sun ja mun rahat

Onko kellään sama tilanne, että avioliitosta huolimatta on tiukka jaottelu sun ja mun rahoihin? Periaatteessahan toi ois ihan ok, jos kummallakin on suurin piirtein samat tulot ja menot. Meillä mies tienaa kuitenkin hemmetin paljon enemmän (joku 4000e brutto) kuin minä (1800e brutto). Ongelmia toi aiheuttaa mm. siinä, että yhteisen asuntolainan lyhennykset vie mun palkasta ihan #&%?$!*, ja rahaa jää tuskin muuhun, mutta miehellä ei oo huolen häivää, kun rahaa jää vaikka kuinka lainojen jälkeen. Pakollisten asumiskulujen sun muiden jälkeen (jotka siis nekin meillä jaetaan tasan tarkkaan puoliksi) ei mulle jää juuri mitään "ekstraa", vaan joudun jatkuvasti pihistelemään ihan kaikessa. Uusia vaatteita en juuri voi ostaa, miehen ei tarvitse edes hintalappuja katsella. Yhteisiin lomiin ei ole varaa joten mies reissaa kavereittensa kanssa ja minä jään yksin kotiin. Pelottaa, että miten tässä käy, kun meille jossain vaiheessa toivottavasti tulee vauva. En sano, että mieheni kuuluisi mut elättää, mutta... Onko monilla muilla näin? Oon käsittäny, että useimmilla kuitenkin on enemmän tai vähemmän yhteiset rahat, etenkin jos on lapsiakin.

 

Meillä ei jaotella rahoja sun ja mun.
Ei ainakaan siinä mielessä minusta reilua teillä että mies matkustelee kavereidensa kanssa,mutta ei suostu yhteiseen elämiseen antamaan lisää.

 

No aivan törkeää! Oletteko siis kauan seurustelleet...? Me laitettiin aika nopeesti rahat yhteen kun muutettiin yhteen ja ne oli yhteisiä kaikki. Toki neuvotteluja käytiin, jos oli suurempaa hankintaa.

Nyt meillä on omat tilit vaan siitä syystä, että on helpompi seurata raha-tilannetta; eli minä maksan ruuat (5 hengen perhe, olen kotiäiti) ja mies kaikki muut. Ja jos mun rahat loppuu, niin onhan mulla vielä kortti miehen tilille myös. Esim. bensat maksan sillä.

Voisko asiasta neuvotella? Tai siis pitäisi... En voi kuvitellakaan, että meillä mies esim. reissaisi ilman meitä muita. Ehdottomasti kannattaa tehdä säännöt selviksi ennen kuin hankitte lapsia. Sittenhän sinä olet vielä tiukemilla, jos äitiysrahalla pitää pärjätä.

 

Meillä oli ex-än kanssa ihan toimiva sopimus vaikka oli periaatteessa "sun ja mun rahat". Laskettiin paljonko hän suhteessa tienää enemmän kuin mua ja sitten hän maksoikin suhteessa enemmän esim. asumiskustannuksista (jotain 65% ja minä maksoin 35%). Tämä ratkaisu toimi hyvin ja mulle jäi myös vähän extraa rahaa kun en tarvinnut koko palkkaa käyttää pakollisiin menoihin. Molemmilla siis parempi mieli ja reissattiinkin paljon yhdessä. Suostuisiko miehesi tällaiseen ratkaisuun?

 

Meillä lähes alusta asti ollut yhteiset rahat ja yhteinen tili. Tiedän, ettei se kaikille sovi, eikä edes tarvitsekaan, mutta en ymmärrä tilannetta, josta ap kertoi. Meillä on ihan sama kumpi ne rahat taloon kantaa, kaikki menot ovat kuitenkin yhteisiä. Tällä hetkellä minä olen kotiäitinä, enkä tienaa juuri mitään, mies tuo siis rahan taloon. Minä olen se, joka huolehtii suurimmalta osalta kodista, koska kotona olen ja on paremmin aikaa. Kuitenkin tämän usean vuoden yhdessä olomme aikana olemme ehtineet kokea monenlaisia tilanteita, ja se enemmän tienaava osapuoli on välillä vaihtunut, silti rahat ovat pysyneet yhteisenä. En ymmärrä mitä yhteistä elämää se on, jos mies matkustelee yksin (kavereiden kanssa), kun yhtä hyvin siellä matkalla voisivat olla kumpikin teistä.

