Mun bestis (ollut jo 8 v.) on tosi huonona ja sairaalassa psykiatrisella osastolla. Hän on krooninen selkäkipupotilas. Kaikki oli suht hyvin ennen kuin löysi yksityisen lääkärin, joka kirjoitti vahvoja kipulääkkeitä roppakaupalla. Nyt ystäväni on aivan lääketokkurassa koko ajan. Ei siis selvää päivää näe. Sairaalassa on ollut nyt 3 kk ja sielläkin saa noita oxynormeja ja oxykontineja vaikka kuinka paljon ja on aina ihan tööt. En ymmärrä hoitohenkilökuntaa! Tänään viimeksi soitin ystävälleni mutta ei keskustelusta hänen sekavuutensa takia mitään tullut. Ystäväni täyttää ylihuomenna 40 ja olin ajatellut piristää häntä ja viedä hänet kahville ja antaa lahjani. Mutta ei hänestä ole lähtemään. Hänellä on aivan ihana mies, ovat olleet naimisissa 5v, ja heillä ihana 4 v. poika, kummipoikani, josta myös olen huolissani. Ja miehestä, et miten kauan jaksaa. Luulin, että tuolla osastolla yrittävät saada tuon lääkkeiden käytön jotenkin kontrolliin mutta ei tässä 3 kk:ssa ole mitään tapahtunut. Nyt kuulin, että hoito jatkuu äitienpäivään asti. Pelkää, että olen menettänyt ystäväni lääkkeille ja olen surun murtama.