Silloinkin oli 26. päivä perjantai.
Ja silloin jo... ai miten niin kaavoihin kangistunut
, mie kävin viikko-ostokset perjantaisin, kuten nykyäänkin.
Silloin oli vaan vähän erilainen päivä.
Myö syötiin jo... juu ne kaavat, ne kaavat, silloinkin päivällistä klo 16-16.30 maissa, kuten nykyäänkin siis vielä, ja sen jälkeen mie latoan astiat tiskariin, ja lähden kauppaan.
Noin olisin tehnyt myös 6v sitten, ellei heti siihen päivällisen päälle, kun mie aloin lykkiä astioita koneeseen, mie ois kokenut supistusta. Vieläkin muistan, kun kelloa katsoin, että 17.01 se eka napakka supistus tuli.
Sinänsä siinä ei mitään mullistavaa ollut... kuudetta lasta odotimme meille syntyväksi, mutta kaikki nuo ovat mieleen jääneet. Muistan, kun mie kävelin olohuoneeseen, ja sanoin isälleni, joka oli meillä, että "Tää pikkuinen syntyy tänään. Voitko sittenkin jäädä yöksi?" (Isäni oli siis lähdössä meiltä just pois.)
Asia sovittiin niin, ja 17.16 tulee toinen supistus.
Mie menen käymään 150 metrin päässä olevalle kioskille ostamaan vähän iltapalameininkejä, ja aamupalaa... koska en lähde kauppaan. Kävelen kioskille, ja takaisin kotona olen 17.50. Sanon, että nyt on takana 4 supistusta... kohta mennään!
Kasaan loput tavarani... olen siis rv 40+3, joten kassi on valmiina jo pääosin.
18.10 lähdetään sairaalaan, ja siellä ollaan n. 18.25. Matkalta soitan vielä anopille, ja kerron että olen menossa.
Päästään sairaalaan, supistukset tulee ja menee tasan 15min välein. Päästään samantien synnytyssaliin. 19.01 tulee supistus. Toinen seuraa perässä jo heti parin minuutin päästä.
Soitan kätilöä, joka tuleekin parahiksi paikalle. Alkaa ponnistuttamaan. Saa tulla, ja 19.07 meillä on 51cm ja 3955g iso poika perheemme lisänä.
Hetki siinä ollaan ja ihmetellään... Sit mies soittaa apelleen, että paas laittaen sauna päälle... Tuun ysin aikaan saunomaan.
Mie jään vauvan kanssa yön yli sairaalaan. Aamulla isi haki meidät kotiin... ja mie pääsin kauppaan
, kun eipä niillä kioskilta ostamillani eväillä ois kovin pitkälle pötkinyt
Tälläistä mie oon täällä tämän aamun mietinyt, kun olen odotallut, että tuo synttärisankari heräilisi. Mutta syyslomalla saa nukkua... siksi mie odotan, enkä raaski mennä herättämään... Vaikka miun tekis kauheesti mieli kakkua tämän kahvin seuraksi :ashamed: 
Ja silloin jo... ai miten niin kaavoihin kangistunut
, mie kävin viikko-ostokset perjantaisin, kuten nykyäänkin.Silloin oli vaan vähän erilainen päivä.
Myö syötiin jo... juu ne kaavat, ne kaavat, silloinkin päivällistä klo 16-16.30 maissa, kuten nykyäänkin siis vielä, ja sen jälkeen mie latoan astiat tiskariin, ja lähden kauppaan.
Noin olisin tehnyt myös 6v sitten, ellei heti siihen päivällisen päälle, kun mie aloin lykkiä astioita koneeseen, mie ois kokenut supistusta. Vieläkin muistan, kun kelloa katsoin, että 17.01 se eka napakka supistus tuli.
Sinänsä siinä ei mitään mullistavaa ollut... kuudetta lasta odotimme meille syntyväksi, mutta kaikki nuo ovat mieleen jääneet. Muistan, kun mie kävelin olohuoneeseen, ja sanoin isälleni, joka oli meillä, että "Tää pikkuinen syntyy tänään. Voitko sittenkin jäädä yöksi?" (Isäni oli siis lähdössä meiltä just pois.)
Asia sovittiin niin, ja 17.16 tulee toinen supistus.
Mie menen käymään 150 metrin päässä olevalle kioskille ostamaan vähän iltapalameininkejä, ja aamupalaa... koska en lähde kauppaan. Kävelen kioskille, ja takaisin kotona olen 17.50. Sanon, että nyt on takana 4 supistusta... kohta mennään!
Kasaan loput tavarani... olen siis rv 40+3, joten kassi on valmiina jo pääosin.
18.10 lähdetään sairaalaan, ja siellä ollaan n. 18.25. Matkalta soitan vielä anopille, ja kerron että olen menossa.
Päästään sairaalaan, supistukset tulee ja menee tasan 15min välein. Päästään samantien synnytyssaliin. 19.01 tulee supistus. Toinen seuraa perässä jo heti parin minuutin päästä.
Soitan kätilöä, joka tuleekin parahiksi paikalle. Alkaa ponnistuttamaan. Saa tulla, ja 19.07 meillä on 51cm ja 3955g iso poika perheemme lisänä.
Hetki siinä ollaan ja ihmetellään... Sit mies soittaa apelleen, että paas laittaen sauna päälle... Tuun ysin aikaan saunomaan.
Mie jään vauvan kanssa yön yli sairaalaan. Aamulla isi haki meidät kotiin... ja mie pääsin kauppaan
, kun eipä niillä kioskilta ostamillani eväillä ois kovin pitkälle pötkinyt Tälläistä mie oon täällä tämän aamun mietinyt, kun olen odotallut, että tuo synttärisankari heräilisi. Mutta syyslomalla saa nukkua... siksi mie odotan, enkä raaski mennä herättämään... Vaikka miun tekis kauheesti mieli kakkua tämän kahvin seuraksi
:ashamed: 
