sukulaisten suhtautuminen..

No tämä asia on varmaanki jo käsitelty, mut kerran vielä
Miten teidän sukulaiset suhtautu ku kuuli et saatte lapsen??

Me kerrottiin kaikille et lapsi oli vahinko, niitten oli helpompi suhtautua asiaan ku mähän olin sillon vasta 15v..
Mun puolelta kaikki oli ilosia ja onnittele...
Miehen isä sano ku kuuli et on "vahinko" käyny niin et "eihän tuo ny mikää vahinko ole ku kaks aikuista ihmistä touhuaa keskenään" ja lopuksi tietysi onnitteli...sit miehen veli alko saarnaamaan meille rahan käytöstä ja töistä, vaikka itte ei oo päivääkää lapsia hoitanu, nykki se on vielä tyttöystävineen jos kuulee et ostettiin jotain uutta/kallista et oliko teillä ny varmasti rahaa ym...
Niin ja vielä miehen mummo joka alko saarnaamaan mulle iästä ja kolusta, sit ku seuraavan kerran näin sen niin oli vain onnellinen ku dementtia vaivaa ja se sekotti mut ja miehen veljen tyttöystävän....

Nyt kun on kerrottu tästä "pikku kakkosesta" niin on vain kyselty et millä te jaksatte ja sun kouluthan jää vieläki kesken...no niihin olen vain sanonu että onhan mulla viä monta vuotta aikaa opiskella...

 

meillä kaikki suhtautu ihan hyvin,en oo ainakaan kuullu että kellään ois ollu mitään kielteistä sanottavaa, kaiki vaan onnitteli. Mun äiti tosin sano että jos oisit parivuotta sitten sanonu että oot raskaana niin oksat ois kyllä puusta lähteny. oisin ollu sillon 17. mun mielestä kyllä se on se ja sama oisinko tehny tän lapsen parivuotta sitten vai nyt, yhtä rakastettu ja toivottu se ois siltikin ollu, ja muiden mielipiteillä ei ois ollu mitään merkitystä. ei edes oman äidin.

 

Mitäs ne: isukki oli paljon järkytteneempi ammatin valinnasta kuin lapsesta, äiti sanoi että "Mä olen odotellut näitä uutisia kyllä jo ajat sitten" ja nauroi päälle, mummu ilmoitti että sukuusi olet tullut, ja sisarukset sekosi onnesta. Miehen suvulta ei ihan niin lämmin vastaanotto, mutta eipä tuo mua sinällään mitenkään erityisesti hetkauttanut: miehen toivomuksesta sanottiin että vahinko kävi, mutta kaipa ne alitajunnassa sen ymmärtää ettei niin ollut. Ehkä.

 

meilläkin miehen isoveli jaksaa koko ajan huolehtia meidän rahan käytöstä (anoppi samoin). Miehen veljelle on merkkitavarat ja kalliit autot ja huonekalut onnen tuojia. Nyt sille on tulossa lapsi, niin sano mulle ja miehelleni että aikoo ottaa enemmän keikkatöitä että rahatilanne pysyis samana. Sen vaimo varmaan tykkää hirveesti olla kaiket päivät yksin kotona merkkikamojensa ja pienen vauvan kanssa
Kyllähän ne muutkin sukulaiset on vähän ihmetelly tätä meidän "kiirettä", mutta ei kukaan oo pahasti ainakaan sanoillaan loukannu.

 

meillä sukulaiset otti tosi hyvin vastaan vauva uutiset,niin mun ku miehenki sukulaiset..

 

miehen puolelta kaikki onnellisia, meidän puolelta kommentti oli EI #&%£$!*!!!! nyt kun poika on maailmassa meidän puolelta osallistuvat enemmän ja paijaavat ja soittelevat melk. joka päivä. poika kun syntyi äitini itki 2viikkoa putkeen onnesta vaikka aluksi oli eniten vastaa.

 

Meillä otettiin ihan hyvin vastaan . Äiti totes vaan että kyllä se on tienny jo aikoja et multa tulee eka lapsenlapsi. (vanhin sisko melkein jo 30v minä 19v). Miehen äiti alko heti itkee ja onnitteli hirveeesti, se on ite saanu ekan 17veenä. Ja molempien isät on kans ollu ihan onnellisii... Kukaan ei oo oikeestaan "saarnannu" mistään. Tosin on mies jo 23 ja sil ammatti/vakkarityö ja silleen. Mul ei koulutusta mut töissä kuiteski ollu. Joten ei oo ees "tarvetta" saarnata. Mä luulen et pärjätään ihan hyvin. Ja oltais varmaan pärjätty sillonkin ku olin alaikäinen ku oli sama tilanne sillon.. Mä siis odotan vielä, la parin vkon päästä.
Ainoot jotka on oikeestaan suhtautunu huonosti on jotkut kaverit (nykyään tutut) ku on kyselly et oliko vahinko, sanonu et "pilaa nuoruuden" ku ei pääse kapakoihin... Voin sanoo et ei tee ees mieli kapakoihin ainakaan nyt raskausaikana.. ja ei ollu ees vahinko niinku monet luulee aina ku ei oo akateemista koulutusta ja ikää 27v.

