Kysymyksellä halusin herättää keskustelua siitä, että noudatetaanko todella lain määrittelemää lapsen etua. Onko kukaan miettinyt sitä, että ko. laki ei ole ollut voimassa, kun vanhempi ikäpolvi on varttunut. Mutta nyt se on voimassa ja fyysisesti lastaan kurittavat osoittavat lapsilleen, että lakia ei tarvitse noudattaa. Olisiko tässä se syy ns. kieroon kasvuun, ei niinkään itse rankaisussa.
Ja asiaa selventääkseni; 3-v.lapsi on sijoitettuna etä-isälleen, joka harrastaa moista. Äidin tukena olen nimenomaan ollut, joten siitä on todella turha kenenkään syyllisyyttä itse potevan vinkua. Nyt tilanne alkaa totaalisen äidin totaalisen väsymyksen jälkeen helpottamaan, mutta kuinkas käy: pahoinpitelevä isä on parempi vaihtoehto, kuin väsymyksen / ongelmansa selvittävä äiti, joka ei kuitenkaan lapsen kasvua missään vaiheessa ole vaarantanut. Asiassa on toki monta puolta, mutta kait niiden pitäisi lain kirjainta noudattaa.
Toinen tapaus sattui uusioperheessä, kumpikaan vanhemmista ei lyönyt lasta, vaan uusi, lapseton avopuoliso. Ja ei lääkärin mukaan kovin vähäinen "läpsy" ollut.
Mutta, te jotka nyt veditte ääripään mukaan, niin ei, en kannata ensisijaisesti huostaanottoa, vaan nimenomaan esim. huomautusta, jos ns. lieviä tapauksia. Seuraamus kaiken järjen mukaan PITÄÄ TULLA, SILLÄ EIHÄN LAPSETKAAN OPI LAKEJA NOUDATTAMAAN, jos tälläinen sallitaan. Tai siteen pitää poistaa lapsen fyysistä kurittamista koskeva kielto, niin voitte kaikessa rauhassa pieksää lapsianne, vaikka vain siksi, että vähän väsyttää.... Hassua että tässä tapauksessa, jossa äiti oli todella masentunut, niin ei hänen tarvinnut lapsiaan pieksää.