Aamulla klo 5.50, juuri ennen kun mieheni herätyskello ois alkanut soimaan, poikamme (3. lapsi) alkoi itkemään häkkisängyssään.
Ikää pojalla oli 1v2kk.
Mie nousin, ja annoin hälle jääkaapista aamumaidon, tuttipullosta :ashamed:
Silloin se tapahtui, juuri kun siinä kyyristelin pojan sängyn luona: supistus!
Aamukahvit tippumaan, ja mieskin heräsi. Uusi supistus.
Toteamus miehelle, supistaa... Noinkohan sie voit lähteäkkään töihin?
Supistus, aamukahvin juontia, supistus... Kömmin herättämään miehen siskoa, joka oli meillä yötä.
Supistaa... Voitko jäädä lapsenvahdiksi jos myö mentäs käymään siellä synnärillä?
Klo 7, mies kysyy että meneekö töihin, vai joko lähdetään. Lähdetään, lähdetään, kunhan mie olen etsinyt hiusharjani vielä.
Sairaalaan on matkaa 6km... mies ajaa sen matkan kiroillen liikennevaloissa, joihin joutui pysähtymään.
Klo 7.13 ollaan sairaalan pihalla. Mie vaadin miestä ajamaan suoraan parkkipaikalle, kävellään sieltä yhdessä synnytysvastaanoton ovelle.
Klo 7.15 astutaan sisään, ja päästään samantien esivalmisteluhuoneeseen.
Klo 7.23 meille syntyy potra poika, 3980g, 50cm.
7.30 mies lähtee sairaalasta ja kertoo, että hällä on koko yön särkenyt varvasta. Joskus aiemmin sattunut varpaankynsi oli painunut jotenkin sisäänpäin ja aiheuttanut tulehduksen varpaaseen.
Mies kertoi jälkeenpäin, ettei oikeasti tiennyt, miten sillä jalalla käveli, tai edes ylipäätään ajoi autoa... varvas oli silloin yöllä turvonnut ihan muodottomaksi möykyksi, ja lääkäriin päästyään sai oitis muistaakseni ainakin viikon sairasloman.
Mutta hienosti osasi pitää suunsa kiinni, päätteli, että minuun se sattui kai enemmän kuitenkin... Vaikka mun kipuni kesti vaan 1h23min, mikä oli tänään 10v täyttävän pojan synnytyksen kesto.
Ikää pojalla oli 1v2kk.
Mie nousin, ja annoin hälle jääkaapista aamumaidon, tuttipullosta :ashamed:
Silloin se tapahtui, juuri kun siinä kyyristelin pojan sängyn luona: supistus!
Aamukahvit tippumaan, ja mieskin heräsi. Uusi supistus.
Toteamus miehelle, supistaa... Noinkohan sie voit lähteäkkään töihin?
Supistus, aamukahvin juontia, supistus... Kömmin herättämään miehen siskoa, joka oli meillä yötä.
Supistaa... Voitko jäädä lapsenvahdiksi jos myö mentäs käymään siellä synnärillä?
Klo 7, mies kysyy että meneekö töihin, vai joko lähdetään. Lähdetään, lähdetään, kunhan mie olen etsinyt hiusharjani vielä.
Sairaalaan on matkaa 6km... mies ajaa sen matkan kiroillen liikennevaloissa, joihin joutui pysähtymään.
Klo 7.13 ollaan sairaalan pihalla. Mie vaadin miestä ajamaan suoraan parkkipaikalle, kävellään sieltä yhdessä synnytysvastaanoton ovelle.
Klo 7.15 astutaan sisään, ja päästään samantien esivalmisteluhuoneeseen.
Klo 7.23 meille syntyy potra poika, 3980g, 50cm.
7.30 mies lähtee sairaalasta ja kertoo, että hällä on koko yön särkenyt varvasta. Joskus aiemmin sattunut varpaankynsi oli painunut jotenkin sisäänpäin ja aiheuttanut tulehduksen varpaaseen.
Mies kertoi jälkeenpäin, ettei oikeasti tiennyt, miten sillä jalalla käveli, tai edes ylipäätään ajoi autoa... varvas oli silloin yöllä turvonnut ihan muodottomaksi möykyksi, ja lääkäriin päästyään sai oitis muistaakseni ainakin viikon sairasloman.
Mutta hienosti osasi pitää suunsa kiinni, päätteli, että minuun se sattui kai enemmän kuitenkin... Vaikka mun kipuni kesti vaan 1h23min, mikä oli tänään 10v täyttävän pojan synnytyksen kesto.
