Surullinen poika rannalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sipsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sipsi

Vieras
Käväistiin äsken tytön kanssa vielä myöhäisuinnilla lähirannalla. Ranta näytti tyhjältä, mutta paikalle päästyämme huomasin hiekalla pyyhkeen ja siinä nuoren pojan makaamassa.

Uimme, ja vedestä katselin onko kaikki ok. Poika vilkuili meitä, mutta kääntyi aina pois. Uin rantaan, ja menin kysymään, onko kaikki hyvin. Poika oli itkenyt. Ensin sanoi, että on. Sanoin sitten, että ok, huolestuin vaan, kun kello on jo paljon ja olet ihan yksin täällä. Että eihän ole mitään hätää. Sitten poika selitti vedet silmissä, että oli tullut iso riita tyttökaverin kanssa, ja sitä nyt miettii. Juteltiin, oma lapsi ui, ja sanoin, että kyllä ne asiat järjestyy aina. Poika lupasi lähteä pian kotiin siitä sitten. 15v oli ikää.

Jotenkin kylmäsi jättää sinne, en väkisin voinut tietenkään selvää nuorta vierasta poikaa alkaa kiskoa pois rannalta. Onneksi lähitalosta näytti tulevan uimareita sinne... Tuossa iässä ne murheet on niin hirveän suuria...
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Ihana olet, että välitit.

juuri näin. =)

tuossa iässä ne murheet ovat suuria. Se on totta, ja tavallaan niiden kuulukin olla. En kyllä itse kaipaa (kovinkaan usein, paitsi joskus nostalgiabiisipinoissa) noita aikoja, jolloin kaikki tunteet eli niin paljon vahvemmin.

Äh, hukkasin jo ajatuksen siitä, mitä olinkaan sanomassa.Toivottavasti tämä poika meni kotiinsa.
 
Jotenkin sitä itse niin vieläkin muistaa tuon iän ja elämäntuskan... Ajattelin lähteä vielä koiran yöpisitykselle, kävelen rannan ohi. Toivottavasti poika tosiaan lähti kotiin niin kuin lupasi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Jotenkin sitä itse niin vieläkin muistaa tuon iän ja elämäntuskan... Ajattelin lähteä vielä koiran yöpisitykselle, kävelen rannan ohi. Toivottavasti poika tosiaan lähti kotiin niin kuin lupasi...

niin muistaa. Vaikka kauan siitä onkin.
Etkös se sinä ollut, joka elämäntuskissaan myös käveli Tyhjällä tiellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Jotenkin sitä itse niin vieläkin muistaa tuon iän ja elämäntuskan... Ajattelin lähteä vielä koiran yöpisitykselle, kävelen rannan ohi. Toivottavasti poika tosiaan lähti kotiin niin kuin lupasi...

niin muistaa. Vaikka kauan siitä onkin.
Etkös se sinä ollut, joka elämäntuskissaan myös käveli Tyhjällä tiellä.

Minäpä juuri... Ja tässä sitä vaan lohdutellaan nuoria näin keski-ikäisenä :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Jotenkin sitä itse niin vieläkin muistaa tuon iän ja elämäntuskan... Ajattelin lähteä vielä koiran yöpisitykselle, kävelen rannan ohi. Toivottavasti poika tosiaan lähti kotiin niin kuin lupasi...

niin muistaa. Vaikka kauan siitä onkin.
Etkös se sinä ollut, joka elämäntuskissaan myös käveli Tyhjällä tiellä.

Minäpä juuri... Ja tässä sitä vaan lohdutellaan nuoria näin keski-ikäisenä :)

ihanaa, että lohdutellet :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja <3:
Nuoret on ihania.

Niin kyllä, mutta surettaa niiden puolesta kun nykyään yhteiskunnassa on niin paljon kaikkia paineita ja vaatimuksia, ja siinä sitten pitäisi jaksaa kasvaa aikuiseksi. Ja sitten kun tarvitsisi vain asiantuntevaa kuuntelijaa, lääkäri tyrkkää pillereitä.
 
Tämä ei haistatellut :) Ja kaupoilla näin aamupäivällä, moikkasi reippaana. Joten oli mennyt illalla rannalta kotiin :)

Mie olen noitten nuorten kanssa työkseni päivittäin, niin kysymättä en jätä, jos epäilen ettei kaikki ole ok...
 
Ei näkynyt rannalla enää illallakaan, kun kauempaa koiraa lenkittelin ja kuikin rannalle. Tänään oli tosiaan aamupäivällä kaupalla kaverien kanssa, reippaana ja iloisen oloisena, joten varmaan kaikki ihan ok on elämässä pojalla taas :)
 

Yhteistyössä