Toggle sidebar

Suomalaisessa yhteiskunnassa statuksena saa pitää kotia, muttei vaimoa tai autoa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";24690122]Jos vaimolle kelpaavat halvemmat vaatteet, meikit ja kampaukset, niin on todennäköisemmin nuori ja kaunis tai tai vähän vanhempikin, mutta kaunis tai sitten ei ole, muttei koe tarpeelliseksi noita asioita. Monella on myös taito esim. sisustaa kotia nätiksi ilman hirveää määrää rahaa tai osaavat pukeutua edullisesti, mutta kauniisti.[/QUOTE]
Ja rahalla ei saa makua, että jos sitä ei ole, niin "sijoitukset" menevät täysin hukkaan tai lopputulos on joidenkin kohdalla jopa esteettisesti miinusmerkkinen, kun yritystä on liikaa. Näitä näkee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Ja juu Suomessa arvostetaan omistusasuntoja.. paljonkohan sitä jätetään nykytahdilla jälkipolville perinnöksi velkaa? Tokihan voisin olla minäkin luottokelvoton yksilö, mutta en ole vaan ihan tähän mennessä olen käteisvaroin, tai siis debit-kortillahan nykyään toimitaan, itseeni satsannut.
Click to expand...
No lainaa otetaan sen verran, mitä asunto ja korjaukset maksavat. Jos onnistuu joitakin vuosia lyhentämään lainaa, niin ei ainakaan miinukselle jää, vaikka olisi vähän asuntokuplaakin olemassa. Sen jälkeen kaikki on säästöä ja varallisuuden kartuttamista, josta seuraavakin polvi useimmiten pääsee nauttimaan. Naamarasvoista ja audeista ei jää mitään pysyvää jäljelle.
 
[QUOTE="vieras";24690204]Ihmiset, joille oma talo, hieno auto ja kalliit vaattet ovat itsestään selvyyksiä, voivat jo puhua statuksista.. Mutta hei, päivän paras ketju*hakee popparit*[/QUOTE]


Mun mielestä se menee usein toisinpäin; ne kellä ei oikeasti olisi varaa, hankkii kaiken uutena ja kiiltävänä, että olisi statusta - ja rutosti velkoja :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Target:
Sekin on vähän kaksipiippuinen juttu tuoko se raha onnen. Kyllä minäkin olisin onnellinen jos olisi aina varaa hankkia esim. jotain harrastukseen liittyvää. Ei sekään ole kovin järkevää, että saa kaiken minkä haluaa välittömästi jos se vain on rahalla ostettavissa. "Raha ei tuo onnea". En ymmärrä koko käsitettä jos rehellisiä ollaan :)
Click to expand...

Mä ymmärrän sen niin, että pelkästään raha ei tuo onnea, vaan se onni löytyy monesta muustakin asiasta. Kuten sanoit, niin kaiken välitön saaminen ei ole järkevää - sillä jos aina on vaan helppoa, hauskaa ja kivaa, niin ei se pian olekaan enää hauskaa ja kivaa. Onnen eteen täytyy tehdä töitäkin, että se tuntuukin joltain. Eli eli... jos olisi vain äärettömän rikas, eikä elämässä juurikaan muuta sisältöä, niin olisiko ihminen onnellinen silloin?
 
[QUOTE="vieras";24690192]No lainaa otetaan sen verran, mitä asunto ja korjaukset maksavat. Jos onnistuu joitakin vuosia lyhentämään lainaa, niin ei ainakaan miinukselle jää, vaikka olisi vähän asuntokuplaakin olemassa. Sen jälkeen kaikki on säästöä ja varallisuuden kartuttamista, josta seuraavakin polvi useimmiten pääsee nauttimaan. Naamarasvoista ja audeista ei jää mitään pysyvää jäljelle.[/QUOTE]

Tässä on toisaalta piilossa sellainen myös suomalaisia vaivaava ongelma, sellainen sitku-ajattelu. Eletään jo niin, että perinnöksi jää jotain. Miksi elää niin? hankkikoon jokainen sukupolvi itse varallisuutensa. Toki en minäkään halua sitoa mitään haittaa itsestäni jälkipolville eli siksi ei jätetä velkaa, mutta miksi pitäisi jättää jotain muuta. Ylipäänsä nyky-yhteiskunnassa on lähinnä haittaa ylenpalttisesta materiasta kuitenkin, onko se pysyvä materia sitten parempi asia, jos sitä kukaan ei haluakaan? Miksi elää elämää tulevaisuutta varten, miksi ei elä sitä nyt?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Mä ymmärrän sen niin, että pelkästään raha ei tuo onnea, vaan se onni löytyy monesta muustakin asiasta. Kuten sanoit, niin kaiken välitön saaminen ei ole järkevää - sillä jos aina on vaan helppoa, hauskaa ja kivaa, niin ei se pian olekaan enää hauskaa ja kivaa. Onnen eteen täytyy tehdä töitäkin, että se tuntuukin joltain. Eli eli... jos olisi vain äärettömän rikas, eikä elämässä juurikaan muuta sisältöä, niin olisiko ihminen onnellinen silloin?
Click to expand...

