Supistaa, supistaa, vaan ei lähde synnytys käyntiin :(

Pari päivää jo supistellut pitkin päivää ja yötä. Välillä kipeitä ja välillä vähemmän kipeitä, ei kuitenkaan kovin säännöllisiä. Alkaa jo vähän turhauttamaan ja väsyttämään..
Nää perinteiset 3 s:än kotikonstit ei oo auttanu mihinkään, siivouksella tuli vaan selkä kipeeksi, seksillä tulee supistuksia mutta ei tarpeeksi ja saunasta nyt ei ollu mihinkään kun en siellä muutenkaan kovin pitkään viihdy.

Tietääkös kukaan muita hyviä kotikonsteja?!? Tää mamma alkais oleen valmis kohta jo mihin vain

(raskausviikkoja nyt 39+2)

 

se tulee kun on tullakseen..

 

Mä en osaa neuvoa mitenkään. Voimia ja tsemppiä vain voin toivottaa. :flower: :hug:

Mä luulin viikosta 38 joka päivä, että pääsee lähtemään synnärille. Tuota kärvistelyä jatkui rv 41+6 saakka. Toivon, että sulla ei ihan noin mene.

 

Niin ikävältä kuin kuulostaa, niin odotus tepsii :/ Eipä tuohon muu oikein auta.

 

mulla tuota oloa jatkunu jo yli viikon.....

 

se tulee kun on tullakseen..

:headwall:

 

Mulla supisteli 2vrk 10 minuutin välein ennen kun kunnolla lähti käyntiin. Voimia sulle, kyllä se sieltä tulee ja jokaisesta supistuksesta on hyötyä!

 

Rentoudu.

 

Mä en osaa neuvoa mitenkään. Voimia ja tsemppiä vain voin toivottaa. :flower: :hug:

Mä luulin viikosta 38 joka päivä, että pääsee lähtemään synnärille. Tuota kärvistelyä jatkui rv 41+6 saakka. Toivon, että sulla ei ihan noin mene.

Tuota mäkin pelkään, en tiiä miten pää kestää jos menee paljon yli kun jo nyt on hermot kireellä

Ja tiiän kyllä että tulee sitten kun on tullakseen ja tuskin mitkään kotikonstit ees oikeesti mitään auttaa mutta ei vaan jaksaisi enää tätä jatkuvaa kipuilua ja odottelua..

Anteeksi valitus

 

käske miehes imemään sun nännejä!

 

se tulee kun on tullakseen..

:headwall:

joo pientä ironiaa tässä katokkus itsellänikin rv37...

 

Laita pullataikina kohoomaan, kuulemma silloin yleensä alkaa kun ei millään ehtis synnyttämään :xmas: tai sovi joku tärkee meno, kampaaja tai jotain :xmas:

 

Mä en osaa neuvoa mitenkään. Voimia ja tsemppiä vain voin toivottaa. :flower: :hug:

Mä luulin viikosta 38 joka päivä, että pääsee lähtemään synnärille. Tuota kärvistelyä jatkui rv 41+6 saakka. Toivon, että sulla ei ihan noin mene.

Tuota mäkin pelkään, en tiiä miten pää kestää jos menee paljon yli kun jo nyt on hermot kireellä

Ja tiiän kyllä että tulee sitten kun on tullakseen ja tuskin mitkään kotikonstit ees oikeesti mitään auttaa mutta ei vaan jaksaisi enää tätä jatkuvaa kipuilua ja odottelua..

Anteeksi valitus

mullakin kolmas ja supistellut jo rv34 lähtien ja vauva painaa tuonne alas niinku ois pallo jalkojen välissä.. ei oo kiva jos yli menee huoh

 

Mä en osaa neuvoa mitenkään. Voimia ja tsemppiä vain voin toivottaa. :flower: :hug:

Mä luulin viikosta 38 joka päivä, että pääsee lähtemään synnärille. Tuota kärvistelyä jatkui rv 41+6 saakka. Toivon, että sulla ei ihan noin mene.

Tuota mäkin pelkään, en tiiä miten pää kestää jos menee paljon yli kun jo nyt on hermot kireellä

Ja tiiän kyllä että tulee sitten kun on tullakseen ja tuskin mitkään kotikonstit ees oikeesti mitään auttaa mutta ei vaan jaksaisi enää tätä jatkuvaa kipuilua ja odottelua..

Anteeksi valitus

Saa valittaa. Muistan nuo tunteet vieläkin niin hyvin. Eikä niitä auttaneet soitot ja viestit missä ihmeteltiin, että vieläkin ollaan yhdessä kasassa.

:headwall:

 

Mulla auttoi kolmosta odottaessa kunnon kovakourainen sisätutkimus, MUTTA olin tuolloin jo rv 41+5 ja tyttö syntyi seuraavana päivänä. Tosin, samanlaiseen sisätutkimukseen en hevillä enää menisi. Oli sen verran kovakourainen lääkärirouva, että minäkin, joka en ole kipuherkkä, ulvahdin kivusta.

 

se tulee kun on tullakseen..

:headwall:

joo pientä ironiaa tässä katokkus itsellänikin rv37...

