Mitään ihan hurjan konkreettista mulla ei ikävä kyllä ole tähän heittää, kun en ole kasvatusalan ammattilainen enkä täysin perillä mm. opetusmetodeista. Mun mielestä nuo mun heittämät termit ei ole mitenkään abstrakteja, kyllähän kai jokainen tietää mitä tarkoittaa erilaiset oppijat tai erilaiset mielenkiinnot kohteet. Ne pitäisi osata jollain lailla huomioida opetuksessa, eli että esim. matematiikasta kiinnostunut saisi keskittyä hieman enemmän matematiikkaan kuin vaikkapa joku, jota kiinnostaa paljon enemmän kielet. Kukin saisi sen pakollisen opetuksen tietenkin, sen mitä nyt joku viisas opetussuunnitelmaa laatiessaan on sopivaksi oppimääräksi katsonut, mutta sitten kukin saisi vielä oman halunsa mukaan hieman painottaa niitä itselleen mieluisia aineita. Mitä se sitten ihan konkreettisesti koulutusjärjestelmässä vaatisi, sitä en tiedä. Valinnaistunteja ehkäpä jo hieman aiemmin kuin nykyään? Tai vapaan tekemisen tunteja, jolloin jokainen opiskelisi kyllä, mutta opiskelisi sitä mikä itseään kiinnostaa eniten. Ja tietenkin opettajan opastuksella (ja tämä siis vaatisi pienempiä ryhmäkokoja varmasti).
Erilaisten oppijoiden huomioiminen vaatisi erilaisia opetusmetodeja ehkäpä. Tai ainakin opettajalta taitoa ohjata erilaisia oppijoita opiskelemaan asiaa heille parhaiten sopivalla tavalla.
Tai eritasoisten oppijoiden huomioiminen. Mulla oli tuolla alussa ihan konkreettisena esimerkkinä niinkin simppeli juttu, että jo kirjoittamisen hallitseva voisi muiden harjoitellessa kirjoittamista opetella jotain hieman haastavampaa samasta aiheesta. Meidän lapsen kohdalla se olisi ollut jotain niinkin yksinkertaista kuin pienaakkosten opettelu isojen aakkosten sijasta. Myöhemmin koulussa tehtäviä tehdessä näille joissain aineissa paremmin menestyville voisi heidän halunsa mukaan tarjota haastavampiakin tehtäviä tehtäväksi pelkän peruskaman sijaan.
Mähän en siis tiedä miten nykykouluissa homma nykyään toimii, eli menee ihan mutuilulla tämä. Kun itse olin peruskoulussa, tällaiset asiat eivät toteutuneet kyllä lainkaan.