En allekirjoita tuota, että onnen eteen pitää ponnistella jotta se tuntuisi joltakin. Raha tai sen kartuttaminen elämän sisältönä ilman muuta tuskin tuo onnellisuutta oli rikas tai köyhä joka ponnistelee saadakseen rahaa. Onnellisuus on tyytyväisyyttä, eikä sitä varten tarvita ponnisteluja.
 
Sä et ole ap vielä vastannut mulle, miten yhteiskunnan arvostus näkyy yksilön elämässä eli mitä lisäarvoa yksilö yhteiskunnan taholta saa, jos kämppä on sisustettu Artekilla, Marimekolla ja mitä nyt "se yhteiskunta" arvostaakaan. Tuli kuitenkin mieleeni, että tarkoitatko kuitenkin lopulta yhteiskunnan arvostuksella tuttavapiirin arvostusta? Sitä, että ne kehuu kotiasi tai on kehumatta? Sitä, että tuttavasi pitävät sinua statukseltaan korkeammalla, jos kotisi on tyylikkäästi sisustettu? Mun käsittääkseni kun yhteiskunta arvostaa oikeastaan vain iloista veronmaksajaa. Eikä tarvitse olla edes iloinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
[QUOTE="vieras";24690252]En allekirjoita tuota, että onnen eteen pitää ponnistella jotta se tuntuisi joltakin. Raha tai sen kartuttaminen elämän sisältönä ilman muuta tuskin tuo onnellisuutta oli rikas tai köyhä joka ponnistelee saadakseen rahaa. Onnellisuus on tyytyväisyyttä, eikä sitä varten tarvita ponnisteluja.[/QUOTE]

Jos me puhuttais näillä lauseilla parisuhteesta niin silloinhan olis lupa vaan odottaa, että onni on siinä ilman mitään panosta itseltä. ja näinhän se varmaankaan ei useimpien mielestä ole. Jännä miten sitten rahan suhteen voi sanoa noin?? Enkä sano, että olisin asiasta oikeastaan puolesta enkä vastaan kun rahasta puhutaan. Työtä pitää tehdä, vallanhan sitä ilman tylsistyisi, mutta kyllä sitä vähemmälläkin vaivalla mielellään ison palkan ottaa vastaan.
 
[QUOTE="vieras";24690252]En allekirjoita tuota, että onnen eteen pitää ponnistella jotta se tuntuisi joltakin. Raha tai sen kartuttaminen elämän sisältönä ilman muuta tuskin tuo onnellisuutta oli rikas tai köyhä joka ponnistelee saadakseen rahaa. Onnellisuus on tyytyväisyyttä, eikä sitä varten tarvita ponnisteluja.[/QUOTE]

Joo, hyvä pointti. Mutta kykeneekö statustavoittelija olemaan tyytyväinen kuin ehkä hetkeksi? Onko uuden Audin jälkeen saatava taas kohta uudempi Audi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24690271:
Sä et ole ap vielä vastannut mulle, miten yhteiskunnan arvostus näkyy yksilön elämässä eli mitä lisäarvoa yksilö yhteiskunnan taholta saa, jos kämppä on sisustettu Artekilla, Marimekolla ja mitä nyt "se yhteiskunta" arvostaakaan. Tuli kuitenkin mieleeni, että tarkoitatko kuitenkin lopulta yhteiskunnan arvostuksella tuttavapiirin arvostusta? Sitä, että ne kehuu kotiasi tai on kehumatta? Sitä, että tuttavasi pitävät sinua statukseltaan korkeammalla, jos kotisi on tyylikkäästi sisustettu? Mun käsittääkseni kun yhteiskunta arvostaa oikeastaan vain iloista veronmaksajaa. Eikä tarvitse olla edes iloinen.
Click to expand...

En tarkoita pelkästään tuttavapiiriäni. Tämän kodin arvostuksen toi mukaan keskusteluun itse asiassa työpaikkani kirurgi. Aihe käsitteli sitä miten joutuu tavallaan perustelemaan asiaa jos ilmoittaa ostaneensa uuden auton tai lähtevänsä matkoille tai käyneensä kauneushoidoissa, kuin jos puhuu uudesta kodista perheelleen tai muuten kodin parantelusta, sisustamisesta tai remontoimisesta. Toteamus vain oli, että Suomessa koti on arvostetumpi asia ja sitä saa hyväksytysti pitää statuksena jos näin haluaa. Jos taas pitää jotain muuta statuksena on vähintäänkin epäilyttävä tai muuten vaan outo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Tässä on toisaalta piilossa sellainen myös suomalaisia vaivaava ongelma, sellainen sitku-ajattelu. Eletään jo niin, että perinnöksi jää jotain. Miksi elää niin? hankkikoon jokainen sukupolvi itse varallisuutensa. Toki en minäkään halua sitoa mitään haittaa itsestäni jälkipolville eli siksi ei jätetä velkaa, mutta miksi pitäisi jättää jotain muuta. Ylipäänsä nyky-yhteiskunnassa on lähinnä haittaa ylenpalttisesta materiasta kuitenkin, onko se pysyvä materia sitten parempi asia, jos sitä kukaan ei haluakaan? Miksi elää elämää tulevaisuutta varten, miksi ei elä sitä nyt?
Click to expand...
Ei sitä pakko tuleville polville ole jättää. Voi testamentata vaikka kodittomille kissoillekin. Ei yksinäisilläkään ihmisillä ole mikään järkeä pelkästään kerätä omaisuutta jollekin sukulaisille, mutta siitä omaisuudesta useimmiten pääsee nauttimaan jo omana elinaikanaan pieninä asumiskustannuksina ja varallisuutena, jonka myymisestä saadut tuotot voi käyttää huonojen tulojen eläkeiässä vaikka Espanjassa lomailuun, jos ei enää isoa asuntoa tarvitse.

Ylenpalttisesta materiasta on haittaa, jos sillä ei ole mitään arvoa, kukaan ei sitä halua, siihen on tuhlattu paljon rahaa ja siiitä ei kukaan ole nauttinut edes ostovaiheessa ja ympäristöä on turhaan tuhlattu. Asunnoista, joita kukaan ei halua ja joista on jonkun mielestä vain vaivaa, en ole koskaan kuullutkaan. Niin rikkaita ihmisiä ei ole olemassakaan, etteivätkö osaisi arvostaa rahaksi muutettavaa varallisuutta.

Siinä olet oikeassa, että turhaan ei kannata isoa asuntoa ostaa, jos sellaista ei tarvitse. Mutta että mitään pysyvää ei olisi, niin ei ole sekään useimpien mielestä niin tavoiteltava tilanne.
 
Voi voi, mun miehellä ei ole kyllä mitään statussymboleita, kun ei omisteta asuntoa, kummallakaan ei ole ajokorttia ja vaimokin on mitä on. Kas kummaa täällä Saksassa meitä pidetään elämässä oikein onnistuneina.

Ehkä ongelma on siinä, että Suomessa omistusasunto ja auto ovat jo ihan itsestäänselvyyksiä. Ja kun se koti on ostettu, niin tokihan sitä pitää laittaa ja mitä prameampi sen parempi. Eli mennään tavallaan kilpavarusteluun. Meitä taas pidetään monen mielestä ihan epäonnistuneina ja suorastaan tyhminä kun omistusasunto tai ylipäätään sellainen kämppä johon panostetaan isosti, ei kiinnosta. Ei myöskään auto ja jos joskus sellainen hankitaan, niin riittää että se on joku kottero jolla hoituu mökki- ja kauppareissut. Ja nyt en yritä todellakaan nostaa nuukailussa itseäni muiden yläpuolelle.

Eli oikeastaan ainoaksi mahdolliseksi statussymboliksi jää tämä vaimo, mutta ehkä onnellinen ja elämästä nauttiva vaimo riittää miehelleni sen sijaan, että sitä koristeltaisiin rakennekynsillä sun muulla. I <3 my status.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Jos me puhuttais näillä lauseilla parisuhteesta niin silloinhan olis lupa vaan odottaa, että onni on siinä ilman mitään panosta itseltä. ja näinhän se varmaankaan ei useimpien mielestä ole. Jännä miten sitten rahan suhteen voi sanoa noin?? Enkä sano, että olisin asiasta oikeastaan puolesta enkä vastaan kun rahasta puhutaan. Työtä pitää tehdä, vallanhan sitä ilman tylsistyisi, mutta kyllä sitä vähemmälläkin vaivalla mielellään ison palkan ottaa vastaan.
Click to expand...
Jos rahaa haluaa, niin pitää ponnistella. Mutta jos keskittyy vain rahaan niin juoksee onnellisuutta karkuun. Sama juttu parisuhteessa, jos koko ajan etsit parempaa suhdetta etkä tyydy omaan mieheesi kaikkine vikoineen niin onnellisuus on kaukana. Toisten huomioonottaminen ei minusta vaadi paljoa ponnisteluja ja hyvistä ihmissuhteista onni tulee monelle.

Eikä palkkatyö ole onnellisuuden ehto, jos riittävän itseään tyydyttävän elannon saa muuten niin on muitakin tapoja viettää aikaansa ja auttaa yhteiskuntaa ja/tai läheisiään. Muiden auttaminen on palkitsevaa ja onnellisuutta tuovaa. Joskus autat muita pelkällä ystävällisellä sanalla ja saat palkkioksi hymyn. Luulen sen tuovan onnellisuutta enemmän kuin raha tai varallisuus.

Itsensä toteuttaminen on yksi tärkeä asia onnellisuudessa ja se vaihtelee monilla. Itseään voi toteuttaa monella tavalla, kuten kehonsa muokkauksella, sisustamisella tai monilla muilla lukuisilla tavoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
En tarkoita pelkästään tuttavapiiriäni. Tämän kodin arvostuksen toi mukaan keskusteluun itse asiassa työpaikkani kirurgi. Aihe käsitteli sitä miten joutuu tavallaan perustelemaan asiaa jos ilmoittaa ostaneensa uuden auton tai lähtevänsä matkoille tai käyneensä kauneushoidoissa, kuin jos puhuu uudesta kodista perheelleen tai muuten kodin parantelusta, sisustamisesta tai remontoimisesta. Toteamus vain oli, että Suomessa koti on arvostetumpi asia ja sitä saa hyväksytysti pitää statuksena jos näin haluaa. Jos taas pitää jotain muuta statuksena on vähintäänkin epäilyttävä tai muuten vaan outo.
Click to expand...
Perustelemaan kenelle? Mä koitan kaivella mieleni syövereistä edes yhtä tilannetta, jossa itse tai joku tuttavani olisi joutunut perustelemaan jollekin toiselle, miksi lähtee matkoille, miksi käy kampaajalla tai hankkii rakennekynnet, miksi käy kuntosalilla, miksi ostaa uusia vaatteita tai uuden auton. Nykyään pankitkin tarjoavat erilaisia jousto- ym kulutusluottoja kyselemättä, mihin lainanhakija aikoo sen rahan käyttää. Ei siis tarvitse edes pankissa asiaa perustella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
En tarkoita pelkästään tuttavapiiriäni. Tämän kodin arvostuksen toi mukaan keskusteluun itse asiassa työpaikkani kirurgi. Aihe käsitteli sitä miten joutuu tavallaan perustelemaan asiaa jos ilmoittaa ostaneensa uuden auton tai lähtevänsä matkoille tai käyneensä kauneushoidoissa, kuin jos puhuu uudesta kodista perheelleen tai muuten kodin parantelusta, sisustamisesta tai remontoimisesta. Toteamus vain oli, että Suomessa koti on arvostetumpi asia ja sitä saa hyväksytysti pitää statuksena jos näin haluaa. Jos taas pitää jotain muuta statuksena on vähintäänkin epäilyttävä tai muuten vaan outo.
Click to expand...
Kirurgin ei varmaan varsinaisesti tarvitse perustella sitä, että käyttää ylimääräistä rahaa ylellisyyteen. Tarkoitti tuolla sanomisellaan piilotetusti sitä, että jos on rahaa, niin siitä ei ole lupa julkisesti nauttia, kun on kateellisia, joilla ei ole varaa samaan. Eli voi ouhua vaan asunnosta tai talosta, koska sen ihmiset kokevat rikkaallakin "perustarpeeksi", eikä ylpistelyksi. Tilanne ylellisyyksien kohdalla on kuitenkin rikkaalla eri kun köyhällä, koska on vara kaikkiin asioihin ja varallisuutta ja ylellisyyksien lisäksi myös tulevaisuuden tarpeisiin.
 
Itse koen statuksen tärkeänä ja sillä nykyään arvotetaan ihmistä. Olen myös menettänyt statustani koska sairastuin masennukseen. Sehän on merkki jonkinlaisesta heikkoudesta. Panostan kotiin lapsiin ja itseeni. Mies on tässä saanut kärsiä mutta eipä tuota itseäkään kiinnosta miltä näyttää. Olen huomannut että shoppailusta tulee hetkellinen mielihyvä tai itsensä meikkaamisesta ym. Mutta eipä sillä onnea saavuteta sitä hyvää parisuhdetta, seksiä, jne. Niistä minusta onni tulee ei ulkoisista puitteista.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa