Sukulaispoika repii lastani naamasta

Kaipaan kommentteja jne. seuraavaanlaiseen ongelmaan!!! Lapseni (2v3kk) sukulaispoika (2v) repii aina vähintään kerran lastani naamasta kun he tapaavat. Ja tätä on tapahtunut aina, näemme n. kerran pari kuussa ja lapseni jo pelkää tätä sukulaispoikaa. Lapseni " ei anna mitään syytä" tähän repimiseen esim. hän ei vie lelua toisen kädestä tms. vaan leikkii ihan normaalisti ja sit toinen vaan tulee yhtäkkiä ja repii naamasta. Tää on jotain ihan käsittämätöntä!!! Lapseni siis itkee aina kun he tapaavat! Ja tämän sukulaispojan vanhemmat eivät siis ole saaneet loppumaan tätä epämukavaa käytöstä!!! Heidän mielestään kun lapselle riittää kun sanotaan (normaalilla äänellä) että noin ei saa tehdä ja sit laitetaan nurkkaan. MInä taas olen sitä mieltä että jos lapsi ei puhetta usko niin pieni tukkapölly on paikallaan, tarkoitan pientä en siis sellaista että lasta riepotellaan ympäriinsä ja joo, joo, tiedetään että tukkapöllykin on laissa kielletty. Mutta mielestäni näitten sukulaispojan vanhempien pitäisi antaa sille pojalle tukkapölly jokaisen naamasta repimisen jälkeen niin eiköhän se repiminen rupeaisi loppumaan... Olen vaan miettinyt että mitä tässä pitäisi oikein tehdä, lopettaa tapaamiset kokonaan vai mitä. Mielestäni lapseni on saanut kärsiä jo ihan riittävästi tämän "pellossa kasvaneen" lapsen käytöksestä. ONko muilla ollut vastaavanlaista tilannetta? Kuinka ootte toimineet?

 

Ei ole vastaavasta kokemusta, mutta olen samaa mieltä, että näiden vanhempien kannattaisi jo hieman enemmän miettiä kuinka torua lastaan ko. tekemisestä jos kerta puhe ei auta. Itse varmaan ensin uhkaisin tukkapöllyllä ja jos ei auta niin sitten niin myös tapahtuisi. Tuollainen on todella ikävää. Onko lapsi päivähoidossa? Tapahtuuko näin muidenkin lasten kanssa? Voisit hyvin ottaa asian vanhempien kanssa puheeksi ja sanoa, että te ette tule nyt kyläilemään koska lapsesi pelkää että naamasta revitään.

 

Kieltämisen pitää olla johdon mukaista. Ei noin nuori lapsi ymmärrä tukka pöllyn oikeaa merkitystä hänelle jää vain paha mielikuva myöhempään elämään siitä ilkeästä "täditä". Ei tuon ikäinen lapsi ymmärrä voimiensa lujuutta. Oletteko seurannut missä tilanteissa näin tapahtuu? onko ne esim riita tilanteita tai kun muuten kyllästyvät leikkimiseen. Tuo ikäiset lapset kun eivät oikein vielä malta kauaa keskittyä yhteen hommaan.
jos heti pienestä aletaan käyttämään tukistamista, niin minkäs ajattelit tehoavan murkkuiässä?!!

 

Pakko jo kommentoida.. olen yhden tälläisen "hirviö lapsen" äiti ja voin sanoa totuuden nimissä että tuo ikävaihe menee ohi. Vielä joku aika sitten olin omastani tosi huolissani kun hän alle parivuotiaana puri, töni, repi hiuksista, tarrasi naamaan kiinni jne jne.

