Systeri joskus aikoinaan oli suljetulla.
Kävin vierailulla ja aika rauhalliselta se paikka näytti.
Porukka enemmän tai vähemmän lääkittynä, osalla jäykkyyttä liikkeissä ja jutut olivat tupakkakopissa aika utopistisia ja harhaisia.
Alussa ei saa liikkua osaston ulkopuolella, mutto kunnon parantuessa pääsee erilaisiin terapihoihin ja valvotuille ulkoiluille.
Porukka vaikutti enimmäkseen väsyneeltä, ehkä lääkityksestä johtuen, mutta en koskaan huomannut agressiivista käyttäymistä.
Kun potilaat tulivat hieman parempaan kondikseen ja saivat ensin liikkua sairaalan kahvioon, otin usein mukaan systerin lisäksi muitakin hänen kavereitaan.
Loppuaikoina lähdettiin jopa mun autolla lähikahvioon kahville.
Asiallinen paikka mieleltään sairastuneille ja yksi mukava muisto jäi alkuajoilta mieleen.
Olin lähtemässä pois osastolta sisareni tapaamisen jälkeen ja pyysin hoitajaa avaaman oven päästäkseni ulos.
Vastaus oli, "ei täältä saa lähteä minnekään".
luuli mua potilaaksi
