sukupuoli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ja miehen pettymys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

ja miehen pettymys

Vieras
Eilen käytiin ultrassa, ihana pieni tyttövauva meille tulossa. Itselleni on koko ajan ollut ihan sama kumpi sieltä tulee, meidän oma vuava se kuitenkin on ja varsinkin pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen kun ollaan vihdoinkin näin pitkälle päästy. Mutta mies on ollut koko ajan ""varma"" että lapsi on poika, on jo miettinyt poikien nimiä, puhuu koko ajan, mitä sitten tehdään ja hankitaan pojalle ym. Mua on ärsyttänyt koko ajan sisimmissäni tuo asenne ja olen korjannut koko ajan miehelleni, että se on tyttö! No, eilen sitten ultrassa gyne sanoi, että meille tulee tyttö, mun mielestä aivan ihanaa, mutta mies oli niin pettynyt, eikä voinut edes pettymystään peittää. Siinä sitten itku kurkussa kävelin autolle ja mies yritti sitten selittää, että tietenkin se on ihan sama onko se tyttö vai poika ja tärkeintä, että vauva on terve ym, mutta ei vaan kuulostanut hirveen vakuuttavalta. Päivä vaan paheni kun mentiin illalla appivanhemmille kylään ja näytettiin ultra kuvaa ja mies sanoi, että tyttö siltä tulee. Anoppi oli kans niin pettynyt, sillä on ennestään yksi lapsenlapsi, tyttö ja kovasti oli poikaa odottanut tällä kertaa ja appiukko vaan töksäytti, että ei siinä auta muu kun yrittää uudelleen!! Mun teki mieli iskeä sitä nyrkilä naamaan siinä vaiheessa. Mitenkä ihmiset voi ajatella tuolla tavalla, nykyaikana??
Teksi kyllä mieli pakata laukku ja lähteä tollasesta suvusta helvettiin ja unohtaa koko mieskin siinä samalla.
Soitin sitten omalle äidilleni, eipä tilannetta paljoa parantanut kun oma äitikin kuulosti vähän pettyneeltä ja jaksoi vaan jauhaa muiden sukulaisten ja naapurien ja puolituttujen poikavauvoista. Se puhelu loppui lyhyeen, keksin jonkun tekosyyn lopettaa puhelu enkä aijo enää äitiäni vaivata - turha tulla edes vauvaa sitten kattomaan, jos ei se kelpaa sellaisena kun on!
 
Meilläkin mies puhuu koko ajan pojasta ja on ihan varma, että poika sieltä tulee. Kyllä mä uskon et meidän molempien miehet pitää lapsensa syntymistä maailman uskomattomimpana asiana ja rakastaa lastaan, on se tyttö tai poika. Ehkä vielä heistä koko ajatus on vieras, mutta kun se syntyy, niin uskompa että sinunkin miehesi on aivan haltioissaan! Muu suku on sitten asia erikseen, mutta sukuhan on pahin :). Hyvää raskausaikaa sinulle!
 
Toisille on kamalan tärkee se sukupuoli, sen huomaa tätäkin palstaa lukiessa. Ei voi ymmärtää...mutta toisille koko raskaus on suunniteltu juttu! On jopa päätetty että minä vuodenaikana vauva syntyy.
 
No voi hyvänen aika miten pikkusieluisia ja ajattelemattomia ihmisiä on sukuun sattunut.

Mulle tuli vain mieleen, että voisko miehesi 'toive' pojasta johtua siitä, että hän ei ole tottunut pieniin tyttöihin? Moni mies tuntuu ajattelevan, että pojan kanssa on jotenkin helpompaa, koska he ovat itsekin olleet (ja ovat vieläkin :)) pieniä poikia. Jotenkin niinku tietää miten homma toimii :), tytön saaminen jännittää enemmän.

Minusta on hyvä tuollaisessa hankalassakin tilanteessa sanoa suoraan niille sukulaisille, että heidän puheensa on todella loukkaavaa eikä kenenkään ihmisen arvo ole sukupuolesta kiinni!

Mutta parempaa mieltä sulle ja iloista odotusta!
 
Meillä oli hieman sama juttu miehen suhteen. Kun tyttö sitten syntyi, mies oli kuitenkin aivan haltoissaan. Sairaalassa hoitajat olivat sanoneet hänelle, että vauva kaipaa välillä äitiäkin, kun mies vain piteli vauvaa. Nykyäänkin mies on edelleen innostunut tyttärestään ja ihmettelee, miten ihmeellinen tämä on. En tiedä, olisiko hän ollut vielä iloisempi pojasta, mutta hyvin on tyttöön suhtautunut. Muista sukulaisista en tiedä, mutta kyllä hekin näyttävät ihan iloisia olevan.
 
