Menetimme lapsen viime kesänä. Lapsella todettiin rv16 kehityshäiriö, jonka vuoksi tutkittiin parissa sairaalassa ja lopulta tuomittiin keskeytykseen. Raskausviikkoja oli miltei 21, kun menin sairaalaan keskeytykseen. Kaikki ei sujunut kuten piti, vaan istukka irtosi, menetin paljon verta, elintoimintoni alkoivat heiketä ja menetin tajuntani. Päädyttiin hätäsektioon.
Olin sairaalassa viikon, jonka jälkeen pääsin kotiin. Kotona meni ensin olosuhteisiin nähden hyvin, mutta parin päivän päästä sitten terveyteni romahti. Olin kipeämpi ja virtsasin verta. Jouduin uudestaan sairaan ja olin siellä tutkimuksissa ja hoidoissa toista viikkoa.
Syksyllä alkoi todella tuntua pahalle henkisesti. Näin ihmisiä pitkän ajan jälkeen ja minua onniteltiin vauvasta. Oli kamalaa kertoa kaikille, että mitään vauvaa ei ole. Näin joka puolella nuoria äitejä ja vauvoja, jotka olivat sen ikäisiä, kuin minun vauvani olisi ollut, jos olisi selvinnyt.
Haluaisin tavallaan unohtaa koko raskauden, mutta en voi... arpi mahassa muistuttaa, että kohdussani oli vauva.
Haluaisin uuden vauvan, mutta pelottaa, jos käy samoin, tai jos oma henki on taas vaarassa. Miten tästä voi selvitä, tästä pelosta ja halusta.
Olin sairaalassa viikon, jonka jälkeen pääsin kotiin. Kotona meni ensin olosuhteisiin nähden hyvin, mutta parin päivän päästä sitten terveyteni romahti. Olin kipeämpi ja virtsasin verta. Jouduin uudestaan sairaan ja olin siellä tutkimuksissa ja hoidoissa toista viikkoa.
Syksyllä alkoi todella tuntua pahalle henkisesti. Näin ihmisiä pitkän ajan jälkeen ja minua onniteltiin vauvasta. Oli kamalaa kertoa kaikille, että mitään vauvaa ei ole. Näin joka puolella nuoria äitejä ja vauvoja, jotka olivat sen ikäisiä, kuin minun vauvani olisi ollut, jos olisi selvinnyt.
Haluaisin tavallaan unohtaa koko raskauden, mutta en voi... arpi mahassa muistuttaa, että kohdussani oli vauva.
Haluaisin uuden vauvan, mutta pelottaa, jos käy samoin, tai jos oma henki on taas vaarassa. Miten tästä voi selvitä, tästä pelosta ja halusta.