Suomalaisessa yhteiskunnassa statuksena saa pitää kotia, muttei vaimoa tai autoa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24690334:
Perustelemaan kenelle? Mä koitan kaivella mieleni syövereistä edes yhtä tilannetta, jossa itse tai joku tuttavani olisi joutunut perustelemaan jollekin toiselle, miksi lähtee matkoille, miksi käy kampaajalla tai hankkii rakennekynnet, miksi käy kuntosalilla, miksi ostaa uusia vaatteita tai uuden auton. Nykyään pankitkin tarjoavat erilaisia jousto- ym kulutusluottoja kyselemättä, mihin lainanhakija aikoo sen rahan käyttää. Ei siis tarvitse edes pankissa asiaa perustella.

Samaa ihmettelen minäkin. Ulkonäkökirurgiasta saa varmasti kuulla kommentteja miksi ihmeessä, mutta se johtuu siitä että se on niin harvinaista. Ihan samalla tavalla joutuu perustelemaan muita epätavallisia ratkaisuja, mutta ei se liity statukseen. Ehkä silloin se voi liittyä statukseen, jos 60-vuotias rouva vetää itselleen irokeesin tai samanikäinen mies ostaa itselleen harlikan. Tällöinkin syy on siinä, että tämä 60-vuotias yrittää todistaa jotain itselleen, ei muille.
 
Minä olen kyllä joutunut perustelemaan miksi teen jotakin tai en tee. Miksi ratsastan enkä käy kuntosalilla? Miksi asumme rivitalossa emmekä omakotitalossa? Mutta olen laittanut nämä kysymykset siihen kategoriaan, että kysyjä joko vain haluaa tietää koska itse pitää kuntosalista tai omasta talosta, tai sitten kysyjä vaan on vähän ... noh, yksinkertainen.

Joissain joskus tapaamissani ihmisissä olen huomannut tuota status-ajattelua, mutta se ei kanna pitkälle muuta kuin muiden tavoittelijoiden keskuudessa.

Minusta kilpavarustelu olisi uuvuttavaa! Jatkuva vertaaminen, yrittäminen, epäonnistuminenkin.. kiitos ei.
 
[QUOTE="vieras";24690381]Samaa ihmettelen minäkin. Ulkonäkökirurgiasta saa varmasti kuulla kommentteja miksi ihmeessä, mutta se johtuu siitä että se on niin harvinaista. Ihan samalla tavalla joutuu perustelemaan muita epätavallisia ratkaisuja, mutta ei se liity statukseen. Ehkä silloin se voi liittyä statukseen, jos 60-vuotias rouva vetää itselleen irokeesin tai samanikäinen mies ostaa itselleen harlikan. Tällöinkin syy on siinä, että tämä 60-vuotias yrittää todistaa jotain itselleen, ei muille.[/QUOTE]
Näinpä. Mä olen tätä ketjua lukiessani pohtinut, olenko ollut syntymästäni saakka syrjäytynyt ja niin yhteiskunnan ulkopuolella, että kukaan ei ole tullut multa kysymään perusteluja oikeastaan yhtään mihinkään, mitä elämässäni olen hankkinut tai tehnyt. Tai jättänyt hankkimatta tai jättänyt tekemättä. Missä on se "yhteiskunta", joka mua arvottaa kotini tai joidenkin muiden statussymbolien perusteella? Jos ostaisin nyt jotain designia, kenelle mun pitää kertoa siitä, jotta arvostukseni yhteiskunnan silmissä nousisi? Musta alkaa tuntua, että mä en elä samassa yhteiskunnassa kuin ap ja jotkut muutkin. En ole koskaan elänytkään. Pitäisikö mun? Ei kyllä kuullosta kovin houkuttelevalta, jos pitää alkaa matkojaankin jollekin perustelemaan : /
 
Jäin itsekin miettimään, että mitä valintoja elämässäni olisin joutunut perustelemaan ts. vastaamaan ihmisten kysymykseen 'miksi'. Mieleeni tulee ainoastaan se seikka, kun luovuimme tv:sta. Mutta eikö tv:kin tavallaan jonkinlaiseksi statussymboliksi lasketa, ainakin jos se on mahdollisimman iso, uusi ja litteä? :D
 
Mieheni ei koskaan ole sanonut sanaakaan siitä miltä minun pitäisi näyttää, nauttii toki siitä välillä kun näytän hyvältä. Pidän itse itseäni statuksenani, edustan itseäni itseni kautta ja juu myönnetään, auto on mulle myös tärkeä. En halua astua ulos farmariautosta tai jostain pikkuruisesta 'kauppakassista'.

Vaikka pidän huolta itsestäni, mieheni ei koskaan sano siitä sen enempää kuin jos en pitäisi huolta ulkonäöstäni. Meille "statusarvo" on muuta kuin miltä elämämme näyttää muiden silmissä. Tärkeintä on se mitä tunnemme sydämissämme ja terveet, onnelliset, hyvin hoidetut lapset!
 
Jäin itsekin miettimään, että mitä valintoja elämässäni olisin joutunut perustelemaan ts. vastaamaan ihmisten kysymykseen 'miksi'. Mieleeni tulee ainoastaan se seikka, kun luovuimme tv:sta. Mutta eikö tv:kin tavallaan jonkinlaiseksi statussymboliksi lasketa, ainakin jos se on mahdollisimman iso, uusi ja litteä? :D
Tuli kyllä mieleeni, että toki mullekin on esitetty kysymys "miksi?". Mutta sitä ei ole kysytty sen vuoksi, että mun pitäisi saada kysyjältä jonkinlainen hyväksyntä asialle. Sitä on kysytty utelaisuudesta ja useimmiten siksi, että kysyjä itsekin on miettinyt jotain samansuuntaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24690501:
Tuli kyllä mieleeni, että toki mullekin on esitetty kysymys "miksi?". Mutta sitä ei ole kysytty sen vuoksi, että mun pitäisi saada kysyjältä jonkinlainen hyväksyntä asialle. Sitä on kysytty utelaisuudesta ja useimmiten siksi, että kysyjä itsekin on miettinyt jotain samansuuntaista.

Juu, en mäkään ole kokenut sitä mitenkään hyväksynnän hakemisena, mutta perusteluja ollaan asialle kaivattu :)
 
Juu, en mäkään ole kokenut sitä mitenkään hyväksynnän hakemisena, mutta perusteluja ollaan asialle kaivattu :)
Mulla ei ole telkkaria - tai on, mutta se on rikki - ja ilmeisesti se hämää riittävän hyvin kaikki tutut, jotka meillä käy. Kukaan ei nimittäin ole kysynyt multa, miksi mulla ei ole toimivaa telkkaria :D

Multa ei ole kukaan kysynyt perusteluja siihen, että aikoinaan siirryin luomulihaan eikä siihen, että aloin taannoin nuukailemaan. Edes töissä kukaan ei kysynyt perusteluja siihen, että pienensin palkkaani. Kukaan ei ole kysynyt perusteluja siihen, että olen vähentänyt työntekoa. Ehkä vika on siinä, että ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä, tuntevat mut tarpeeksi hyvin. Ikävämpi vaihtoehto on tietysti se, että ketään ei kiinnosta.
 
Tuli nyt näistä statussymboleista mieleen tämä artikkeli taloussanomista:

"Katso mitkä ovat uudet statussymbolit

Maasturi, golf ja kiire. Ovatko nämä statussymboleja, jotka osoittavat kantajansa aseman? Eivät enää, sanovat asiantuntijat. Statukseksi muuttuu usein sellainen, mitä on tarjolla vähän tai mihin harvalla on pääsy. Sellaista on nyt esimerkiksi elämän vapaaehtoinen hidastaminen. Lue mitkä muut ovat statuksen uusia merkkejä.

Kaupunkimaasturilla ajava kiireinen bisnesmies Espoosta, joka harrastaa golfaamista ja nopeita veneitä. Tässäkö ovat statuksen merkit? Eivät ainakaan enää.

Nykyisin suurempaa statusta voi nauttia vaikkapa luovan alan yksityisyrittäjä, joka kulkee jopolla, teettää vaatteensa räätälillä ja omistaa vanhan puisen purjeveneen tai siirtolapuutarhamökin.

Tutkija Mika Pantzarin mukaan puhtaus, paikallisuus ja aitous ovat nykypäivänä nousevia arvoja ja ylellisyyttä, samoin kuin aika.

Kun Pantzar aloitti opinnot kauppakorkeakoulussa 70-luvun puolivälissä, moni opiskelija unelmoi vientikauppiaan urasta.

– Nyt opiskelijat toivovat saavansa jonkin mukavan työpaikan, että pääsevät iltaisin kotiin katsomaan televisiota perheen kanssa. Perheestä on tullut tietynlainen status. Ennen perheestä pois oleminen oli statusta, nyt on statusta saada olla perheen kanssa.

Myös trendianalyytikko Kati Hienonen Perhosvaikutus-yhtiöstä uskoo, että hitaammasta elämäntavasta on tullut todellista statusta.

– Että pystytkin heittäytymään yhtäkkiä elämään hidasta elämää, vapaaehtoisesti vähentämään tuloja ja silti tulemaan toimeen ja elämään henkisesti rikkaampaa elämää.

50-luvun mersu on
uutta hienompi

Hienonen huomauttaa, että statuksen määritteleminen on vaikeaa.

– On mielenkiintoinen kysymys, mikä on statusta ja mikä on erottautumista. Liittyykö statukseen raha ja materia vai voiko siihen liittyä myös muut arvot, Hienonen pohtii.

Pantzar olettaa, että meillä ei ole enää keskenään samanlaiset käsitykset statuksesta. Siihen liittyy silti vielä nykyisinkin absoluuttinen niukkuus eli kun jokin on harvan ulottuvilla, siitä tulee tavoiteltavampaa.

– On paljon hienompaa ajaa 50-luvun mersulla kuin uudella mersulla. Uusia voi tulla vaikka kuinka paljon markkinoille, mutta niitä 50-luvun mersuja ei.

Sama pätee esimerkiksi siirtolapuutarhamökkeihin, joita on vain rajallinen määrä tarjolla.

– Se 12 neliötä voi olla paljon suurempaa statusta kuin se, että entinen missi hankkii 800 neliön asunnon jostain maalta, Pantzar havainnollistaa.

Räätälin työstä
tuli arvostettua

Joskus statukseksi muuttuu aiemmin tavallisten ihmisten elämään kuulunut asia, kuten käsintehdyt hatut tai räätälin tekemät vaatteet.

– 30-luvulla oli aika selvää, että teetettiin räätälillä vaatteita. Mutta kun työn suhteellinen hinta on noussut ja muun laskenut, käsityön statusarvo on noussut, Pantzar sanoo.

Nyt materian ostamisessa ollaan konservatiivisia ja halutaan ostaa isältä pojalle kestäviä tuotteita, Kati Hienonen sanoo.

Hänen mukaansa niin sanotut heritage-brändit, kuten huiveistaan tunnettu Hermès ja luksuslaukkuja valmistava Louis Vuitton, ovat onnistuneet kasvattamaan myyntiään myös taantuman aikana.

– Ne ovat keskittyneet omille juurilleen palaamiseen, eivätkä ole lähteneet bling bling -tyyliin tai tekemään erikoisia juttuja.


Jos nousukauden aikana ostettiin viisi kallista laukkua, nyt ostetaan Hienosen mukaan yksi klassinen ja laadukas käsityönä tehty laukku.