Ehdottaisin, että nuo asumis, ruoka yms menot hoitaisitte päältä pois, esim mies maksaisi niistä suurimman osan. Se loppu, joka jää "tuhlattavaksi" olisi kummallekin suunnilleen saman suuruinen määrä. Ei elämässä kuitenkaan aina kaikkea voi tasan jakaa, mutta jotenkin hassulta ajatus yhdessä olemisesta tuntuu, jossa päämäärä ei kuitenkaan tunnu olevan samaan suuntaan, vaan kumpikin elää kuin omillaan. En voisi kuvitellakaan lähteväni matkalle, jos minulla olisi siihen varaa, mutta miehelläni ei. Siinä tapauksessa meistä kumpikaan ei lähtisi, saatikka haluaisi lähteä, ellei yhdessä päästäisi.

Jos raha-asiat tuntuvat hankalilta ennen kuin on lapsia, mitä ne ovatkaan sitten kun niitä lapsia on. Olen kuullut montakin tapausta, joissa pariskunnalla on omat rahat, ja kaiken lisäksi äiti maksaa myös suurimmaksi osaksi lasten menot. Aika itsekästä...

 

Moi!
Lain mukaan aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaa (katso suomen laista).
Eikö miehesi haluamtakustaa sinun kanssasi? Minun milestäni teidän olisi hyvä nyt ennen lapsia puhua raha-asiat selviksi. Kun jäät äitiyslomalle ja siitä vanhempaivapaalle eivät tulosi mitenkään parane, mutta menot nousevat lasten myötä. Muistathan, että lapset ovat sinun ja miehesi yhteisiä, joten pidä puolesi raha-asioissa, jos vielä silloin jaatte kaiken puoliksi.
Tsemppiä!

 

Tavallaan mä ymmärrän miestäni, jossain määrin. Hän on itse tehnyt kovasti töitä rahojensa eteen, joten totta kai hänellä on niistä oikeus myös nauttia eli siis esim. matkustella ja ostaa tavaroita ja vaatteita itselleen. Ei hänelläkään olisi mihinkään matkoihin varaa, jos hänen pitäisi maksaa minut mukaan! Eli onko sekään nyt sitten oikeudenmukaista, että toinen ei voi tehdä juttuja omilla rahoillaan vain siksi, että mulla on #&%?$!* tulot.. No, silti harmittaa. Eniten ehkä noi asumis- ja ruokakustannukset ottaa päähän. Ois kohtuullista, jos ne ois jotenkin suhteutettu tuloihin, ja oon siitä äijälle puhunutkin, mutta se on sitä mieltä, että ei sillä oo mitään velvollisuutta maksaa meidän yhteisistä menoista sen enempää kuin mitä minäkään maksan.

Syyksi tähän hän sanoo sen, että yhtä hyvin mäkin voisin sitten vain hankkia itselleni paremman ammatin/työn, jos kerran olen ansiotasooni tyytymätön. Eli että hänen ei tarvitse maksaa mitään välirahaa mun ammatinvalintani takia. Sanoo että tilanne ois hieman eri kyllä silloin, jos meillä olisi yhteinen lapsi ja minä oisin äitiyslomalla. Mutta pelottaa kyllä..

 

Yhteiset rahat on, vaikka välillä tuleekin riitaa siitä, että mihkä sitä laitetaan

eli mikä on minusta tärkeetä, se ei oo miehestä

 

Enpä ole moisesta ennen kuullut! Itsekäs mies. Mielestäni kummankin tulee osallistua kykynsä mukaan. Enkä ymmärrä, miten tuollaisilla tuloilla ei makseltaisi kahden matkustelua! Mekin matkustelemme, vaikka tulot pienemmät ja asuntolainaa on...).

 

Meillä kummallakin on omat rahamme ja yhteiset rahat. Yhteisistä rahoista maksamme asumiskulut, yms. menot.

Käymme vuorotellen kaupassa kun ruokakassimme arvo pysyy kutakuinkin vakiona.

Suurempien ja pienempien ylimääräisten hankintojen kanssa sitten välillä pähkäillään että miten tämä nyt menikään mutta aina sitä kuitenkin jonkinmoiseen loppu tulokseen päästy. Toki isompia hankintoja mietitään pitempään että mistä ja milloin tuotakin maksetaan.

Se mikä kummaltakin sitten ylijää ei ns. toiselle kuulu elikkä saan tehdä omilla rahoillani mitä lystään ja puolisoni saa tehdä omillaan mitä lystää.

Tasa-arvoa parhaimmillaan...

P.S. Puolisoni tienaa minua enemmän...

 

En edelleenkään ymmärrä. Minusta miehesi on todellakin itsekäs. Ilmeisesti hänen elämän tarkoitus on oman mielihyvän tuottaminen. Kyllä se vaan osoittaa suurta itsekkyyttä, jos ei voi, eikä osaa luopua omasta halustaan yhtään toisen takia, vaan oma mielihyvä on tärkeämpää. Ei ihmisen tarvitse saada kaikkea vain itselle!

Mielestäni miehelläsi ei ole mitään velvollisuutta elättää sinua. Mutta jos ihminen todella rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa toista ihmistä, hän myös osoittaa sen teoin. Jos eletään yhteistä elämää, ollaan matkalla samaan suuntaan, luulisi ettei raha-asiat voi jakautua näin, mainitsemallasi tavalla.

Tiedän pariskunnan, jotka kumpikin asuvat erillään, omistavat omat asunnot ja kaikki raha-asiat ovat tietenkin omia. Matkat yms maksetaan omista. He ovat onnellisia. Luonnollisestikaan heillä ei ole lapsia (eikä koskaan tule olemaankaan), koska se rikkoisi tämän kuvion.

Jos miehellesi on vaikeaa luopua omasta mielihalustaan niin, että sinäkin saisit, te yhdessä voisitte nauttia asioista, en pysty näkemään häntä kovinkaan ihanana ja rakastavana kumppanina. Jos hän olisi valmis jättämään esim yhden matkan väliin, odottamaan, että säästyisi rahaa, niin että yhdessä pääsisitte. Miksi ylipäätään asutte yhdessä, maksatte yhteistä kotia ja elätte yhteistä elämää?? Eikö kaikki olisi helpompaa, jos molemmilla olisi oma asunto, omat rahat, omat matkat ja ostokset?

Millä tavoin luulet, että asiat muuttuisivat, jos olisi lapsia? Sittenkö miehesi olisi valmis uhraamaan omista ansaitsemistaan rahoista myös johonkin toiseen, lapseen? Millä tavoin se muuttaisi hänen itsekästä rahan käyttöään. En jotenkin jaksa uskoa tälläiseen. Vai maksaisiko miehesi sitten omat ja lapsen matkat, mutta sinulla ei olisi varaa lähteä mukaan. Todellista perhe-elämää.

Elämässä vain sattuu olemaan niin paljon asioita, joita ei voi valita, ei välttämättä edes ammattiaan, saatikka palkkaansa. Useiden asioiden eteen joutuu tekemään paljon työtä. Ei kaikki silti tule koskaan tienaamaan saman verran, palkkaerot tulevat aina olemaan. Mitä tarkoitat, että miehesi on tehnyt rahojensa eteen paljon töitä?? On muuten älytöntä verrata kaikkea rahassa, ei kaikille ammatinvalinta ole edes pelkkä rahakysymys.

Lopuksi vielä. En minäkään ihan ymmärrä, etteikö noilla miehesi, jopa sinunkin, tuloilla voisi matkustella, kaikkihan riippuu ihan mihin muuhun sen rahan käyttää. Harvapa kaiken saa mitä haluaa, mutta säästäväisyydellä voi saavuttaa paljonkin. Ei aina kannata valittaa niitä pieniä tuloja, joskus voisi tarkistaa muutenkin rahan käyttöään. Paljon auttaa myös se, kun tajuaa, ettei kaikkea tarvitse saada nyt ja heti.

Onnea kuitenkin sinulle, ap, en tarkoita loukata sinua tällä viestilläni, ennemminkin herättää ajatuksia, toivon että löydätte asiaan jonkun ratkaisun!

 

omat tilit mutta yhteiset rahat ja velat ja muut. Ei tarvita kuitenkaan tehdä tiliä pikkuostoksista mitä itselle ostetaan eli vaatteita yms sellaista pientä ihan kysymättä. Onneksi meillä on samansuuntaiset rahankäyttötottumukset eli aika lailla harkiten ostellaan mitään, opittiin aikoinaan kumpikin omilla tahoillamme opiskeluaikaan ja tietynlainen säätäväisyys ja laskeminen on jäänyt päälle vaikkei tällä hetkellä enää niin paljoa tarvitsisikaan miettiä.