Mielestäni ainut sopiva keino on että lapsen tasolle lattialle vahtimaan ettei niin pääse käymään, jos pääsee niin sitten lasta käsistä kiinni, katsekontakti ja tiukkaan sävyy Noin EI saa tehdä.. samaa joutuu toistaa satoja kertoja.. mutta tukkapöllyt ja luunapit ei kyllä vie asiaa eteenpäin päinvastoin "nimimerkillä kokemus puhuu"

Lapset ovat erilaisia eikä tälläinen lapsi ole mielestäni toista huonompi millään lailla.. EIKÄ TARKOITA TODELLAKAAN ETTÄ OLISI PELLOSSA KASVANUT!!! Meillä on mielestani suht kova kuri sopivassa suhteessa muksullemme 2 vee

Kyllä se siitä rauhoittuu, ei tuon ikäinen osaa käsitellä epäonistumista tai kiukkua, Tälläisen lapsen vältteleminenkään ei ole viisasta koska hän nimenomaan tarvitsee tilanteita missä voi oppia. Siinä täytyy nyt vaan olla vanhempien asialla ja suojella tätä "alakynteen jäävää" lasta

Kannattaa myös pitää kiinni siitä että kaikki "koulutukseen" osallistuvat vanhemmat, isovanhemmat, hoitotädit jne ovat samalla linjalla ja käyttävät samaa keinoa.

Näin minä nykyään ajattelin vaikka huolissani olin minäkin aikoinani

 

Eli tässä tullaan taas tähän ikuiseen kasvatuskysymykseen, on niin monta eri tapaa kuin on vanhempiakin. Joten minun puolesta he taitavat saada kasvattaa oman lapsensa ihan miten haluavat mutta meidän poikaa hän ei enää revi! Sitä en tiedä kuinka tämä repijäpoika käyttäytyy hoidossa. 'Esim. viimeksi kun tapasimme niin kerkesimme olla yhteisessä kyläpaikassa n. 10 min. kun tämä hyökkäys tapahtui, joten mistään kyllästymisestä jne. ei ollut kyse. Tässä en lasta syytä, vaan vanhempia, koska he eivät ole saaneet tätä jatkuvaa repimistä loppumaan. Mietin vaan että kuinkakohan he meinasivat saada lapsen uskomaan sit murkkuiässä... Esim. meidän ei ole tarvinnut antaa lapsellemme tukkapöllyä pitkään aikaan, koska hän tietää mitä sana ei tarkoittaa, toisin kuin tämä sukulaispoika.

 

\

Eli tässä tullaan taas tähän ikuiseen kasvatuskysymykseen, on niin monta eri tapaa kuin on vanhempiakin. Joten minun puolesta he taitavat saada kasvattaa oman lapsensa ihan miten haluavat mutta meidän poikaa hän ei enää revi! Sitä en tiedä kuinka tämä repijäpoika käyttäytyy hoidossa. 'Esim. viimeksi kun tapasimme niin kerkesimme olla yhteisessä kyläpaikassa n. 10 min. kun tämä hyökkäys tapahtui, joten mistään kyllästymisestä jne. ei ollut kyse. Tässä en lasta syytä, vaan vanhempia, koska he eivät ole saaneet tätä jatkuvaa repimistä loppumaan. Mietin vaan että kuinkakohan he meinasivat saada lapsen uskomaan sit murkkuiässä... Esim. meidän ei ole tarvinnut antaa lapsellemme tukkapöllyä pitkään aikaan, koska hän tietää mitä sana ei tarkoittaa, toisin kuin tämä sukulaispoika.

No voi hyvänen aika, ei nyt tarvitse heti alkaa piruja maalaamaan seinille, jos lapsi ei 2-vuotiaana heti opi. Sisareni lapsi repi aikaisemmin oman lapseni naamaa aina kun tavattiin. Eli tiedän tuntemuksesi, mutta en jaa kanssasi samaa käsitystä siitä kuinka lasta tulisi tämän suhteen kasvattaa. 2-vuotiaat ovat vielä niin pieniä ettei pelkkä sanominen kerran tai 10 kertaakaan riitä, mutta he ovat myös liian pieniä tajutakseen miksi heitä tukistetaan.
Meillä asia ratkaistiin, niin, että ainaoli joku aikuinen vieressä vahtimassa laikkejä ja heti jos alkoi mennä liian rajuksi, niin aikuinen otti lapseen katsekontaktin ja heti kielsi tiukasti, mutta ei vihaisena. Ja kyllä se siitä sitten loppui ajan kanssa, mutta kyllä niitä kieltoja joutuu toistelemaan tuon ikäisten kanssa satoja kertoja ennen kuin menevät perille.

Ja lapset ovat eri luontoisia, toiset lapset haluavat "tutkia" toista lasta hyvin läheltä ja kosketella, toiset taas vain katselevat kauempaa. Ja tämän aktiivisen lapsen vanhemmat sitten joutuvat useammin käyttämään ei sanaa kuin vähemmän aktiivisen lapsen vanhemmat.

 

Tässä yksi esim. pojat leikkivät lattialla, seurana on myös aikuisia, nuorempi tuo vanhemmalle ihan naaman lähelle jonkun lelun (ilmeisesti näyttääkseen sitä) ja sit samassa rupeaa repimään, eli siihen väliin kun vaan ei aina kerkeä. Kyllä mielestäni 2v. pitäisi jo tajuta että toisia ei saa lyödä/raapia/purra jne. TAi ainaskin se pitäisi saada vähenemään, koska tätäkin on tapahtunut aina eli siis niin kauan kun poikamme ovat olleet tekemisissä toistensa kanssa. Minun kärsivällisyyteni rupeaa ainasin olemaan ihan loppu jo tämän asian suhteen, täytyy palata asiaan tämän sukulaispojan kanssa vasta sitten kun hän ei enää käy päälle. Kertokaahan viisaammat milloin tälläinen voisi mahdollisesti tapahtua? Minä en todellakaan kehtaa enää viedä lastani tämän toisen luokse koska lapseni jo PELKÄÄ tätä (muita lapsia hän ei pelkää) ja ei halua olla samassa huoneessa hänen kanssa. Keksikäät jonkun toisen koekaniiniks tähän käyttäytymisasiaan.

 

Meillä myös tuttavapiirissä lapsi joka tekee kiusaa tahallaan muille, esim. raapimalla, huitaisemalla ohimennen yms pientä kivaa. Ja se mukula on jo kuitenki kohta 5 vee. Olen ratkaissut asian niin ettemme kyläile paikassa silloin kun mukula on kotona. Oma esikko ei koskaan ole satuttanut toisia tahallaan, ei edes pienenä, lieneekö siksi että on rauhallisempi luonteeltaan. Hän on tätä kaverin muksua 2 vuotta vanhempi, mutta sanoo jo itse ettei halua kyläilemään jos ko. muksu on kotona, toivoo myöskin etteivät kyläile meillä. Muksu raastaa toisilta lelut, vahtii oikein kuka mitäkin ottaa ja järjestelmällisesti käy hakemassa kaikki pois toisten ulottuvilta, niin kyässä kuin kotonaankin. Ite oon huono sanomaan vieraille lapsille ja kun vanhemmat ei asiaan puutu, ratkaisin asian niin etten vie omaani sinne härrättäväksi.

 

Noita kuritta/tavoitta kasvaneita mukuloita näyttää olevan joka puolella ja sen huomaa... ei tapoja, ei sääntöjä ym. Mielestäni lapsella täytyy olla selvät säännöt mitä saa tehdä ja mitä ei, KAKSI VUOTIAS on jo tarpeeksi iso ymmärtämään että toista ei saa lyödä! Meidän yksivuotiaskin jo ymmärtää ettei toisen kädestä viedä tavaroita onko lyöminen sen kummempi asia opettaa??
Se miten vanhemmat saavat lapsensa oppimaan tarvittavat ihmissuhdetaidot on tietenkin jokaisen oma asia, mutta jos elämä opettaa niin aina löytyy joku isompi ja vahvempi.

 

Kun nyt päästiin tähän mitä 2v pitää osata. Ooteko ihan tyhmiä? Kaks vee just kokeillee muitten läsnäollessa miten äiti reakoi kun vähän pöllyytän toista. Siihen sitte nämä kullannuppejen äidit kauhistelee kun ei heidän lapset tee ikinä mitään.
Tottakai pitää kieltää ja poistaa huoneesta /leikistä.

TUSKIN aloittaja kuiteskaan haluaa opettaa tälle sukulaispojalle tukistamista???? \|O Varmasti voin lyödä veikkaa tuksitaa sinun pirpanaa seuraavalla kerralla.

Mitä aikuine tekee lapselle sen lapsi tekee heikommalle.

Mieheni jäi kiinni siitä että näpäytti poikaa sormille ja tukisti kun oli pahin raivo / uhmaus päällä kotona. Itse oli kaupassa tai harrastuksissa. Pian poika alkoi itse läpsiä itseään kun kielsin ja repiin hyi hyi tukasta. Miestäni nolotti kun huomasi pojan käytöksen. :/
Pitääjaksaa vahtia ja pitää jaksaa asettua alas lapsen korkeudelle ja pysäyttää ilkeys ilman väkivaltaa.