Niin ajattelinkin, siksi tuo

 

Lähde pitkälle kävelylenkille Mulla auttoi 5km.

 

Mulla auttoi kolmosta odottaessa kunnon kovakourainen sisätutkimus, MUTTA olin tuolloin jo rv 41+5 ja tyttö syntyi seuraavana päivänä. Tosin, samanlaiseen sisätutkimukseen en hevillä enää menisi. Oli sen verran kovakourainen lääkärirouva, että minäkin, joka en ole kipuherkkä, ulvahdin kivusta.

Uuuh! Mulle tuo tutkimus oli kivuliain kokemus ikinä. Mulla oli sillon 40+3 ja supisteli kipeesti ja jomotti koko päivän. Eikä mitään tapahtunu! :kieh:

 

Mä en osaa neuvoa mitenkään. Voimia ja tsemppiä vain voin toivottaa. :flower: :hug:

Mä luulin viikosta 38 joka päivä, että pääsee lähtemään synnärille. Tuota kärvistelyä jatkui rv 41+6 saakka. Toivon, että sulla ei ihan noin mene.

Tuota mäkin pelkään, en tiiä miten pää kestää jos menee paljon yli kun jo nyt on hermot kireellä

Ja tiiän kyllä että tulee sitten kun on tullakseen ja tuskin mitkään kotikonstit ees oikeesti mitään auttaa mutta ei vaan jaksaisi enää tätä jatkuvaa kipuilua ja odottelua..

Anteeksi valitus

Saa valittaa. Muistan nuo tunteet vieläkin niin hyvin. Eikä niitä auttaneet soitot ja viestit missä ihmeteltiin, että vieläkin ollaan yhdessä kasassa.

:headwall:

Niinpä! "Eks sä vieläkään oo poksahtanu" "Alkaako jo kyllästyttää" Ei varmaan kukaan kiusallaan kysele mutta vähän tollaset kommentit alkaa ottaa päähän kun kyllähän mä tän ulos änkeisin jos vaan suostuis tuleen

 

Vaihda verhot. Sillä lähti esikoinen syntymään.

 

Mä sanoisin kanssa, että rentoudu!!! Itselläni oli kanssa noita noita suppareita monta päivää, ja viikoilla 40+5 tosi tuskastuneena jumppailin, hieroin nännejä jne jne. Lopputulos oli kyllä tosi kipeitä supistuksia, mutta eivät avanneet yhtään! Vasta kun sain epiduraalin, ja pystyin rentoutumaan, alkoi avautuminen ja nopeasti!

Jos stressaantuneena odotat synnytystä niin ei se varmaan tulekaan, mieti nyt, kai luonto on järjestänyt niin, että vauva tulee sopivaan paikkaan, eikä mihinkään turvattomaan hetkeen.

 

Mä kävin kävelemässä "risuisessa" metsässä, jossa jouduin nostelemaan jalkoja. Ja poju tulikin seuraavana iltana. En kävellyt kuin ehkä 30 minuuttia, ei ollut herkkua siinä tilassa
Toivotaan pikaista jakautumista...

 

yritä vaan juu mennä lenkille... "yrität väkisin juosta" jos sitä voi juoksuks sanoo sit kyl lähtee tulee...

 

Taidan nyt ensin kokeilla tuota rentoutumista ja menen esikoisen kanssa päikkäreille, jos siitä ei apua niin taidan illalla lähteä kunnon hikilenkille Jos ei noilla mitään tulosta niin sitten pitää varmaan vaan uskoa ettei tuo vauva vaan halua ulos

 

Mulla auttoi kolmosta odottaessa kunnon kovakourainen sisätutkimus, MUTTA olin tuolloin jo rv 41+5 ja tyttö syntyi seuraavana päivänä. Tosin, samanlaiseen sisätutkimukseen en hevillä enää menisi. Oli sen verran kovakourainen lääkärirouva, että minäkin, joka en ole kipuherkkä, ulvahdin kivusta.

Uuuh! Mulle tuo tutkimus oli kivuliain kokemus ikinä. Mulla oli sillon 40+3 ja supisteli kipeesti ja jomotti koko päivän. Eikä mitään tapahtunu! :kieh:

Mulla ei ollut mitään tuntemuksia ennen tuota sisätutkimusta, mutta sen jälkeen kyllä oli :x Alaselkä alkoi kivasti jomottaa heti, kun tutkimuksesta autoon istahdin ja sitä kestikin koko päivän.

Lääkärirouva oikein kehaisi, että miten hän on tunnettu siitä, että saa sormellaan puhkaistua kalvot ja sitä kai silloinkin yritti. Mun piti sanoa sille, että sen sisätutkimuksessa ei ollut kyllä mitään kehuttavaa, päinvastoin :kieh:

Kun nousin tutkimuspöydältä, niin lääkäri katseli sitä paperia, mikä mun alla oli ja mietti, että onkohan siihen jäänyt märkä läntti lapsivettä. Meinasin sanoa, että pershikeä sen varmaan on. Sen verran kova tuskanhiki siinä tutkimuksessa tuli.