 

Meillä on ns. yhteiset rahat, vaikka molemmilla onkin omat tilit.
Lapsia meillä on ja yhteistä lainaa.
Nettotulot on samaa luokkaa molemmilla mikä tietysti helpottaa asiaa, paitsi nyt kun olen äitiyslomalla.
Mies maksaa lainat omalta tililtään ja paljon muitakin laskuja. Lisäksi mulla on käyttöoikeus miehen palkkatiliin.

Rahat on kuitenkin yhteisiä eli vaikka mulla on enemmän rahaa, ostan vain yhteisestä sopimuksesta. Mä hankin pääosin lasten vaatteet, harrastusvälineet yms.
Meillä tilanne on tämä, koska miehelläni on uhkapeliongelma.
Mä siis kannan vastuun menoista ja lasten rahoista.

Ennen lapsiakin meillä oli "yhteiset rahat". Mä en siis ymmärrä kuinka parisuhteessa voi elää tuolla tavalla, että kaikki on puoliksi.
Mun mielestä olisi sitten reilumpaa teilläkin, että molemmille jäisi sama summa "omaa rahaa" ja mies maksaisi menoja enemmän.
Mun mielestä on erittäin epätodennäköistä, että mies lapsen synnyttyä muuttaisi käytöstään, silloin sun vastuulla olisi vielä lapsenkin menot.

Eräs ystäväni oli pitkään kotona ja mies tienasi hyvin. Mies ramppasi baareissa, osteli "turhia" tavaroita, yms. ja vaimo oli koko ajan rahaton. Vaimo osti perheen kaikki ruoat ja lasten vaatteet, mies maksoi muut laskut. Vaimo laski jatkuvasti pennejään ja äijä vaan hummasi rahaa menemään. Mun mielestä ei kovin reilua.

 

Meillä on ns. yhteiset rahat, vaikka molemmilla onkin omat tilit.
Lapsia meillä on ja yhteistä lainaa.
Nettotulot on samaa luokkaa molemmilla mikä tietysti helpottaa asiaa, paitsi nyt kun olen äitiyslomalla.
Mies maksaa lainat omalta tililtään ja paljon muitakin laskuja. Lisäksi mulla on käyttöoikeus miehen palkkatiliin.

Rahat on kuitenkin yhteisiä eli vaikka mulla on enemmän rahaa, ostan vain yhteisestä sopimuksesta. Mä hankin pääosin lasten vaatteet, harrastusvälineet yms.
Meillä tilanne on tämä, koska miehelläni on uhkapeliongelma.
Mä siis kannan vastuun menoista ja lasten rahoista.

Ennen lapsiakin meillä oli "yhteiset rahat". Mä en siis ymmärrä kuinka parisuhteessa voi elää tuolla tavalla, että kaikki on puoliksi.
Mun mielestä olisi sitten reilumpaa teilläkin, että molemmille jäisi sama summa "omaa rahaa" ja mies maksaisi menoja enemmän.
Mun mielestä on erittäin epätodennäköistä, että mies lapsen synnyttyä muuttaisi käytöstään, silloin sun vastuulla olisi vielä lapsenkin menot.

Eräs ystäväni oli pitkään kotona ja mies tienasi hyvin. Mies ramppasi baareissa, osteli "turhia" tavaroita, yms. ja vaimo oli koko ajan rahaton. Vaimo osti perheen kaikki ruoat ja lasten vaatteet, mies maksoi muut laskut. Vaimo laski jatkuvasti pennejään ja äijä vaan hummasi rahaa menemään. Mun mielestä ei kovin reilua.

 

Älä vaan tee lapsia tollasen miehen kanssa. \|O

 

Jos asumismenot vievät ison osan sun tuloista, niin sanopa miehelle tämä asia ja VAADI, että muutatte halvempaan asuntoon, jossa asumismenot ovat sinulle kohtuullisemmat. Jos tämä ei miehelle käy, niin VAADI, että hän maksaa silloin tästä nykyisestä asunnosta suurempaa osuutta, koska hän siinä "luksuskämpässä" haluaakin asua.