Golf ja tennis
menettivät statuksensa

Takavuosien statusharrastukset golf ja tennis ovat jo menettäneet asemansa. Pantzarin mukaan 30–40-luvulla paheksuttiin, kun Vierumäelle rakennettiin kenttiä eliittilaji tennikselle. Vielä 70-luvulla tennis oli statuslaji, mutta se arkipäiväistyi sittemmin. Sama on käynyt golfille.

– Tänä päivänä se on melkein jokaisen palkansaajan ulottuvilla. Alan sisällä ollaan hirveän huolissaan siitä, että status laskee, kun kuka tahansa voi pelata halvalla, Pantzar kertoo.

Matkailussa statuskuluttaminen voi ilmentyä Hienosen mukaan useammalla tavalla. Toiset lentävät lentokoneiden ensimmäisen luokan sviiteissä, toiset arvostavat hidasta matkailua ja yhdistävät siihen eleganssia ja ylellisyyttä.

Hän mainitsee Idän pikajunan ja Etelä-Afrikassa kulkevan Rovos Railin.

Victorian hääjuhla kuvasi
arvojen muutosta

Hienosen mielestä kruununprinsessa Victorian häät viime viikonloppuna oli oiva osoitus arvojen muuttumisesta.

– Yhtäkkiä statusta ei olekaan se, että on punainen urheiluauto tai loistava ura tai ammatti. Ihan tavallisella ihmisellä on mahdollisuus tulla aitoudella ja aika tavallisilla asioilla hirveän kiinnostavaksi ja tavoiteltavaksi.

Niukkuudesta voi tulla Pantzarin mukaan statusta kuitenkin vasta sitten, kun kansakunta on käynyt läpi materiaalisen vaurauden vaiheen.

– Kun on koettu vauraus ja nähty, että se ei anna ihmisille hyvinvointia, sen jälkeen on helppo ruveta nuukuutta ja niukkuutta korostamaan. Mutta Kiina ei voi automaattisesti siirtyä niukkuuskulttuuriin, vaan heidän pitää ensin kokea autot ja pesukoneet ja muut.

Suomalainen arvostaa
perusasioita

Viestintätoimisto Miltton teetti pari vuotta sitten tutkimuksen suomalaisten statuskäsityksistä. Se osoitti, että "pehmeillä" asioilla on suurinta statusarvoa.

Vähiten arvostettujen asioiden joukossa olivat esimerkiksi ulkonäön parantaminen plastiikkakirurgialla, elää vähintään 15 vuotta nuoremman kumppanin kanssa ja omistaa aito turkis.

Tässä kymmenen asiaa, joilla tutkimuksen mukaan hankkii eniten statusta Suomessa:

Olla hyvä työssään
Olla rakentanut omaisuutensa itse
Hyvä yleissivistys
Olla hyvä ja omistautuva isä/äiti
Osata puhua sujuvasti montaa kieltä
Selkeä elämänkatsomus
Olla taitava käsistään
Elää pitkässä ja vakaassa avioliitossa
Antaa aikaa ja rahaa vähempiosaisten auttamiseen
Oma tyyli "
 
[QUOTE="vieras";24690563]Tässä kymmenen asiaa, joilla tutkimuksen mukaan hankkii eniten statusta Suomessa:

Olla hyvä työssään
Olla rakentanut omaisuutensa itse
Hyvä yleissivistys
Olla hyvä ja omistautuva isä/äiti
Osata puhua sujuvasti montaa kieltä
Selkeä elämänkatsomus
Olla taitava käsistään
Elää pitkässä ja vakaassa avioliitossa
Antaa aikaa ja rahaa vähempiosaisten auttamiseen
Oma tyyli"[/QUOTE]

Boldasin ne, joita itse noista vaihtoehdoista arvostan.
 
  • Tykkää
Reactions: Tallu -

Yhteistyössä