surullinen ja sekava olo :(

[vieraana nyt]

Kirjotan tänne nyt, koska en osaa puhua kavereilleni.. Yritän tätä oloa purkaa..

Oon nyt siinä pisteessä, että en tiedä eroanko miehestäni vai en. Ollaan oltu 5 vuotta yhdessä eikä mies osaa puhua mistään. Tarkotan nyt jotain edes vähän syvällisempää. Alussa ajattelin, että kyllä sen kestää, mutta nyt tuntuu jo toiselta.

Enkä voi kavereihin luottaa ja heilläkin on tällä hetkellä isoja murheita. Rakastan miestäni, tai niin ainakin luulen. Vai onko tämä tunne vain riippuvuutta? Sitä, että tietää, että on ainakin joku vieressä ja saa hellyyttä. Meillä on kaksi lasta enkä heidän takia halua erota. Ja tiedän, että ainoastaan lasten takia ei kannata olla yhdessä. Tulee vain niin paha olo, kun mietin, että lapsilla ei ole ehjää kotia, vaikka näitä perheitä onkin paljon. Meillä menee muuten ihan hyvin, mutta tuo puhuminen.. Siis arki jne on ok.. Sekin vielä, että en näe miestä kovin usein, koska hän on töissä tai nukkuu.. on siis sellaiset työvuorot, että pakko päivisin nukkua..

En tiedä enää, mitä mun pitäisi ajatella vai pitäisikö olla ajattelematta noh, sainpahan nyt ainakin kirjoitettua, toivottavasti auttaa..

 

[tytönjapojanmamma]

Vaikea neuvoa toista, mutta haluaisin sanoa, että yrittäkää vielä yhdessä kun on lapsiakin. Ei monet miehet oikeen puhu.

 

[ap]

Vaikea neuvoa toista, mutta haluaisin sanoa, että yrittäkää vielä yhdessä kun on lapsiakin. Ei monet miehet oikeen puhu.

Tiedän, mutta haluaisin joskus kuulla tai tuntea sen, että toinen välittää. Mulle se olisi tärkeää.. itkettää.. loppujen lopuksi tuo tuntuu pieneltä asialta ja varmasti minussakin on vikaa.. ehkä pääsen tästä joskus yli, mutta tuntuu, että voimat loppuu

 

[Kentia]

Onko puhumattomuus ainoa syy? Tietääkö mies, mitä ajattelet ja haudot? En kyllä muuta osaa sanoa, kuin että sun pitäisi avoimesti jutella noista tuntemuksista miehesi kanssa!

 

[vieras]

Mä olen ollut "puhumattoman" kanssa 10 vuotta. Tosi on että välillä riepoo rankasti mutta kun muuten menee ihan ok ja mies muuten kunnollinen niin kärsin tämän yhden puutteen.

 

[ap]

Mies tietää jotakin, mitä mulla pään sisällä on, mutta tuntuu ettei hällä kiinnosta kuunnella, koska ei osaa sanoa minun puheisiin mitään. Jotenkin pelkää mun sanoja. On tosi ihana isä ja muutenkin kunnollinen.. ehkä tää tästä selkiintyy, jos jaksaa vielä yrittää.. en tiiä..

 

[vieras]

Sun kirjotus vois olla mun kirjoittama suurelta osin. Me ollaan oltu kohta 9v yhdessä 5v naimisissa. Meillä kanssa kasi lasta joista kuopus erityislapsi. meilläkään ei puhuta mistään ei edes kun selvisi että kuopus on erityislapsi 1v4kk. Olen kanssa miettinyt että vikaan on myös minussakin kun en saa miestäni puhumaan mutta kun en enää itsekkään jaksa yrittää kun ei saa vastauksia. Olen kanssa miettinyt eroa mutta silloin lapset joutuisivat liian kaus isästään kun minä menisin lähelle omaa tukiverkostoa. Syytän myös mieheni kotia kun siellä ei puhuta eikä tunteita saa näyttää.
Voin kuvitella olosi itsekkin olen itkenyt ja tulee pahaa oloa purettua lapsiin ja ne tässä ovat syyttömiä.
No meillä on ollut arjessakin ryppyjä kun mies paljon töissä ja kaikki muu mun vastuulla ja tukiverkostoa ei ole.

 

[ap]

Minä myös syytän miehen vanhempia, siellä ei todellakaan puhuta tunteista. Kaikki materia, opiskelu ym. on tärkeää, mutta mies ei oo varmasti koskaan kuullut vanhemmiltaan, että rakastavat häntä. Meillä on tukiverkostoa ihan hyvin ja mietinkin, että jos sais lapset hoitoon ja saatais olla kahdestaan jonkin aikaa. En vaan vielä uskalla kuopusta muille antaa ainakaan yöksi, koska hän on vasta 3kk.. mutta tosiaankin tällä hetkellä tuntuu, että ei vain enää jaksa yrittää.. Toisaalta arki sujuu paremmin, kun ollaan lasten kans kolmestaan. Mies kun tulee töistä, tää paha olo tulee saman tien..