 

Noh, me ollaan "jo" 19 ettei raskaus kamalasti sukua järkyttäny, ollaan kuitenkin oltu yhdessä 5 vuotta ja molempien suvut pitää kai meitä ihan "vanhana parina".
Mun äiti oli kyllä alkuun aika shokissa ja puhu just rahasta ja opiskeluista et mites niille oikeen käy, kummallakaan kun ei ole vielä ammattia tms. Mut nyt sekään ei oikeen muusta malta puhuakaan kun tästä pienestä tulokkaasta joka on siis ihan ensimmäinen lapsenlapsi, ainoastaan poikaystävän äiti on jo mummo entuudestaan.
Et mikäs tässä, kova hössötys on kaikilla päällä ja maaliskuista laskettua aikaa odotellaan innolla!

 

Äiti itki onnesta kun kuuli, oli jo arvannut ettei meilläkään kauan nokka tuhise ja isä oli muuten vaan älyttömän onnellinen!
Miehen äiti myöskin erittäin innoissaan Kaikki on ottanut loistavasti, eikä kellään epäilystäkään siitä, etteikö pärjättäis

Ikää siis minulla 19
Miehellä kyllä jo 26
Viikkoja nyt 22+0

 

Norssu, minäkin viikolla 22. La 31.3.
Pakko kysyä, että onko sun masu jo kasvanut? Omani on ihan pikkuisen, mutta ihmiset vieläkin ihmettelevät, että minäkö muka jo puolessavälissä raskautta!

 

Ihan kokemuksesta että eipä se raskaus näy ekalla kerralla kun vasta loppuvaiheessa. Mulla huomas vasta 8kuulla et raskaana ollaan.(siis vieraatkin)

 

Muikka, kiitos tiedosta.

 

\

Ihan kokemuksesta että eipä se raskaus näy ekalla kerralla kun vasta loppuvaiheessa. Mulla huomas vasta 8kuulla et raskaana ollaan.(siis vieraatkin)

ei muuten piä kaikilla paikkaansa,mulla näky rv.20 jo ihan selvästi että oon raskaana,alko näkeen jo rv.13 lähtien ja ekaa odotan..

 

Isäni soitti mulle yks päivä, kysyi varovasti, että oonko mä tietonen siitä, että mihin mun pitää ottaa nyt yhteyttä, ja missä pitää käydä? (Tarkotti siis neuvolaa ym.) Kyllä siinä meinas tulla tippa linssiin, oli jotenkin niin liikuttavaa että se huolehtii. Mulla siis nyt menossa rv.23.

 

meillä sukulaiset ottivat hyvin uutisen vastaan.ja poika on nyt 6vko

 

hyvin suhtautuivat... =)

 

Niin ei se raskauden näkyminen kyllä siitä riipu et onko eka, toka vai kolmas lapsi. Mullakin raskaus näkyi jo viikolla 20 ja kasvoi huimaa vauhtia siitä eteenpäin. Lopussa olinkin jo sellanen pallo ettei meinannut mahtua mihinkään

 

mä rupesin odottaan 16v ekaa lastani ja kaikki muut suhtautu hyvin paitsi tädin mies..... se kysy multa että onks mulla kusta päässä... mut nykyään mulla on kolme lasta jo ja kaikki on jotottunu että mulla on lapsia... :xmas: :xmas:

 

No huh huh... Olipa aika törkeä kommentti!

 

Olihan se järkytys kun ilmoitin 16-vuotiaana saavani lapsen ja jääväni yksinhuoltajaksi. Isäni kanssa en ollut alkuun missään tekemisissä,mummoni kävi minut haukkumassa #&%£$!* jne. Nyt kun olen 23 ja lapsia kolme kaikki ovat hyväksyneet valintani täysin eikä kellään ole ollut pahaa sanottavaa vuosiin... Ehkä asiaa helpotti että löysin uuden kunnollisen miehen jonka kanssa jatkoin tätä lapsenteko urakkaa

 

meillä oikeestaan tosi hyvin..mun mummi meinas putoo penkiltä kun kuuli et oo raskaana ja et siit tulee isoäiti..se oli niin otettu!! muutenkin kaikki otti tosi hyvin..mut meijän suku on aina pitäny yhtä ja ei yks vauva pahitteeks oo.. =)

 

Pikkuveljeni (12v.)on ostanut tulevalle vauvallekkin joululahjan. Todennut vaan että olisi paljon helpompi ostaa, jos tietäisi kumpi siitä tulee!
Pikkuveli oli myös todennuut, kun äitini oli hänelle kertonut että isosisko saa vauvan: "No tyhmä! Luuliksää etten mää oo huomannu ku se on paisunu niin kauheesti!"

-Lollo- rv26+1