Eli synnytyskertomus näin lyhykäisesti, kun mie vaan osaan asian tiivistää:
Keskiviikkoaamuna (3.9.) menin lääkäriin, mielessä tietty se luvattu käynnistys. Lääkäri tutki ja pohti... painoarvioksi antoi 3600g, ja päätti, että juu... koitetaan käynnistää tipalla. Kohdunsuu oli sen 3cm auki, ja se kanavan paksu reuna tuntui yhä.
Klo 10.20 laitettiin tippa. 2h ajan aina puolen tunnin välein sitä lisättiin, ja sit sanottiin, että enää ei voi lisätä.
Supistuksia tuli, mutta pieniä... ja niilä ei ollut mitään tehoa - ei mitään.
Klo 15.05 tuli lääkäri. Kohdunsuu edelleen auki vaan sen 3cm, ja se samainen reuna tunnettavissa. Tuomio: Klo 16 pois tipasta ja oman valinnan mukaan kotiin tai osastolle lepäämään.
Klo 15.30 Pissahätä. Koitan nousta sängyltä, jolla pötköttelen. Supistus... ja jotain lirahtaa sängylle. Nolona soitan kelloa, ja kätilölle selitän, että supistuksen takia pissi karkasi petiin :ashamed:
Saan kuivan pyjaman, ja siteen. Kätilö lohduttaa, että jos lirahtelu jatkuu, se onkin lapsivettä. Sitten mennäkkään kotiin. Puolituntia "armonaikaa".
Supistukset vähän voimistuvat, mutta ne sietää ihan hyvin.
Klo 15.50 juuri kun kätilö tuo kanakeittoa päivälliseksi, kalvot repeää lopullisesti. Vesi tulvii pitkin sänkyä.
Kätilö tuumaa, että ei mennäkkään kotiin... Jäädään seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Yhtä-äkkiä supistukset tulee 2 min välein, ja ne repii tajuntaa ja saa likipitäen näkemään tähtiä.
Seuraa jälkeenpäin synnytyksen koomisin tilanne:
Ensin mie kärvistelen tuskissani supistuksen ajan.
Heti kun supistus laantuu, mie soitan miehelleni, joka ei ole vielä ennättänyt sairaalaan, ja haukun hänet. Raivoan, itken ja kiukkuttelen sitä, että hän ei ole paikalla, jotta mie voisin repiä häneltä silmät päästä, tai ainakin purra palan käsivarresta, ihan vaan siksi, että hän saisi tuntea osan samasta kivusta kun minulla on :ashamed:
Ja kun supistus taas minuutin päästä alkaa, lyön luurin kiinni.
Seuraavan supistuksen välin syön kanakeittoa... ja seuraavan taas soitan miehelle... supistus... kanakeittoa... supistus... soitto miehelle jne.
Klo 16.05 vastaan anopin puheluun: "Vesi meni, en voi puhua. Soitan myöhemmin!"
Vielä viimeiset keitot suuhun ja puhelu miehelle: "Ymmärrätkö sie, että mua tekee kipeää? Joudu jo!"
Klo 16.10 Kutsun kätilöä. "Jos mie en pääse vessaan, niin tulee kakka tähän sängylle." :ashamed:
Kätilö vilkaisee minuun, ja käskee makuulle. Mie koitan kammeta pois sängystä... vessaan - tulee melkein jo.
Kätilö työntää vastaan kohti sänkyä: "Äiti hyvä, vauvalla on puoli päätä jo ulkona - auta vauva ulos kokonaan. Onnistuu paremmin, kun ollaan vaan petissä."
Klo 16.13 syntyi tyttö... 2940g, 49cm. 10 pistettä. Synnytyksen kesto 43min... laskettiin siitä ekasta "lirahduksesta", vaikka "oikeat" supistukset alkoivat 23min ennen syntymää, samaan aikaan kun lapsivesi meni kokonaan.
Klo 16.15 soitto miehelle: "Hei kulta-rakas... Arvaa mitä?! Se on pieni tyttö. Mittoja en tiedä, mutta enää ei tarvii kiirehtiä. En ole enää vihainen!"
Ja vielä klo 16.30 soitot miehelle anopille ja meillä kotona olleelle mun isälle tiedoksi tytöstä ja tytön mitoista.
Mies ehti sit paikalle hitaasti kiiruhtaen joskus klo n. klo 17.30.
Syntymän jälkeen tytön sokerit meni mataliksi, ja tyttö oli 2vrk vauvateholla, mutta nyt tänään (tai siis eilen) päästiin jo kotiin - kaikki on nyt ok.
Lähtöpaino oli kotiinlähteissä 2810g... nyt vaan koitetaan syödä vähintään 3h välein, että sokerit pysyy kohdillaan ja saadaan paino nousuun.