 

"Myy" osa omasta asunnonosastasi miehellesi. Jos teillä ei ole avioehtoa, erotilanteessa kuitenkin puolet kämpästä kuuluu sinulle...

 

... niin siis, tällöin saisit itsellesi käyttörahaa ja lainanlyhennyskin pienenisi.

 

\

Älä vaan tee lapsia tollasen miehen kanssa. \|O

Samaa olin mäkin tulossa sanomaan!

Meillä ei lapsia ole eikä olla naimisissa, mutta asutaan yhdessä joten myös rahat ovat yhteiset. Olen opiskelija ja mies on töissä: jos haluaisi kaiken 50% puoliksi niin ei voisi kyllä mun kanssa asua, jos ei sitten hyvin pienessä yksiössä kaukana keskustasta syöden pelkkää makaroonia. Siihen mun opintotuella ja iltatyöllä päästäisiin. Se kuitenkin on ollut ihan itsestäänselvää, ettei meillä ole todellakaan yhteisasuminen rahasta kiinni. Ja mun mies sentään tienaa 3 kertaa vähemmän kuussa kun sun: meidän yhteiset tulot on ehkä sun tulojen verran.

Saisi miehes vähän arvottaa asioita uusiks!!

Teillä mahtaa olla sun tulotasoon nähden hyvin kallis asunto ja asumistapa, koska mulle 1800e ei kyllä ihan p**kapalkkaa meinaa. Sanot miehellesi, että jos ei tule yhteistä taloutta, niin sulla ei ole varaa tähän elintasoon ja hän saa muuttaa sun kanssa pienempään/vuokralle, tai leikkaamaan muista menoista. Tai sitten sä syöt sikanautaa ja hän vetää kyljystä vieressä... :headwall:

Kyllä toi on vaan mun mielestä törkeen epätasa-arvoinen tilanne, etenkin kun ootte naimisissa! Ihan suutun sun puolesta!

Tossa on elämänarvot niin pielessä, että jos olisi mun mies, eikä kuuntelisi hyvällä, niin en tasan jatkaisi yhdessä.

Mun mielipide tuli varmaan selväks jo, mut lisään vielä, että älä hyväksy tollasta! Toi ei oo oikein kahden ihmisenkään taloudessa ja jos lapsia alatte tekemään niin joudut itse pulaan. Voimia sulle asian kanssa! :heart:

 

Aikas yksimielisiä näytätte olevan sen suhteen, että meillä on tilanne rahojen suhteen ihan päin honkia.. Mä en aluksi tajunnut, että näin kävisi. Ennen avioliittoa mun mielestä oli ihan ok, että kummallakin oli omat rahat. Kuitenkin käytiin töissä molemmat ja vuokra oli kohtuullinen (650e), joka jaettiin puoliksi. Ei mulla tullu mieleenkään ruveta siinä vaiheessa tivaamaan, että mies ois maksanu enemmän kuin minä, kun kuitenkin kohtalaisesti tultiin toimeen. Jopa siis matkoihinkin oli joskus varaa. Tilanne muuttui vasta kun ostettiin oma kämppä, jonka lyhennykset siis pidemmän päälle käy mulle liian raskaiksi. Ja siis sen päälle puolet yhtiövastikkeesta, sähköstä yms yms.


Mies on aika tarkka rahoistaan. Epäilen, että hän ei suostu meidän systeemejä muuttamaan millään tavoin. Ei me nyt jokaista senttiä joka asiassa jaetaan tasan, esim. kauppalaskuista mies taitaa useammin huolehtia, ja autoon liittyvät kustannukset ovat kokonaan hänen vastuulla.

Mä kuitenkin rakastan miestäni ja meidän suhde ois muuten hyvä, mutta rahan kanssa on vaikeeta. Tai monen mielestä tosin näyttää tuntuvan siltä, että jos mies on itsekäs rahan kanssa, niin ei oo kovin hääppöinen mies sitten muutenkaan.. Lapsista ollaan puhuttu sillä tavalla, että totta kai mies osallistuu niihin kustannuksiin siinä kuin minäkin. En tiedä meinaako samaa puolet-ja-puolet systeemiä kuin nyt..