Kyllä tuollaisille sukulaisille pitää sanoa suoraan miltä tuntuu. En kuitenkaan usko, ettähe haluavat olla tahallaan inhottavia. Ihmiset ovat vain välillä itsekkäitä ja TAHDITTOMIA! Luulen, että appivanhemmat vain tosiaan haluaisivat kumppaakin sukupuolta lastenlapsikseen...Miehet tosiaan kuvittelevat usein poikalasten olevan jotenkin helpompia heidän kasvatta, koska samaa sukupuolta. Vaikka usein kuitenkin juuri tytöt osaavat olla isille mieliksi. ;) Ties vaikka appivanhempienkin ""toivomus""pojasta hiukan liisäsi isinkin poika ajatusta.
 
Voi että osaapa olla ilkeää. Tunnen itsekin tuon tunteen. Edellinen lapsukainen kun syntyi (tyttö) niin appivanhemmat heti hyvin tylysti ""että et osannut poikaa"". Olin yhtä tyly ja heitin faktan "" mies se joka sukupuolen päättää siemenillään"" ja se sitten siitä. Seur. vauva syntyy toukokuussa ja näillä näkymin tyttö tulossa!!!!
Tytöt tahtoo kieputtaa isänsä pikkusormen ympärille täysin. Sanonta ""isän tytöt ja äidin pojat "" pitää hyvin paikkaansa.
 
Hassua kyllä, että ihmiset suoraan tuollaista laukoo!

Me molemmat vähän toivottiin tyttöä (tietysti tärkeintä, että lapsi on terve, mutta oli pienoinen ""sivutoive"" siinä), ja mies itse asiassa mua enemmän. Se siitä jatkuvasti puhui, leikillisesti tietty, että mitäs sen tytön kanssa jne.

No, sitten selvisi, että poika tulossa. Molemmat pikkuisen pettyneitä, mutta kun tämä selvisi samalla kertaa kuin lapsen terveys (kun saatiin punktiotulokset), niin eipä siinä kauhean pettyneitä osattu olla, kun kuultiin kumminkin, että terve lapsi on tulossa (sikäli kun sillä tutkimuksella näkee). Nyt asiaan on jo aika tottunut, vaikka joskus harmittaa, kun suunnitteilla on vain tämä yksi vauva.

Ei olla kerrottu kellekään, että tiedetään sukupuoli. Mun äiti veikkailee tyttöä (ja varmaan toivoo, mutta ei kyllä tosiaan ole mitään sanonut), ja miehen vanhemmatkin kai veikkaa, ne on sanoneet että ""muistakaa, että tyttökin on hyvä lapsi"", no höh, miksei olisi!? Miehen vanhemmat on tosin aika vanhoja, joten olen itse pannut tuollaiset lausahdukset vanhakantaisuuden piikkiin. Mutta tosi hassulta tosiaan tuntuu, että joku nuorehko ihminen nykyaikana vielä pitää poikaa jotenkin arvokkaampana! Ei me ikinä ajateltu, että tyttö olisi arvokkaampi, vaikka sellaista vähän toivottiin, lähinnä itsellä oli sellainen ""ihana hankkia hepeneitä"" -ajatus :)
 
Aivan! Isin tytöt!!! Aivan varmasti käy niin että kun vauva syntyy ja alkaa iskää pyöritellä, niin iskää viedään! Mun miehellä ennestään kaksi tyttöä ja kun kyselin että josko pitäis poika jo saada, niin vastas vaan että tyttö sieltä tulee kun hän niin tytöistä tykkää!!!

Ja nyt voi kaikki kauhistua ja alkaa haukkumaa, mutta tyttövauvojen isät kuulema osallistuu helpommin vauvan hoitoon koska tytöt herättää enemmän hellittelyhalua ja homokammoisena lajina miehen on helpompi tyttöjen pyllyjä pestä ja niistä asioista puhua!!! Ja tää ei ole mitenkään muuten seksuaalista!

Sukulaisten alkuaikaiset kommentit voit unohtaa ja sieltä se on lähtöisin se sun miehenkin pojan odotus vaikkei itse tämmöstä pojan""kaipuuta"" ehkä pohjimmiltaan tuntisikaan!
 
Meillä vähän sama tilanne, sukulaiset laukoneet outoja kommenteja, kun me saatiin ""vaan"" tyttö ja selvästi tuntuu suosintaa suvun poikia kohtaan. Kerran mä sitten pamautin yhdelle poikalasten ihailojalle, että mistäs se luulee, että se hänen fantastinen ja iki-ihana poikalapsi aikoinaan vaimon saa ja tää taulapää itte lisää noita poikia lapsenlapsiksi jos kaikki sais vaan poikia. Meni äijä vähäksi aikaa hiljaiseksi, mutta totesi sitten, että mitä mä sille kiukkuan, ei se HÄNEN vika ole, ettei me oltu poikalasta saatu. Siinä vaiheessa nostin kädet pystyyn ja annoin periksi, en kyllä meinaa olla tuon ihmisen kanssa ikinä missään tekemisissä. Harmi vaan, että sen lapsista tulee taatusti samanlaisia kivikautisine ajatuksineen....
Toinen vielä kuvottavampi ja sairaampi kommentti oli miehen (entiseltä) kaverilta, heillä kun on 2 vuotta vanhempi poika. Tää kuvotus mies heitti siihen sitten ensin säälitellen miestäni, kun oli vaan tytön saanut, että, no sitten meidän poika kyllä hoitelee sen teidän tytön ja opettaa sille kaikki seksin salat! Siinä vaiheessa mä häivyin paikalta ja sanoin miehelleni jälkeenpäin, että tuon ihmisen on sitten ikinä turha tulla meille käymään eikä tuu ikinä meidän lasta enää näkemään!!
 
Onko niiden sukulaisten kanssa ihan pakko olla tekemisissä? Ei kaikkea tarvitse sietää ja parasta olisikin keksiä jokin naseva vastakommentti tuollaisten typerien tahdittomuuksien laukojille!

No, ei täällä itselläkään ole sen paremmin asiat omien vanhempien kanssa, jotka eivät sanoneet edes onneksi olkoon toisesta tulevasta lapsenlapsestaan saati että olisivat halanneet...äiti vain voivotteli, että joudutaanko me sitten sitäkin hoitamaan! Kyllä jäi paha mieli. Anopille ei olla edes vielä kerrottu ja appea ei ole (kuollut). Eivät sentään arvuutelleet sukupuolta!
 
Kyllä meilläkin toiset sukulaiset pikku-veikasta puhuvat, tyttömme on 1v4kk kun vauva syntyy. Tekisi mieleni tokaista heille jotain ""kaunista"" takaisin, mutta ihme kyllä, vielä olen mieleni malttanut, saa nähdä kuinka kauan.
Mies vähän puhui pojasta, silloin kun tyttöä odotin, mutta oli onnellinnen ultrassa, kun näkyi tyttö. Ja kun tyttömme syntyi melkein vuosi sitten, niin isukki oli haljeta onnesta kun sai pikku-käärön syliin! Ja on edelleenkin aivan myyty tuolle pikku tyttöselle, nytkin leikkivät tuolla kahdestaan. Toinenkin tulokkaamme on tyttö ja mies tuumasi, että ihanaa kun on kaksi prinsessaa, mitenhän hän osaa kieltää heiltä yhtään mitään? Ja on mukavaa, kun ovat tyttöjä, niin heistä on varmaankin seuraa toisilleen, kun ikäeroakin on niin vähän. Tytöt varmaan kieputtavat isukin sormen ympärille...
 
Voi jukra,iso kaukohalaus sulle.Mä kyllä uskon että miehelle son oikeesti kun vauva on syntynyt niin ihan upee juttu että pieni nätti tyttö tuli.Se vaan jotenkin miehelle sellanen puto juttu.Sais toteuttaa omia saamattta jääneitä juttujaan sen pojan kautta.Vaan kun oppii taujamaan kuinka hellyyttävä se pieni tyttö on,kuinka hän saa ikänsä suojella ja miten tyttö häntä palvoo ja rakastaa,se on mikä tärkeimmäksi jää.

Isovanhemmista,no,mulla kävi samalla lailla.Anoppi tokasi kun vanhempi poika oli heillä ja tulivat sairaalaan,eukko sanoi että hän sanoi Eetulle että sieltä nyt tuli sitten tyttö...Ja syvä hiljasuus,johon poika tajus ite sanoa,että-mutta ei se haittaa.5 V poikakin oli niin fiksu että tajus tilanteen.
Samaten esikoinen oli heillä aina hoidossa ja toivottu,tätä tyttöä ei ole pyydetty enkä muuten antaiskaan.
 
Meillä on kaksi poikaa ennestään ja suku täynnä poikia... odotan kolmatta ja kova paine kun kaikki tyttöä nyt sitten odottaa...""olispa se tyttö"" tottakai mekin luonnolisesti jo tytön ottaisimme kun näitä poikia riittää=). Mutta ihan tosissaan sukupuolella ei ole väliä sitten kun sen vauvan saa itselleen.
Sitten kyllä päässä viiraa ja pahasti jos syntymän jälkeen on pettynyt että voi ei poika tuli. Mutta mietityttää vaan ympäristö että miten pettyneitä ovat kun poika tulee, siis toivottavasti kukaan ei sano mitään typeriä kommentteja.

Miehen kanssa juuri eilen puhuttiin että on ihanaa kun itse on onnellinen tästä odotuksesta eikä koko ajan jännitä, että kumpikohan sieltä tulee. Ihmeissään ollaan varmaan, jos tyttö tulee tähän sukuun ja hauskaa vaihtelua se, mutta se lapsi, oli tyttö tai poika on meidän oma ja rakas.
 
Hei! Minua kanssa inhottaa nuo toiveet lapsen sukupuolesta.minäkin tulin raskaaksi ja anoppi odotti ensimmäisestä lapsenlapsesta poikaa. No poika sieltä tulikin,mutta syntyi vammaisena.kerran kävi katsomassa,silloin kun nimi annettiin. Sen jälkeen ei mitään yhteyttä ole pitänyt. Pojan ollessa alle vuoden vanha,meille tuli ero. Mies kanssa lopetti yhteydenpidon lapseen. Aikaa tästä on kulunut jo 15v mutta vieläkin tuntuu pahalta. Oma sukuni on ollut paljon pojan kanssa tekemisissä.Muitakin lapsia olen saanut myöhemmin uuden miehen kanssa,hän hyväksyi lapsen täysin,ja on yhtä rakas kuin omatkin. Aurinkoista kevättä kaikille!
 
Meillä taas tulossa poika, ja oma äitini on puhunut, että olisihan se tyttö ollut ihana jne. Itsekin aluksi tyttöä salaa toivoin, mut nyt olen jo niin valmistautunut poikaan että olisin varmaan shokissa jos tulisikin tyttö :) Hassua kyllä että noinkin pienistä kommenteista voi mielensä loukata. Itse kun en yleensä helpolla loukkaannu, mut tuli kyl vähän paha mieli kun ""ei kelpaa"". Onneksi oon osannut jättää nuo kommentit omaan arvoonsa ja onnellisempi en tästä tulokkaasta voisi olla, oli sitten tyttö tai poika!
 
Itku. Kyllä noita ihmissiä sitten riittää laukomaan tahdittomuuksia. Jollei sukulaiset niin sitten lapsen isä...

Itsellä vähän sama tilanne. No, sukupuolella niin väliä, mutta kun olisi pitänyt olla kaksoset! Se olisi niin söpöä ja tehokasta!!!! Kun itsekin ovat kaksosia ja aina oli kaveri jne. Loukkasi minua tosi pitkälle ja harmittikin, tietysti. Varsinkin kun (olen ns. kiltti vastailija) en osaa loukata ketään sellaisissa asioissa, joissa asianosainen ei tilanteelle voi mitään.

Olen päättänyt jättää muiden sanomiset omaan arvoonsa ja opetella ""valmiiksi"" tiukkoja vastauksia, jotta ehdin puolustautua eikä heti tulisi pahamieli tai tippa silmään. Sukupuoliasiaan olen jo varautunut, mieshän sen ""päättää"" ; )

Olisi tietty kiva lukea hyviä vastauksia vaikka täältä...Aina kun ei tule heti mieleen mitä laukaista arvostelijalle takaisin!
 
Vai että kaksoset olis pitänyt tulla! Phöh! Olisivat onnellisia nyt yhdestä kerrallaan!

Kaksosraskaudet ovat loppujen lopuksi suhteellisen harvinaisia (olikohan se 2%) ja lisäksi ovat vielä aina riskiraskauksia; suurempi keskenmenoriski, aikaiset synnytykset, kehitys/tilaongelmat kohdussa jne.

Itse olemme onnellisia että meille suotiin ylipäätään raskaus, mies ei voi ikinä saada biologisia lapsia ja luovutetuilla siittiöillä ja hoidoilla alkuunsaatu raskaus on todella toivottu. Meillä kun munasolun hedelmöitys tapahtui laboratoriossa, oltaisiin voitu siirtää kohtuun yhden sijasta myös kaksi munasolua, mutta valittiin kuitenkin se yksi. Juuri kaikkien riskien ja taas 2 pienen vauvan raskaan hoidon vuoksi.

Mutta ihmisiä on moneksi, ja suodattimia ihmisten puheisiin ei ole keksitty, niin etteivät he huomaamattaan toisia loukkaisi.

Mutta hyviä lausahduksia olisi tosiaan kiva varata valmiiksi, jos joku jotain loukkaavaa päästää suustaan. Huomaisivatpahan ehkä laukojatkin, että saattoivat puheillaan loukata tosen tunteita. Tunteita, jotka muutenkin ovat kovin ailahtelevaisia raskauden aikana!
 

Yhteistyössä