J
ja miehen pettymys
Vieras
Eilen käytiin ultrassa, ihana pieni tyttövauva meille tulossa. Itselleni on koko ajan ollut ihan sama kumpi sieltä tulee, meidän oma vuava se kuitenkin on ja varsinkin pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen kun ollaan vihdoinkin näin pitkälle päästy. Mutta mies on ollut koko ajan ""varma"" että lapsi on poika, on jo miettinyt poikien nimiä, puhuu koko ajan, mitä sitten tehdään ja hankitaan pojalle ym. Mua on ärsyttänyt koko ajan sisimmissäni tuo asenne ja olen korjannut koko ajan miehelleni, että se on tyttö! No, eilen sitten ultrassa gyne sanoi, että meille tulee tyttö, mun mielestä aivan ihanaa, mutta mies oli niin pettynyt, eikä voinut edes pettymystään peittää. Siinä sitten itku kurkussa kävelin autolle ja mies yritti sitten selittää, että tietenkin se on ihan sama onko se tyttö vai poika ja tärkeintä, että vauva on terve ym, mutta ei vaan kuulostanut hirveen vakuuttavalta. Päivä vaan paheni kun mentiin illalla appivanhemmille kylään ja näytettiin ultra kuvaa ja mies sanoi, että tyttö siltä tulee. Anoppi oli kans niin pettynyt, sillä on ennestään yksi lapsenlapsi, tyttö ja kovasti oli poikaa odottanut tällä kertaa ja appiukko vaan töksäytti, että ei siinä auta muu kun yrittää uudelleen!! Mun teki mieli iskeä sitä nyrkilä naamaan siinä vaiheessa. Mitenkä ihmiset voi ajatella tuolla tavalla, nykyaikana??
Teksi kyllä mieli pakata laukku ja lähteä tollasesta suvusta helvettiin ja unohtaa koko mieskin siinä samalla.
Soitin sitten omalle äidilleni, eipä tilannetta paljoa parantanut kun oma äitikin kuulosti vähän pettyneeltä ja jaksoi vaan jauhaa muiden sukulaisten ja naapurien ja puolituttujen poikavauvoista. Se puhelu loppui lyhyeen, keksin jonkun tekosyyn lopettaa puhelu enkä aijo enää äitiäni vaivata - turha tulla edes vauvaa sitten kattomaan, jos ei se kelpaa sellaisena kun on!
Teksi kyllä mieli pakata laukku ja lähteä tollasesta suvusta helvettiin ja unohtaa koko mieskin siinä samalla.
Soitin sitten omalle äidilleni, eipä tilannetta paljoa parantanut kun oma äitikin kuulosti vähän pettyneeltä ja jaksoi vaan jauhaa muiden sukulaisten ja naapurien ja puolituttujen poikavauvoista. Se puhelu loppui lyhyeen, keksin jonkun tekosyyn lopettaa puhelu enkä aijo enää äitiäni vaivata - turha tulla edes vauvaa sitten kattomaan, jos ei se kelpaa sellaisena kun on!