 

Meillä molemmilla omat rahat ja myös omat asuntolainat. Mun lainalla huomattavasti pidempi laina-aika kun miehen. Kumpikin maksaa omat laskut ja mies sähköt+vesi+yhtiövastike yms. muut ns. yhteiset laskut. Ja ruuat maksaa melkein kaikki. Tämä siks kun oon vielä kotihoidontuella niin lainat ja omat laskut saan maksettua ja muuhun ei sitten rahaa mulla jääkään. Ite halusin aikanaan, että ois molemmilla omat rahat ja lainat ja ihan ok tää on toiminut.

 

Meillä myös 'sun ja mun rahat'... oon ite hoitovapaalla eli omat rahat todella tiukilla, silti maksan oman osuuteni asuntolainasta. Eilen mies kehtasi vielä sanoa että kuinka mä en ole maksanut viime aikoina mitään "isoja" laskuja... Niin ja meillä mies maksaa autolainan mikä tarkoittaa sitä, että auto on yksinomaan HÄNEN. Kohta pitänee palata työelämään, joskin tienaan silti paljon vähemmän kuin mieheni. Kuulostaa hullulta, mut näin meillä...

 

Vähän särähtää korvaa tuo ap:n kertomus ja peesaan näitä edellisiä kommentteja. Mitähän tarkoitusta varten miehesi omaa tiliään kasvattaa..............En vaan kertakaikkiaan ymmärrä miehesi mielipidettä että kaikki puoliksi riippumatta tulotasoista. Enkä usko, että asia muuksi muuttuu, jos lapsia aiotte. Sinä maksat silloinkin edelleen kaikesta puolet ja ostat sen päälle omilla rahoillasi lapselle vaatteet ja tarvikkeet. Miehesihän voisi pian sanoa, että lähdetäänkin lapsen kanssa lomamatkalle jonnekin ja laskee, että se vastaa puolta siitä mitä sinä olet hankkinut tavaroita ym. No oli vähän huono esimerkki, mutta toivottavasti ymmärsit mitä ajan takaa.

Meil on avokin kanssa omat tilit. Oon tällä hetkellä äippälomalla. Mä maksan mun tililtä vuokrasta puolet sekä koko autolainan ja useimmiten vakuutukset. Sitten kun mun rahat loppuu, eli tosi äkkiä, niin mies maksaa ruokia, laskuja ym. ilman mukinoita. Autostakaan en siis voi sanoa, että se on mun auto, koska mies maksaa sitten muita menoja mun puolesta.

 

Miksi monet teistä tuntuu ajattelevan, että lapsesta aiheutuvat kustannukset ois sitten yksin mun vastuulla? Nimittäin enhän mä kuitenkaan mistään YKSIN vastaa nytkään, vaan kyllä mies mukisematta osallistuu kodin yhteisiin hankintoihin. Eli ei mun kuitenkaan koskaan ole mistään yhteisistä asioista erikseen tarvinnut karhuta sitä hänen puolikasta.. Niin miksi sitten lapsen kohdalla tarttis? En usko että mies sitten kahdestaan lähtis lapsen kanssa lomailemaan. Varmaan jäätäis sitten kotiin koko perhe...

Siis eniten mua huolettaa lapsen tulossa se, että mun omat tulothan silloin putoaa, jos päätän jäädä kotiin lapsen kanssa, ja silloin mun on tosi vaikea saada omia puolikkaitani maksettua. Lähinnä siitä ollaan siis puhuttu, että jos mies silloin vois auttaa enemmän esim. juoksevissa kustannuksissa ja pienemmissä kodin hankinnoissa.

 

Meillä on kaikki yhteistä. Lapset, koti, auto, velat jne. Yksi yhteinen pankkitili jonne tulevat molempien kaikki tulot ja sieltä maksetaan kaikki menot. Kätevää. Meillä on toiminut tämä hyvin jo monta vuotta. Aviossa ollaan ja mies tienaa kaksi kertaa enemmän kuin minä, tällä hetkellä olen vielä hoitovapaalla joten minut tulot ovat ihan pienet miehen tuloihin verrattuna.
Kumpikin ostamme mitä tarvitsemme mutta toki isoista hankinnoista esim. TV keskustellaan yhdessä.

Mutta kukin tyylillään, meillä nimenomaan mies halusi näin vaikka oli minua huomattavasti varakkaampi enkä tänä päivänä enää mitään suostuisi muuttamaankaan.