V
vierailija
Vieras
Eikö hävetä auttaa kaikenmaailman jihadisteja samaan aikaan kun ette edes tiedä mitään kotimaan syrjäytyneistä?
Nuoret kertovat, millaista on olla ilman sosiaalista verkostoa. Osa kertoo, mistä saada apua tilanteeseen.
Ekin Kukat ja mehiläiset -palstalla tällä viikolla 16-vuotias nuori kertoi olevasa oman kotinsa vanki, koska hänellä ei ole ystäviä. Hän muutti toiselle paikkakunnalle puoli vuotta sitten eikä ole tutustunut vielä kehenkään. Hän kysyi, kuinka olla sosiaalinen ja miksi ihmiset erkaantuvat toisistaan. Lue Ekin vastaus täältä.
Nuoren kirjoitus herätti tunteita. Moni koki tuntevansa samoin ja muutama vinkkasi, kuinka elämä voisi helpottua.
”Itellä on ihan samanlaista. Muuten istun vaan kotona ja käyn joka päivä salilla. No, enpä rupea valittamaan, mutta kyllä tämä alkaa jo pikku hiljaa kyllästyttämän. Tulisipa kohta joku uus peli, johon voisin aikani salin lisäks tuhlata :/”
- Syrjäytynyt
”Vähän sama juttu, mutta kaverit ei jaksa mennä ulos. Netin ihmeellinen maailma on parempi. Ite käyn myös treenaamassa ja perheen kanssa ulkona tai tekemässä juttui, mut muuten himassa.”
- t
”Ite oon 17-vuotias, samantapaisessa tilanteessa. Kaikki lähti alamäkeen, kun yläkoulu alko. Vanhat kamut jätti ja etin uusia kamuja. 8:lla luokalla mua alettiin kiusaamaan, ja se sitten jatku yläkoulun loppun asti. Lukion alkaessa asiat ei yhtään parantunu. Mulle jäi pelko olla vieraiden, yleensä samanikäisen henkilöiden kanssa. Uusien kamujen hankkimista vaikeuttaa myös se, että ollaan kamuni kanssa ns. ernuja ja ei niin hyvännäkösii kuin keskiverto meidän ikäinen tyttö ja sitten pitäs hengailla sellasten kanssa, joiden takia pitäs muuttuu ja alkaa röökaamaan ja vaihtaa puheenaiheet sellasiin asioihin, jotka ei kiinnosta. Onneks netin ihmemaa on keksitty, että sieltä voi hommata juttu- ja peliseuraa. Veikkaan, että oon komeroitunu viiden vuoden sisään täysin.”
- Surullinen ja yksinäinen
”Sama täällä, ikää tosin 22 vuotta. On muutama todella hyvä ystävä, jotka hyväksyy minut omana ittenäni, mutta nähdään harvemmin sillä asutaan eri paikkakunnilla. Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin, mutta lapsesta asti oon kokenu olevani eri aallonpituudella muihin verrattuna, pelkään että musta ei tykätä. Persoonani on sekamelska ja muistini sen verran huono, että unohdan uusien tuttavuuksien ja jopa sisarusteni ja nykyisten ystävien kertomat asiat heti, kuten että missä koulussa ne on, mitä tekee työkseen, onko lemmikkejä, mihin kouluun hakee yms yms. Kuka haluais tutustua henkilöön, joka unohtaa pian monet asiat mitä sille kertoo.. Pelkään torjuntaa ja siksi vietän päivät tietokoneen ja telkkarin kanssa.”
- Muisti on ongelma
http://www.is.fi/perhe/art-2000000844835.html
Niin paljon yksinäisiä ihmisiä, joiden ystäviä ette ole vaan pitää roudata laivalasteittain jihadisteja ystäviksi.
Miksi sitä kotimaan syrjäytynyttä ei voi auttaa?
Syrjäytynyt nuori ei enää unelmoi
https://yle.fi/uutiset/3-6839757
Määritelmiä
Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa, mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua.[1] Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen.
Sosiaalisella syrjäyttämisellä eli ekskluusiolla tarkoitetaan yksilöiden tai ihmisryhmien sosiaalis-taloudellista ulossulkemista tai marginalisointia eli reunalle työntämistä, minkä seurauksena he eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan kulloinkin tavanomaisina pidettyihin toimintoihin.[3] WHO:n mukaan sosiaalinen syrjäyttäminen johtuu yhteiskunnan epätasaisista taloudellisista, poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurisista voimasuhteista, jotka johtavat resurssien ja oikeuksien epätasaiseen jakautumiseen.[4]
Syitä
Syrjäytymistä voivat aiheuttaa esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien puute, pitkäaikaistyöttömyys, pätkätöiden välillä toistuvat työttömyysjaksot, palkkakuopat, perusturvan liian pieni taso, yhteiskunnan tukiverkon reikäisyys, vammaisuus, terveysongelmat, huono terveydenhuolto, päihteiden käyttö ja asunnottomuus. Ikääntyvien, ulkomaalaistaustaisten, työttömien työnhakijoiden ja vammaisten syrjintä työhönottotilanteessa aiheuttaa sen, että näiden väestöryhmien joukossa esiintyy tavallista enemmän syrjäytymistä. Erityisen herkkiä syrjäytymiselle ihmiset ovat elämän muutosvaiheissa, esimerkiksi koulun, työsuhteen tai parisuhteen päättyessä.[5] Tilastollisesti miehet ovat useammin syjäytyneitä kuin naiset.[6]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Syrjäytyminen
Nuoret kertovat, millaista on olla ilman sosiaalista verkostoa. Osa kertoo, mistä saada apua tilanteeseen.
