Surkeimmat vanhemmat saavat erityislapsia.

Tämähän on tarkoittaisi sitä että olen onnistunut olemaan ensin hyvä vanhempi, sitten hyvä&surkea ja vielä kerran hyvä, meillä kun on 4-lasta ja toinen kaksosista erityislapsi??? hmmm..mielenkiintoista?:xmas:

No minä kans onnistuin esikoisen ja kuopuksen kanssa, mutta tuon keskimmäisen unohdin pinnasänkyyn pimeään huoneeseen, unohdin myös puhua hänelle mitään ikinä koskaan.

Oikeasti ehkä pienesti syyllistin itseäni kun keskimmäinen diagnoosin sai, pyskologi kysyi multa sitten että miten se edes VOISI olla sinusta/teistä vanhemmista lähtöisin kun kahdella muulla lapsella ei mitään vastaavaa ole?!

Totta on kyllä se, että niin 'normaalilla' kuin erityislapsellakin voi olla surkeat vanhemmat. Toiset eivät käytä lasta siellä tutkimuksissa, puheterapeutilla tai muussa vastaavassa mitä lapsi tarvitsisi. Rikkinäiset kotiolot, vanhempien omat murheet ajavat aina lapsen edun edelle, kukaan ei jaksa/viitsi huolehtia lapsen kuntoutuksesta...etc. Toisaalta surkeat kasvuolosuhteet eivät tarkoita sitä, että lapsi välttämättä oireilisi niistä yhtään mitenkään tai saisi mitään kehitysviivästymää itselleen.

 

Surkea kyllä olin kovastikkin erityislapsen vuoksi, suorastaan musertunut surkimus aikanaan. Ja varmaan kukaan ns.erityislapsen äiti ei voi väittää, ettei itsesyytöksiäkin olisi matkan varrella ollut: "Vaikuttiko raskausaikana syömäni hauki, särkylääke tai maksalaatikko, olisiko pitänyt rokotuttaa/jättää rokotuttamatta, olisiko se voitu välttää jos...." Sama tosin pätee vähemmän erityisten lasten vanhempiinkin. Surkeita meistä on jokainen joskus, kun emme täydellisiä ikinä ole. Se kai kuuluu äitiyteen.

Aika raadollinen aihe. Ei erityislasten äidit ole yli-ihmisiä, mutta aika usein heiltä vaaditaan jopa liikaa.