jonkun kanssa mennä juttelemaan. Mitäs luulette, saanko sen sektion vai joudunko tappamaan lapseni siis päätymään aborttiin? :ashamed:
En kestä mitään kipua, varsinkaan "sillä seutuvilla" syynä muutamien vuosien takainen kokemus. Pelkkä yhdyntäkin välillä sattuu..
Mulla on kaksi vaihtoehtoa abortti tai sektio,en synnytä,sillä selvä.
Siis pelkään sitä niin paljon,että olen valmis luopumaan lapsestani.
Sektion haluaisin täysin nukutuksessa,taju pois ja pitkäksi aikaa.
Mies haluais pitää lapsen,muttei pakota suuntaan tai toiseen. Pitäsi siis jonkun kanssa mennä juttelemaan. Mitäs luulette, saanko sen sektion vai joudunko tappamaan lapseni siis päätymään aborttiin? :ashamed:
H
HEI
Vieras
Olen synnyttänyt molemmat lapseni sektiolla synnytyspelko-diagnoosilla Naistenklinikalla. Vaikea synnytyspelko (horror partus) on täysin hyväksytty syy sektioon. Molemmista synnytyksistäni voi kertoa samaa: Synnytys meni hienosti, epiduuralilla. Mies oli tietenkin mukana. Sain vauvan rinnalle heti napanuoran leikkaamisen jälkeen. Isä pääsi lapsemme kanssa viettämään ensi hetkiä yhdessä, kun minut ommeltiin. Toivuin hyvin. Nousin samana iltana vessaan ja seuraavana aamuna suihkuun ja liikkelle. Isä oli onnellinen hoitaessaan ekana päivänä vauvaa. Se oli hänelle tärkeää. Maito nousi neljäntenä päivänä ja imetys alkoi sujua ihan ok harjoittelun jälkeen. Sain haavakipuun tarvitsemani määrän kipulääkettä. Kinkkasin pari päivää, mutta kotiin lähtiessä kävelin reippaana sairaalasta ulos. vauvaa saimme hoitaa yhdessä, harjoitellen uutta arkea.
Hyvät äidit: antakaa vähän armoa toisillenne. jotenkin välillä ihan nolostuttaa teidän ei sektiota-kiihkoilijoiden puolesta. antakaa pelokkaiden äitien kirjoittaa täällä, jos he haluavat. eihän teidän tarvitse vastata!
Hyvät äidit: antakaa vähän armoa toisillenne. jotenkin välillä ihan nolostuttaa teidän ei sektiota-kiihkoilijoiden puolesta. antakaa pelokkaiden äitien kirjoittaa täällä, jos he haluavat. eihän teidän tarvitse vastata!
D
Darija
Vieras
\
Suunniteltukin sektio voidaan tehdä epiduraalissa tai nukutuksessa. Epiduraali ei aina onnistu, joten silloin leikkaus on tehtävä nukutuksessa ja joku voi joka tapauksessa haluta mielummin nukutuksen kuin epparin. Minulle ainakin on joka kerta tarjottu kumpaakin vaihtoehtoa. Itselläni sektiot on tehty sekä-että ja edessä on nyt ilmeisesti nukutuksessa tehtävä sektio, koska selkäleikkauksen vuoksi voi olla, ettei katetria saada ujutettua selkään.
Alkuperäinen kirjoittaja 17.05.2005 klo 15:11 vieras kirjoitti:
Suunniteltukin sektio voidaan tehdä epiduraalissa tai nukutuksessa. Epiduraali ei aina onnistu, joten silloin leikkaus on tehtävä nukutuksessa ja joku voi joka tapauksessa haluta mielummin nukutuksen kuin epparin. Minulle ainakin on joka kerta tarjottu kumpaakin vaihtoehtoa. Itselläni sektiot on tehty sekä-että ja edessä on nyt ilmeisesti nukutuksessa tehtävä sektio, koska selkäleikkauksen vuoksi voi olla, ettei katetria saada ujutettua selkään.