Ekin Kukat ja mehiläiset -palstalla tällä viikolla 16-vuotias nuori kertoi olevasa oman kotinsa vanki, koska hänellä ei ole ystäviä. Hän muutti toiselle paikkakunnalle puoli vuotta sitten eikä ole tutustunut vielä kehenkään. Hän kysyi, kuinka olla sosiaalinen ja miksi ihmiset erkaantuvat toisistaan. Lue Ekin vastaus täältä.
Nuoren kirjoitus herätti tunteita. Moni koki tuntevansa samoin ja muutama vinkkasi, kuinka elämä voisi helpottua.
”Itellä on ihan samanlaista. Muuten istun vaan kotona ja käyn joka päivä salilla. No, enpä rupea valittamaan, mutta kyllä tämä alkaa jo pikku hiljaa kyllästyttämän. Tulisipa kohta joku uus peli, johon voisin aikani salin lisäks tuhlata :/”
- Syrjäytynyt
”Vähän sama juttu, mutta kaverit ei jaksa mennä ulos. Netin ihmeellinen maailma on parempi. Ite käyn myös treenaamassa ja perheen kanssa ulkona tai tekemässä juttui, mut muuten himassa.”
- t
”Ite oon 17-vuotias, samantapaisessa tilanteessa. Kaikki lähti alamäkeen, kun yläkoulu alko. Vanhat kamut jätti ja etin uusia kamuja. 8:lla luokalla mua alettiin kiusaamaan, ja se sitten jatku yläkoulun loppun asti. Lukion alkaessa asiat ei yhtään parantunu. Mulle jäi pelko olla vieraiden, yleensä samanikäisen henkilöiden kanssa. Uusien kamujen hankkimista vaikeuttaa myös se, että ollaan kamuni kanssa ns. ernuja ja ei niin hyvännäkösii kuin keskiverto meidän ikäinen tyttö ja sitten pitäs hengailla sellasten kanssa, joiden takia pitäs muuttuu ja alkaa röökaamaan ja vaihtaa puheenaiheet sellasiin asioihin, jotka ei kiinnosta. Onneks netin ihmemaa on keksitty, että sieltä voi hommata juttu- ja peliseuraa. Veikkaan, että oon komeroitunu viiden vuoden sisään täysin.”
- Surullinen ja yksinäinen
”Sama täällä, ikää tosin 22 vuotta. On muutama todella hyvä ystävä, jotka hyväksyy minut omana ittenäni, mutta nähdään harvemmin sillä asutaan eri paikkakunnilla. Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin, mutta lapsesta asti oon kokenu olevani eri aallonpituudella muihin verrattuna, pelkään että musta ei tykätä. Persoonani on sekamelska ja muistini sen verran huono, että unohdan uusien tuttavuuksien ja jopa sisarusteni ja nykyisten ystävien kertomat asiat heti, kuten että missä koulussa ne on, mitä tekee työkseen, onko lemmikkejä, mihin kouluun hakee yms yms. Kuka haluais tutustua henkilöön, joka unohtaa pian monet asiat mitä sille kertoo.. Pelkään torjuntaa ja siksi vietän päivät tietokoneen ja telkkarin kanssa.”
- Muisti on ongelma
http://www.is.fi/perhe/art-2000000844835.html
Niin paljon yksinäisiä ihmisiä, joiden ystäviä ette ole vaan pitää roudata laivalasteittain jihadisteja ystäviksi.
Miksi sitä kotimaan syrjäytynyttä ei voi auttaa?
Syrjäytynyt nuori ei enää unelmoi
https://yle.fi/uutiset/3-6839757
Määritelmiä
Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa, mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua.[1] Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen.
Sosiaalisella syrjäyttämisellä eli ekskluusiolla tarkoitetaan yksilöiden tai ihmisryhmien sosiaalis-taloudellista ulossulkemista tai marginalisointia eli reunalle työntämistä, minkä seurauksena he eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan kulloinkin tavanomaisina pidettyihin toimintoihin.[3] WHO:n mukaan sosiaalinen syrjäyttäminen johtuu yhteiskunnan epätasaisista taloudellisista, poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurisista voimasuhteista, jotka johtavat resurssien ja oikeuksien epätasaiseen jakautumiseen.[4]
Syitä
Syrjäytymistä voivat aiheuttaa esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien puute, pitkäaikaistyöttömyys, pätkätöiden välillä toistuvat työttömyysjaksot, palkkakuopat, perusturvan liian pieni taso, yhteiskunnan tukiverkon reikäisyys, vammaisuus, terveysongelmat, huono terveydenhuolto, päihteiden käyttö ja asunnottomuus. Ikääntyvien, ulkomaalaistaustaisten, työttömien työnhakijoiden ja vammaisten syrjintä työhönottotilanteessa aiheuttaa sen, että näiden väestöryhmien joukossa esiintyy tavallista enemmän syrjäytymistä. Erityisen herkkiä syrjäytymiselle ihmiset ovat elämän muutosvaiheissa, esimerkiksi koulun, työsuhteen tai parisuhteen päättyessä.[5] Tilastollisesti miehet ovat useammin syjäytyneitä kuin naiset.[6]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Syrjäytyminen