SILLÄ JOS pidätte että 2 v tajuaa mikä on oikein ja mikä väärin pahimman tunnekuohun keskellä pitäisi hänen tajuta puhettakin!

:headwall: väkivaltaiset huononpinnan omistajat / vanhemmat vois läpsiä vähän aikaa toisiaan ja lujaa .

 

Kaikenlaisia äitejä olemassa! Eihän nyt toisen kimppuun käydä,jotta oppisi olemaan käymättä toisen kimppuun. Tee toisille kuin haluat itsellesi tehtävän. Mielestäni toisen lapsen vanhemmat ovat todella tiukkoja kasvattajia, jos noinkin pientä nurkassa seisottavat. Eihän kasvoista tarttuminen tarvitse olla kuin pienen lapsen kohdalta uteliaisuutta toista kohtaan. Mitä tuolla ihon alla on...

Jos et halua lapsesi seurustelevan toisen kanssa, älä seurustele. Uskon olevan parempi toiselle lapselle kun ei sinun kaltaisesi ihmisen kanssa joudu tekemisiin.

 

\

Noita kuritta/tavoitta kasvaneita mukuloita näyttää olevan joka puolella ja sen huomaa... ei tapoja, ei sääntöjä ym. Mielestäni lapsella täytyy olla selvät säännöt mitä saa tehdä ja mitä ei, KAKSI VUOTIAS on jo tarpeeksi iso ymmärtämään että toista ei saa lyödä! Meidän yksivuotiaskin jo ymmärtää ettei toisen kädestä viedä tavaroita onko lyöminen sen kummempi asia opettaa??
Se miten vanhemmat saavat lapsensa oppimaan tarvittavat ihmissuhdetaidot on tietenkin jokaisen oma asia, mutta jos elämä opettaa niin aina löytyy joku isompi ja vahvempi.

Tarkotat sä et ku kax-vee on tarpeex iso ymmärtääkseen, nii sit sitä ei sit tartte enää kasvattaa, vaan sille voi suoraan antaa samallamitalla takas? Ei tääl kukaan oo ollu sitä mieltä, et toinen lapsi sais retuuttaa toista ilman mitään seuraamuksia. Jokainen fiksu vanhempi vaan on tajunnu, et lasta ei pahoinpidellä tai heitetä nurkkaan, vaan nimenomaan yitetään kasvattaa siitä ihminen, joka uskois ja ymmärtäis puhetta ja osais olla toisten lasten kanssa.
Voihan sitä tietty aina himassa yksin kököttää, ettei vaan satu mitään, muttei siellä mitään ihmissuhdetaitojakaan kyllä opita.

 

Olen ymmärtänyt että tukistaminen ja nurkkaan joutuminen on väärin. No kertokaapa kuinka minun pitäisi toimia ja reakoida näissä repimistilanteissa (joita tapahtuu aina kun tapaamme) ja sit vielä että kuinka tämän repijän vanhempien pitäisi toimia kun tätä repimistä tapahtuu?????? Ja se vielä on mainittava että oma lapseni nyt vaan sattuu olemaan tälläinen kullannuppu (niin kuin joku aikaisemmin mainitsi) joka ei revi, lyö jne. toisia, niin kuinka hänelle sit selität sitä että miksi äiti vie tapaamaan tätä repijälasta vaikka hänelle tulee itku joka kerta eikä hän haluaisi tavata tätä toista lasta. (jokuhan tuolla mainitsi että pitäisi vaan kyläillä, eikä lopettaa tapaamisia)

 

Pakko vielä heittää kommentteja Tänne onkin aikamoni kirjottanu just näitä lässynlässyn juttuja; elikkäs tyyliin eihän noin pientä lasta saa komentaa ja kieltää, jää vielä kauheita traumoja Tämä kyseinen poika on saanut pienen ikänsä repiä äitiään ja isosiskoaan hiuksista ja naamasta mielinmäärin kun he ovat "peuhanneet" (olen myös itse nähnyt tämän), joten kyllä se vaan niin on tässä tapauksessa että tämä on ihan mm. tämän pojan äidin vika että tämä poika käyttäytyy tällä tavalla myös toisia lapsia kohtaan. Jos tältä lapselta ois aina kielletty (silläkin uhalla että jää traumoja) tämä repiminen joka tilanteessa niin tuskinpa hän näin ahkeraan sitä nykyisin tekisi.