Keskiviikkoaamuna (3.9.) menin lääkäriin, mielessä tietty se luvattu käynnistys. Lääkäri tutki ja pohti... painoarvioksi antoi 3600g, ja päätti, että juu... koitetaan käynnistää tipalla. Kohdunsuu oli sen 3cm auki, ja se kanavan paksu reuna tuntui yhä.
Klo 10.20 laitettiin tippa. 2h ajan aina puolen tunnin välein sitä lisättiin, ja sit sanottiin, että enää ei voi lisätä.
Supistuksia tuli, mutta pieniä... ja niilä ei ollut mitään tehoa - ei mitään.
Klo 15.05 tuli lääkäri. Kohdunsuu edelleen auki vaan sen 3cm, ja se samainen reuna tunnettavissa. Tuomio: Klo 16 pois tipasta ja oman valinnan mukaan kotiin tai osastolle lepäämään.
Klo 15.30 Pissahätä. Koitan nousta sängyltä, jolla pötköttelen. Supistus... ja jotain lirahtaa sängylle. Nolona soitan kelloa, ja kätilölle selitän, että supistuksen takia pissi karkasi petiin :ashamed:
Saan kuivan pyjaman, ja siteen. Kätilö lohduttaa, että jos lirahtelu jatkuu, se onkin lapsivettä. Sitten mennäkkään kotiin. Puolituntia "armonaikaa".
Supistukset vähän voimistuvat, mutta ne sietää ihan hyvin.
Klo 15.50 juuri kun kätilö tuo kanakeittoa päivälliseksi, kalvot repeää lopullisesti. Vesi tulvii pitkin sänkyä.
Kätilö tuumaa, että ei mennäkkään kotiin... Jäädään seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Yhtä-äkkiä supistukset tulee 2 min välein, ja ne repii tajuntaa ja saa likipitäen näkemään tähtiä.
Seuraa jälkeenpäin synnytyksen koomisin tilanne:
Ensin mie kärvistelen tuskissani supistuksen ajan.
Heti kun supistus laantuu, mie soitan miehelleni, joka ei ole vielä ennättänyt sairaalaan, ja haukun hänet. Raivoan, itken ja kiukkuttelen sitä, että hän ei ole paikalla, jotta mie voisin repiä häneltä silmät päästä, tai ainakin purra palan käsivarresta, ihan vaan siksi, että hän saisi tuntea osan samasta kivusta kun minulla on :ashamed:
Ja kun supistus taas minuutin päästä alkaa, lyön luurin kiinni.
Seuraavan supistuksen välin syön kanakeittoa... ja seuraavan taas soitan miehelle... supistus... kanakeittoa... supistus... soitto miehelle jne.
Klo 16.05 vastaan anopin puheluun: "Vesi meni, en voi puhua. Soitan myöhemmin!"
Vielä viimeiset keitot suuhun ja puhelu miehelle: "Ymmärrätkö sie, että mua tekee kipeää? Joudu jo!"
Klo 16.10 Kutsun kätilöä. "Jos mie en pääse vessaan, niin tulee kakka tähän sängylle." :ashamed:
Kätilö vilkaisee minuun, ja käskee makuulle. Mie koitan kammeta pois sängystä... vessaan - tulee melkein jo.
Kätilö työntää vastaan kohti sänkyä: "Äiti hyvä, vauvalla on puoli päätä jo ulkona - auta vauva ulos kokonaan. Onnistuu paremmin, kun ollaan vaan petissä."
Klo 16.13 syntyi tyttö... 2940g, 49cm. 10 pistettä. Synnytyksen kesto 43min... laskettiin siitä ekasta "lirahduksesta", vaikka "oikeat" supistukset alkoivat 23min ennen syntymää, samaan aikaan kun lapsivesi meni kokonaan.
Klo 16.15 soitto miehelle: "Hei kulta-rakas... Arvaa mitä?! Se on pieni tyttö. Mittoja en tiedä, mutta enää ei tarvii kiirehtiä. En ole enää vihainen!"
Ja vielä klo 16.30 soitot miehelle anopille ja meillä kotona olleelle mun isälle tiedoksi tytöstä ja tytön mitoista.
Mies ehti sit paikalle hitaasti kiiruhtaen joskus klo n. klo 17.30.
Syntymän jälkeen tytön sokerit meni mataliksi, ja tyttö oli 2vrk vauvateholla, mutta nyt tänään (tai siis eilen) päästiin jo kotiin - kaikki on nyt ok.
Lähtöpaino oli kotiinlähteissä 2810g... nyt vaan koitetaan syödä vähintään 3h välein, että sokerit pysyy kohdillaan ja saadaan paino nousuun.