R
Rh-neg
Vieras
\
Yhdyn samaan edellisen kanssa. Minulla on takana kaksi todella vaikeaa ja epämiellyttävää sektiota. Itse en ole päässyt asiantuntijoiden kanssa käymään SYNNYTYKSIÄNI läpi, mutta ystävilleni olen ne purkanut moneen kertaan ihan siinä kuin alatiesynnytyksen kokeneet. Odotan nyt kolmatta ja eilen lääkäri ilmoitti, että sektio edessä. Olen samalla hyvin pelokas, sillä olisin ollut valmis alatiesynnytykseen ilomielin. Jotkut pääsevät helpolla sektiossa, kuten siskoni pääsi "taivaseen" neljän päivän alatiesynnytysyrityksen jälkeen. Hän ei tuntenut mitään! Ja uskon että suurin osa ei tunnekaan, ja toivon niin.
Minua ensimmäinen sektio ei pelottanut, koska en tiennyt mitä tulee. Minulla oli vaikea toksemia ja hepatoosi ja yöllä tilanne paneni niin että tuli hätäsektio. Kätilö oli myös niin hädissään, että itsekin tulin. Odottivat verikokeen tuloksia 2 tuntia, kun tromposyytit laskussa. Lopulta päätettiin että puudutus onnistuu ja eikun menoks. Jännitti niin että jalat tärisi ja leikkaussalissa ennen puudutusta luulivat että minua paleltaa. Mies oli rinnalla, joka auttoi minua paljon henkisesti. KOkemus oli kaikkea muuta kuin ihana, kipuaisti meni muttei tuntoaisti. Pahaolo oli sanoin kuvailematon, mutta minut nukutettiin heti kun olin nähnyt pienen poikani (rv 35) ja se oli helpotus. Menetin 1900 ml verta joten oli parempi että nukuin.
Toisen aikana sama juttu, toksemia ja hepatoosi. KÄynnistystä yritettiin neljä kertaa muttei paikat auenneet. Toinen sektio oli vielä pahempi kokemus ja puudutus vaikuttikin vasta heräämössä, siellä makasin aamuun asti eikä jalat liikkuneet. Kun sektiossa pyysin kipulääkettä kukaan ei ottanut todeksi, lopulta lääkäri työnsi suoneen jotain ja se helpotti ja vasta sen jälkeen uskoivat. Toisen poikani nähtyä luulin, että pääsen nukkumaan, mutta valvoin koko kohdun puhdistuksen ajan...no, se sitiä. Leikkauksen jälkeen anteeksi pyytöjä tuli ja myönsivät että ovat tottuneet niin rutininomaiseen toimintaan, etteivät aina kuuntele äitejä. Toisen jälkeen kohtuuni jäi vielä istukan paloja joita synnytin kaksi viikkoa ja silloin söin supistuslääkkeitä. Siinä oli kiva synnytellä kipeän leikkaushaavan kanssa.
En pelottele ketään, mutta nyt itseäni pelottaa kolmas sektio. Taidan pyytää nukutusta. Mutta sektio on täysin samanlainen synntyskokemus kuin alatiesynnytyskin. 50 vuotta sitten en olisi selvinnyt kummastakaan synnytyksestä, kiitos tämän päivän osaamisesta!
Joten haluaisin kuulla myös muilta, onko vastaavanlaisia kokemuksia sektioista? Eli ettei puudutus toimikaan niinkuin pitäisi ja tuntoaisti ei ole hävinnyt, ainoastaan kipuaisti?? Olenko ainut laadussaan?
Sinulle, joka aloitit keskustelun, toivotan kaikkea hyvää. Minun kokemukseni oli tuo, mutta älä anna sen vaikuttaa omaan. JOKAISELLA on täysin omat kokemuset ja jokainen synnytys on erilainen. Vauva on ulos saatava keinolla millä hyvänsä. Mutta sen minä opin toisen aikana, että vaadi kunnolla sitä mitä haluat. Sinä päivänä ko. sairaalassa oli 8 sektiota ja alakautta lähelle 10 synnytystä. Siinä sitten rutiininomaisesti kaikki hoidetaan jos äiti ei mielipidettään kerro. Mutta minun mielipiteet ainakin herätti tämän sairaalan väen. ONNEA KAIKILLE!
Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2005 klo 14:14 sektio kirjoitti:
Yhdyn samaan edellisen kanssa. Minulla on takana kaksi todella vaikeaa ja epämiellyttävää sektiota. Itse en ole päässyt asiantuntijoiden kanssa käymään SYNNYTYKSIÄNI läpi, mutta ystävilleni olen ne purkanut moneen kertaan ihan siinä kuin alatiesynnytyksen kokeneet. Odotan nyt kolmatta ja eilen lääkäri ilmoitti, että sektio edessä. Olen samalla hyvin pelokas, sillä olisin ollut valmis alatiesynnytykseen ilomielin. Jotkut pääsevät helpolla sektiossa, kuten siskoni pääsi "taivaseen" neljän päivän alatiesynnytysyrityksen jälkeen. Hän ei tuntenut mitään! Ja uskon että suurin osa ei tunnekaan, ja toivon niin.
Minua ensimmäinen sektio ei pelottanut, koska en tiennyt mitä tulee. Minulla oli vaikea toksemia ja hepatoosi ja yöllä tilanne paneni niin että tuli hätäsektio. Kätilö oli myös niin hädissään, että itsekin tulin. Odottivat verikokeen tuloksia 2 tuntia, kun tromposyytit laskussa. Lopulta päätettiin että puudutus onnistuu ja eikun menoks. Jännitti niin että jalat tärisi ja leikkaussalissa ennen puudutusta luulivat että minua paleltaa. Mies oli rinnalla, joka auttoi minua paljon henkisesti. KOkemus oli kaikkea muuta kuin ihana, kipuaisti meni muttei tuntoaisti. Pahaolo oli sanoin kuvailematon, mutta minut nukutettiin heti kun olin nähnyt pienen poikani (rv 35) ja se oli helpotus. Menetin 1900 ml verta joten oli parempi että nukuin.
Toisen aikana sama juttu, toksemia ja hepatoosi. KÄynnistystä yritettiin neljä kertaa muttei paikat auenneet. Toinen sektio oli vielä pahempi kokemus ja puudutus vaikuttikin vasta heräämössä, siellä makasin aamuun asti eikä jalat liikkuneet. Kun sektiossa pyysin kipulääkettä kukaan ei ottanut todeksi, lopulta lääkäri työnsi suoneen jotain ja se helpotti ja vasta sen jälkeen uskoivat. Toisen poikani nähtyä luulin, että pääsen nukkumaan, mutta valvoin koko kohdun puhdistuksen ajan...no, se sitiä. Leikkauksen jälkeen anteeksi pyytöjä tuli ja myönsivät että ovat tottuneet niin rutininomaiseen toimintaan, etteivät aina kuuntele äitejä. Toisen jälkeen kohtuuni jäi vielä istukan paloja joita synnytin kaksi viikkoa ja silloin söin supistuslääkkeitä. Siinä oli kiva synnytellä kipeän leikkaushaavan kanssa.
En pelottele ketään, mutta nyt itseäni pelottaa kolmas sektio. Taidan pyytää nukutusta. Mutta sektio on täysin samanlainen synntyskokemus kuin alatiesynnytyskin. 50 vuotta sitten en olisi selvinnyt kummastakaan synnytyksestä, kiitos tämän päivän osaamisesta!
Joten haluaisin kuulla myös muilta, onko vastaavanlaisia kokemuksia sektioista? Eli ettei puudutus toimikaan niinkuin pitäisi ja tuntoaisti ei ole hävinnyt, ainoastaan kipuaisti?? Olenko ainut laadussaan?
Sinulle, joka aloitit keskustelun, toivotan kaikkea hyvää. Minun kokemukseni oli tuo, mutta älä anna sen vaikuttaa omaan. JOKAISELLA on täysin omat kokemuset ja jokainen synnytys on erilainen. Vauva on ulos saatava keinolla millä hyvänsä. Mutta sen minä opin toisen aikana, että vaadi kunnolla sitä mitä haluat. Sinä päivänä ko. sairaalassa oli 8 sektiota ja alakautta lähelle 10 synnytystä. Siinä sitten rutiininomaisesti kaikki hoidetaan jos äiti ei mielipidettään kerro. Mutta minun mielipiteet ainakin herätti tämän sairaalan väen. ONNEA KAIKILLE!
V
viinia
Vieras
Hei.
Minulle tehtiin suunniteltu sektio 10.08.04, ahtaan lantion vuoksi, puudutuksessa. Epiduraalin yhteydessä minulle asennettiin myös kipupumppu.
Poika syntyi Tiistai aamuna klo 10.32. Heräämöön minut siirrettiin klo 11.00 jälkeen, jonne heti siirtymisen jälkeen tuli myös rakas mieheni ja pieni poikani (kun vauva oli punnittu ja isi oli pessyt ja pukenut). Heräämössä vauva oli sylissäni ja imetin ensikerran. Noin klo 13.00 minut siirrettiin osastolle. Kello 15.00 otettiin kipupumppu pois omasta pyynnöstäni.
klo 17.00 olin ensikertaa jalkeillani mieheni ja hoitajan avustuksella. Noin klo 18.00 vaihdoin ensikertaa vaippaa omalle vauvalleni. Vauvani oli koko osastolla ajan vieressäni ja hoisin vauvani itse. Tai siis mieheni kanssa klo 20.00 asti jonka jälkeen isi lähtikin viettämään varpajaisiaan. Tämän jälkeen hoitajat vain varmistelivat illlalla vointiani. Vauvani oli 24 h viereeäni ja hoisin itse.
Kipupumpun jälkeen lääkityksenä oli 1g Panadolia ja 500mg Buranaa. Kotiin lähdettiin torstaina 12.8.04.
Joten omakohtaisesta kokemuksestani voin sanoa, että ei kaikki äidit ole viikkotolkulla sairaalassa näkemättä ja hoitamatta lastaan. Kukin äiti hoitaa voimiensa mukaan. Niin myös normaalin alatiesynnytyksen jälkeen.
Oli sitten synnytystapa mikä tahansa, lapsi on aina yhtä rakas ja kokemus äidille yksilöllinen ja korvaamaton!
Minulle tehtiin suunniteltu sektio 10.08.04, ahtaan lantion vuoksi, puudutuksessa. Epiduraalin yhteydessä minulle asennettiin myös kipupumppu.
Poika syntyi Tiistai aamuna klo 10.32. Heräämöön minut siirrettiin klo 11.00 jälkeen, jonne heti siirtymisen jälkeen tuli myös rakas mieheni ja pieni poikani (kun vauva oli punnittu ja isi oli pessyt ja pukenut). Heräämössä vauva oli sylissäni ja imetin ensikerran. Noin klo 13.00 minut siirrettiin osastolle. Kello 15.00 otettiin kipupumppu pois omasta pyynnöstäni.
klo 17.00 olin ensikertaa jalkeillani mieheni ja hoitajan avustuksella. Noin klo 18.00 vaihdoin ensikertaa vaippaa omalle vauvalleni. Vauvani oli koko osastolla ajan vieressäni ja hoisin vauvani itse. Tai siis mieheni kanssa klo 20.00 asti jonka jälkeen isi lähtikin viettämään varpajaisiaan. Tämän jälkeen hoitajat vain varmistelivat illlalla vointiani. Vauvani oli 24 h viereeäni ja hoisin itse.
Kipupumpun jälkeen lääkityksenä oli 1g Panadolia ja 500mg Buranaa. Kotiin lähdettiin torstaina 12.8.04.
Joten omakohtaisesta kokemuksestani voin sanoa, että ei kaikki äidit ole viikkotolkulla sairaalassa näkemättä ja hoitamatta lastaan. Kukin äiti hoitaa voimiensa mukaan. Niin myös normaalin alatiesynnytyksen jälkeen.
Oli sitten synnytystapa mikä tahansa, lapsi on aina yhtä rakas ja kokemus äidille yksilöllinen ja korvaamaton!
M
Merelle
Vieras
\
synnytys tullaan käynnistämään heinäkuun lopussa viikolla 37 jotta vauva mahtuisi tulemaan ongelmitta lantion läpi, kohdunsuuta kypsytellään jonka jälkeen kalvot puhkaistaan jotta kohtuun saadaan painemittari mittaamaan supistusten voimakkuutta ja arpikudoksen kestävyyttä,toki jos jotain odottamatonta tapahtuu niin minut kärrätään heti leikkaussaliinAlkuperäinen kirjoittaja 23.05.2005 klo 14:23 äiti kirjoitti:
