Toggle sidebar

Suomalaisella miehellä kaksi "vaimoa"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei ole triangelidraama?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

ei ole triangelidraama?

Vieras
Kaiken ytimessä on siis lapsi. Lapsen äiti haluaa asua samassa taloudessa lapsen isän kanssa lapsen edun nimissä, vaikka ei ole henkistä eikä fyysistä suhdetta. Suhde on ollut yhtä eroa ja takaisin muuttoa, mutta toiminut paremmin kun miehellä on ollut pitkäaikainen naisystävä.

Miten naisten väliset suhteet voivat parhaiten toimia, voiko heistä tulla ystäviä, kun kuitenkin ovat samaa perhettä, halusivat tai eivät. Naisystävän kanssa mies suunnittelee tulevaisuutta ja lapsen äiti jyväsyy sen, olisi toivonut lapselle sisaruksiakin. Miten tämä kuvio voi toimia? Onko kellään kokemusta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei ole triangelidraama?:
Kaiken ytimessä on siis lapsi. Lapsen äiti haluaa asua samassa taloudessa lapsen isän kanssa lapsen edun nimissä, vaikka ei ole henkistä eikä fyysistä suhdetta. Suhde on ollut yhtä eroa ja takaisin muuttoa, mutta toiminut paremmin kun miehellä on ollut pitkäaikainen naisystävä.

Miten naisten väliset suhteet voivat parhaiten toimia, voiko heistä tulla ystäviä, kun kuitenkin ovat samaa perhettä, halusivat tai eivät. Naisystävän kanssa mies suunnittelee tulevaisuutta ja lapsen äiti jyväsyy sen, olisi toivonut lapselle sisaruksiakin. Miten tämä kuvio voi toimia? Onko kellään kokemusta?
Click to expand...

Tämä sama aihe (ilmeisesti sama kirjoittajakin) on näkynyt elleissä aiemminkin. Vastaukset ovat olleet pääpiirteissään: ettei tule onnistumaan.

Vaikuttaa myös siltä, että kysyjä on mennyt tilanteen edelle. Ei miehen naisystävä ole vielä samaa perhettä! Ydinperhe muodostuu avio- tai avopuolisoista ja lapsesta tai lapsista. Uusperheen kokoonpano on "roolien" osalta sama, mutta puolisot ja lasten biologiset vanhemmat eri henkilöitä kuin ydinperheessä. Ja tähän kuvioon ei kirjoittaja ole päässyt. Hän on vain naisystävä!

Tilanne saattaisi ratketa, jos mies eroaisi ja menisi kirjoittajan kanssa virallisesti yhteen. Silloin voitaisiin puhua yhteisen tulevaisuuden suunnittelusta. Sitä ennen asiat ja on auki ja levällään. Viralliset suhteet määrittävät, kuka oikeasti on kennenkin kaa. Kirjoittaja vaikuttaa vain aika tyrkyltä henkilöltä, mietityttää, mahtaako hänellä oikeasti olla tulevaisuutta ko. suhteessa.
 
On hassua väittää, että viralliset suhteet määrittävät kuka on kenenkin kaa. No sitten mies ei ole kenenkään kaa, koska virallista suhdetta ei ole. Lapsen äidin kanssa suhde on väliaikainen, heillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Mutta kuinka väliaikainen, siinä kysymys.

Naisystävän kanssa mies puhuu tulevaisuudesta ja pyrkii rakentamaan yhteistä aikaa enenevässä määrin. Suunnittelu ei ole vielä asioiden konkreettista toteutumista. Ja alunperin kysymys oli suunnattu niille henkilöille, joilla on omaa ja henkilöohtaista kokemusta ei niille, joilla on omat luulonsa ja ennustavat varmuudella toisten tulevaisuutta.
 
Ja kyseessä siis ei ole salasuhde vaan täysin julkinen suhde, jonka lapsen äiti hyväksyy. Naisystävällä on rakentumassa suhde myös lapseen. Naisystävä on olennainen osa miehen elämää, kyllä silloin laajasti ottaen on kysymys "perheestä". Vai onko perhe sitten se talous, jossa miehen sydän ei ole mukana kuin lapsen osalta, johon on myös se virallinen suhde.

Naisystävä on sanonut miehelle, että yrittäisi rakastua uudelleen lapsen äitiin, koska tilanne ei ole helppo, se vaan ei kuulemma ole mahdollista.
 
Mies ei myöskään koe, että hänellä on kaksi naista vaan yksi, naisystävä, lapsen äiti ei myöskään rakasta miestä, mutta yhteishuoltajan status ei ilmeisesti tunnu houkuttelevalta.

Miehen on vaikea olla erossa lapsesta ja yhteiset yöt naisystävän kanssa merkitsevät eroa lapsesta, koska kotia hallitsee lapsen äiti.
 
onhan näitä tarinoita ollut. Vaikeita juttuja, kun henkinen/fyysinen puoli on toisen kanssa ja talous ym toisen. Kyllä miehen nyt kannattaisi hankkia oma asunto siitä lapsen lähettyviltä ja sitten sopivat äidin kanssa, miten lapsi hoidetaan. Se olisi reiluinta lapsenkin kannalta, jos kerta ollaan eroamassa. Jos taas ei, niin sitten suhde toiseen naiseen poikki. Nyt pitää tehdä vaan päätös, että erotaanko vai ei. Johan tossa lapsikin menee sekasin.
 
TE kolme olette aikuisia ja teidän on tehtävä päätökset ja sitten selkeästi noudatatte suunnitelmaa lapsen hyväksi. Hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä. Totuus kuitenkin on, että lapsi kärsii aina erosta ja haluaisi vanhempien olevan yhdessä. Jos erotaan, niin välit pitäisi vanhemmilla pysyä hyvinä ja molempien pitäisi tehdä kaikkensa lapsen eteen, jotta hän tuntisi olevansa hyväksytty sekä isänsä että äitinsä puolelta eli myös heidän uusien partnereiden osalta. Silloin myös erolapsesta voi tulla ehjä aikuinen, kun hänellä on hyvät tukijoukot ympärillään, jotka eivät riitele toistensa kanssa hänestä.
 
Moraalinen ja eettinen näkökanta taitaa nykysin unohtua, mullehetikaikkitänne -elämässä. Kaksinnainti on vielä ja edelleen lainvastainen jopa tässä maassa. Kakkosnaiset mielellään rakentavat pesää varatun miehen ympärillä, kun kaikki nähdään vielä vaaleanpunaisten lasien läpi. Sillä se mies on jollaintapaa helvetin huono, jos pitää tuollaista kuviota pyörittää. Siinä vaiheessa, kun se kakkoselle valkenee, se on myöhäistä. Ota ja vie mies, mutta älä vikise jälkeenpäin.
 
jos mies asuu vielä toisen naisen kanssa niin HÄN EI OLE ERONNUT. Sanotaan, että eroprosessi kestää n. viisi vuotta vielä eron jälkeenkin usein henkisesti. Eli mies on nyt "kahden sämpylän välissä oleva nakki". Ei hän ole vapaa ennen kuin muuttaa pois yhteisestä asunnosta. Siksi on meillä Suomessa tuo puolen vuoden asumuseroaikakin eli silloin katsotaan, onko ero lopullinen vai ei. Miehen kannattaisi nyt siis muuttaa itsekseen asumaan ja hoitaa ero "siististi" ja sitten vasta uudet kuviot. Lapsi tossa sotkussa kärsii, ainakin henkisesti. Isä ja äiti ovat lapsen tärkeimmät tuet tässä suuressa, pahassakin maailmassa ja sitä suhdetta ei saisi mikään toinen aikuinen "sotkea".

Mies siis ottakoon päätöksillään vastuun omasta ja lapsensa tulevaisuudesta eikä roiku kahden naisen välissä seilaten.

 
tuo kuvio nyt toteutuu, kun onko ne nyt "Ami ja Jenni" ovat eroamassa ja lapsi siinä välissä. Kuviossahan oli jo toinenkin nainen. Katso Ap, kuin heidän käy. Mieti, mitä "Niko" ajattelee seuratessaan vanhempiensa eroa.
 
Itse erolapsena voin sanoa ap. ja muille että jos isä pitää /vaatii yhteisen ajan lapsensa kanssa hän voi asua ihan missä vain. Myös tämän uuden naisystävän kanssa. Lapsi sopeutuu monesti paremmin, ainakin minä sopeuduin - kuin äiti - jos lapsen tarpeet vaan eroava isi hoitaa kunnolla.
Todellisuudessa en siis usko että ap. mies edes on eroamassa. Kunhan syö vain kakkua.
Nyt aikuisena olen törmännyt vastaaviin tilanteisiin ja sanon juu kiitos ei kaikille miehille jotka eivät ole yksin.
Ilmainen terapeutti saat olla ap. jos hyväksyt nielemättä tilanteen vuosikausia.
 
Miehen olisi pitänyt erota lapsen äidistä myös asumisessa silloin, kun erosi hänestä henkisesti ja fyysisesti (vuosia sitten), mutta ei ole kyennyt, koska haluaa elää lapsensa arjessa.

Naisystävä on yrittänyt riuhtoa itseään irti jatkuvasti, mutta se ei ole onnistunut, vaikka suhde näin muodostuu repiväksi ja sisältää paljon yksinäisyyttä ja katkeruutta. Mies on kyllä tehnyt selväksi lapsen äidille, että heillä ei ole yhteistä tulevaisuutta ja ilman lasta heidän suhteensa olisi päättynyt vuosia sitten.

Voisiko ajatella, että tässä on kuitenkin hyvää se, että kukaan ei valehtele?

Lapsen kehitykselle ei voi myöskään olla hyväksi koti, jossa vanhemmilla ei ole toisiinsa henkistä tai fyysistä suhdetta, ei siis jaeta muita asioita kuin lapseen liittyvät, heidän yksityiselämänsä on yksityinen ja muualla.

Mies tietää, että naisystävän kanssa mahdollisuus onneen on olemassa, mutta se voi tuhoutua näissä olosuhteissa ja miehen hitaus päätöksenteossa ja uuden elämän rakentamisessa/erossa on riski. Suunta on kuitenkin selvä, kohti yhteistä elämää, mutta naisystävän usko siihen loppuu välillä.

Mies toivoisi lapsen äidin tekevän ratkaisun, mutta hänkään ei ilmeisesti siihen kykene, vaikka tilanteelle varmasti "nauravat" kaikki, ystävät ja työkaverit.
 
Naisystävä ei ole miehelle ilmainen terapeutti vaan rakastettu, joka aiheuttaa hänelle ilon lisäksi paljon tuskaa, koska loukkaa tätä eropyrkimyksillään ja mies on jatkuvassa ristipaineessa. Mies tuntee syyllisyyttä myös siitä, että naisystävä kokee yksinäisyyttä ja sivullisuutta.

Mutta aitoa rakkautta on tässä maailmassa vaikea löytää ja kun sellainen vuosien jälkeen sattuu kohdalle on siitä vaikea luopua, vaikka se olisi järkevintäkin.

Lapsi on aina keskipiste, hänen etunsa miejen sydämenasia.
 
lapsi siis on? Miksi mies ja lapsen äiti eivät tee nyt yhteistä päätöstä asiasta? Jos lapsen äiti ei sitä tee niin miehen on se yksin tehtävä. Ovatko he aikuisia vai läheisriippuvaisia?
 
Kyllä viralliset suhteet määrittävät perheen. Siitä ei päästä mihinkään. Monesti kyllä kuullee tyrkkyjen naisten puhuvan perheestä jo siinä vaiheessa, kun mitään ei ole virallistettu. Eroprosessi kesken, miehellä vielä virallisesti entinen perhe, josta hän on vastuussa.

Vaikka mies ja lapsen äiti asuisivat vain yhdessä lapsen kanssa heidät luokitellaan avopariksi, eukä kunpikaan ei ole yksinhuoltaja. Toisaalta molemmat ovat lapsen täysvaltaisia huoltajia niin kauan kuin lapsen huoltajuudesta on eroprosessiin liittyen virallisesti sovittu. Yhteishuoltajuudesta tehdään ja allekirjoitetaan sopimus, jonka oikeus käsittelee ja hyväksyy. Siinä sovitaan lapsen asumisesta, tapaamisista ja elatusmaksusta.

Sinänsä kirjoituksen perusteella ei tiedä, onko isä virallisesti tunnustanut olevansa lapsen isä, vai onko äiti ollut lapsen syntymästä asti yksinhuoltaja. Mutta jos molemmat ovat lapsen vanhempia, niin äiti ei noin vain muutu yksinhuoltajaksi. Todennäköisesti hän ei edes saisi yksinhuoltajuutta kuvantunlaisessa tilanteessa, jossa isä kuitenkin lienee kelvollinen.

Aloittaja, joka täällä on samanlaista asiantilaa pähkäillyt jo aiemminkin, niin voisi ottaa selvää suomalaisesta perhepolitiikasta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä, jos kaipaa apua probleemaansa. Toisaalta on hyvä muistaa että lapsen vanhemmat tämän tilanteen lopulta ratkaisevat virallisesti eroamalla (vaikkakin avoliitosta). Silloin lapsen huoltajuus voi ratkaista senkin, onko aloittajalla mahdollisuus asettua yksiin miehen kanssa, tai haluaako mies edes sitä.
 
totesi, niin voimassa oleva suhde ON PURETTAVA ja lapsen asema KARTOITETTAVA ennen kuin voi aloittaa uutta. Olen kyllä kuullut tarinoita, jossa lapset eivät ole tienneet uudesta partnerista mitään ja äiti on muuttanut kotoa uuden luo ja ensimmäinen viikko ollaan asuttu äidin luona kera upouuden parnerin (siis lapset ovat asuneet) ja seuraava viikko isän luona. Että näinkin voi elämässä käydä.

Ei ehkä paras ratkaisu lasten kannalta.
 
Juridiikka ei tässä tilanteessa ole ongelma, lapsesta halutaan varmasti huolehtia. Huoltajuuskysymys ei varmasti ratkaise sitä onko aloittajalla mahdollisuus asettua yksiin miehen kanssa, voisitko tarkentaa mitä ajattelit?

En tiedä myöskään määritteleekö laki perhettä. Avopariksi laki varmasti heidät määrittelee, mutta mitä merkitystä sillä käytännössä on jos kaikki tietävät, että heillä ei ole suhdetta muuten kuin lapsen kautta.

Lapselle he kyllä esittävät jonkinlaista "perhettä" ainakin vielä.
 
"Huoltajuuskysymys ei varmasti ratkaise sitä onko aloittajalla mahdollisuus asettua yksiin miehen kanssa, voisitko tarkentaa mitä ajattelit? "

No vaikka mitä, kun kuvio pyörhtää käyntiin ja tilanne muuttuu. Onko miehellä eron jälkeen enää sellaista asuntoa, johon aloittaja voisi muuttaa? Jos yhteishuoltajuus on esim. viikko/vanhempi, niin mies pääsee halutessaan kokeilemaan myös sinkkuna elämistä. Ero ja irtautuminen lapsen arjesta saattaa laukaista masennuksen, a-ongelman tai muun kokeilunhalun. Onhan nätä tarinoita, miten pieni muutos saa aikaan mullistuksen. Mutta vaikuttaa siltä, ettei tässä jutussa ole aloittajalla kunnollista roolia kävi niin tai näin.

Tietenkin aloittaja voi päästä tavoitteeseensa ja saada miehekseen aloitekyvyttömän nahjuksen suuren ponnistelun tuloksena. Sen jälkeen aloittaja joutuukin vastaamaan kaikesta ja järjestämään asiat. Mies voi tietenkin haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta, mutta toteuttajaksi hänestä ei liene.
 
Miksi aloittaja puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa? Eikö olisi helpompaa kirjoittaa ihan, että MINÄ en ole miehelle terapeutti jne. Itseäsihän sinä kuitenkin tarkoitat näillä kirjoituksillasi vai pohditko jonkun muun asioita?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa