\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2005 klo 14:14 sektio kirjoitti:
\
MUTTA. kun naiset kyselevät synnytystapahtumasta "miten meni, kestikö kauan, kuinka kauan kesti ponnistusvaihe, no kerro nyt miten se meni..." ja kerrot että se oli sektio, kaikki vaikenee, ei yhtään kysymystä - kukaan ei halua kuulla miten sektio-synnytys meni ! :\| Eihän se mikään synnytys ole! Siinähän pääsee niin helpolla, ei siinä mitään kokemusta ole, sen kun passiivisena makaat ja odotat..joopa joo.
Yhdyn samaan edellisen kanssa. Minulla on takana kaksi todella vaikeaa ja epämiellyttävää sektiota. Itse en ole päässyt asiantuntijoiden kanssa käymään SYNNYTYKSIÄNI läpi, mutta ystävilleni olen ne purkanut moneen kertaan ihan siinä kuin alatiesynnytyksen kokeneet. Odotan nyt kolmatta ja eilen lääkäri ilmoitti, että sektio edessä. Olen samalla hyvin pelokas, sillä olisin ollut valmis alatiesynnytykseen ilomielin. Jotkut pääsevät helpolla sektiossa, kuten siskoni pääsi "taivaseen" neljän päivän alatiesynnytysyrityksen jälkeen. Hän ei tuntenut mitään! Ja uskon että suurin osa ei tunnekaan, ja toivon niin.
Minua ensimmäinen sektio ei pelottanut, koska en tiennyt mitä tulee. Minulla oli vaikea toksemia ja hepatoosi ja yöllä tilanne paneni niin että tuli hätäsektio. Kätilö oli myös niin hädissään, että itsekin tulin. Odottivat verikokeen tuloksia 2 tuntia, kun tromposyytit laskussa. Lopulta päätettiin että puudutus onnistuu ja eikun menoks. Jännitti niin että jalat tärisi ja leikkaussalissa ennen puudutusta luulivat että minua paleltaa. Mies oli rinnalla, joka auttoi minua paljon henkisesti. KOkemus oli kaikkea muuta kuin ihana, kipuaisti meni muttei tuntoaisti. Pahaolo oli sanoin kuvailematon, mutta minut nukutettiin heti kun olin nähnyt pienen poikani (rv 35) ja se oli helpotus. Menetin 1900 ml verta joten oli parempi että nukuin.
Toisen aikana sama juttu, toksemia ja hepatoosi. KÄynnistystä yritettiin neljä kertaa muttei paikat auenneet. Toinen sektio oli vielä pahempi kokemus ja puudutus vaikuttikin vasta heräämössä, siellä makasin aamuun asti eikä jalat liikkuneet. Kun sektiossa pyysin kipulääkettä kukaan ei ottanut todeksi, lopulta lääkäri työnsi suoneen jotain ja se helpotti ja vasta sen jälkeen uskoivat. Toisen poikani nähtyä luulin, että pääsen nukkumaan, mutta valvoin koko kohdun puhdistuksen ajan...no, se sitiä. Leikkauksen jälkeen anteeksi pyytöjä tuli ja myönsivät että ovat tottuneet niin rutininomaiseen toimintaan, etteivät aina kuuntele äitejä. Toisen jälkeen kohtuuni jäi vielä istukan paloja joita synnytin kaksi viikkoa ja silloin söin supistuslääkkeitä. Siinä oli kiva synnytellä kipeän leikkaushaavan kanssa.
En pelottele ketään, mutta nyt itseäni pelottaa kolmas sektio. Taidan pyytää nukutusta. Mutta sektio on täysin samanlainen synntyskokemus kuin alatiesynnytyskin. 50 vuotta sitten en olisi selvinnyt kummastakaan synnytyksestä, kiitos tämän päivän osaamisesta!
Joten haluaisin kuulla myös muilta, onko vastaavanlaisia kokemuksia sektioista? Eli ettei puudutus toimikaan niinkuin pitäisi ja tuntoaisti ei ole hävinnyt, ainoastaan kipuaisti?? Olenko ainut laadussaan?
Sinulle, joka aloitit keskustelun, toivotan kaikkea hyvää. Minun kokemukseni oli tuo, mutta älä anna sen vaikuttaa omaan. JOKAISELLA on täysin omat kokemuset ja jokainen synnytys on erilainen. Vauva on ulos saatava keinolla millä hyvänsä. Mutta sen minä opin toisen aikana, että vaadi kunnolla sitä mitä haluat. Sinä päivänä ko. sairaalassa oli 8 sektiota ja alakautta lähelle 10 synnytystä. Siinä sitten rutiininomaisesti kaikki hoidetaan jos äiti ei mielipidettään kerro. Mutta minun mielipiteet ainakin herätti tämän sairaalan väen. ONNEA KAIKILLE!