 

\

Pakko vielä heittää kommentteja Tänne onkin aikamoni kirjottanu just näitä lässynlässyn juttuja; elikkäs tyyliin eihän noin pientä lasta saa komentaa ja kieltää, jää vielä kauheita traumoja Tämä kyseinen poika on saanut pienen ikänsä repiä äitiään ja isosiskoaan hiuksista ja naamasta mielinmäärin kun he ovat "peuhanneet" (olen myös itse nähnyt tämän), joten kyllä se vaan niin on tässä tapauksessa että tämä on ihan mm. tämän pojan äidin vika että tämä poika käyttäytyy tällä tavalla myös toisia lapsia kohtaan. Jos tältä lapselta ois aina kielletty (silläkin uhalla että jää traumoja) tämä repiminen joka tilanteessa niin tuskinpa hän näin ahkeraan sitä nykyisin tekisi.

No jos kerran olet niin vakuuttunut olevasi "oikeassa" niin mitä ihmettä täällä mielipiteitä kyselet..
Mielipiteitä on niin monia kun on ajattelijoitakin.. kieltää pitää mutta tavasta kuinka se tehdään olen kuitenkin kanssasi eri mieltä.

Parempaa ensi vuotta toivotellen...

 

No eiköhän järkevin vaihtoehto ole puhua sen toisen lapsen äidin kanssa ja sanoa, että oma lapsi pelkää. Fyysinen kuritus on jo laillakin kielletty; kumma kun sitä vaan moni vieläkin suosii ja suosittelee muillekin.

 

\

\

Noita kuritta/tavoitta kasvaneita mukuloita näyttää olevan joka puolella ja sen huomaa... ei tapoja, ei sääntöjä ym. Mielestäni lapsella täytyy olla selvät säännöt mitä saa tehdä ja mitä ei, KAKSI VUOTIAS on jo tarpeeksi iso ymmärtämään että toista ei saa lyödä! Meidän yksivuotiaskin jo ymmärtää ettei toisen kädestä viedä tavaroita onko lyöminen sen kummempi asia opettaa??
Se miten vanhemmat saavat lapsensa oppimaan tarvittavat ihmissuhdetaidot on tietenkin jokaisen oma asia, mutta jos elämä opettaa niin aina löytyy joku isompi ja vahvempi.

Tarkotat sä et ku kax-vee on tarpeex iso ymmärtääkseen, nii sit sitä ei sit tartte enää kasvattaa, vaan sille voi suoraan antaa samallamitalla takas? Ei tääl kukaan oo ollu sitä mieltä, et toinen lapsi sais retuuttaa toista ilman mitään seuraamuksia. Jokainen fiksu vanhempi vaan on tajunnu, et lasta ei pahoinpidellä tai heitetä nurkkaan, vaan nimenomaan yitetään kasvattaa siitä ihminen, joka uskois ja ymmärtäis puhetta ja osais olla toisten lasten kanssa.
Voihan sitä tietty aina himassa yksin kököttää, ettei vaan satu mitään, muttei siellä mitään ihmissuhdetaitojakaan kyllä opita.

Missä tässä lukee että kurittaminen on samaa kuin fyysinen tai henkinen väkivalta?? Kurittaminen voi olla myös tiukka ei. Pointtina kuitenkin se että voisiko asettua sen "kurittomallisen" vanhemman asemaan ja miettiä asiaa siltä kantilta.

 

Miten tää repijä aina onnistuu sitten tekemään tuon? Menet kylmästi istumaan lattialle lapsesi viereen ja seuraat mitä tapahtuu ja jos repijä meinaa hyökkäyksensä tehdä, niin kiellät. Ei ole oikein että oma lapsi joutuu pelkäämään toista toistuvan asian takia ja tiedän että se on vanhemmasta tosi ärsyttävää kun omaa pientä kohdellaan kaltoin mutta muistakaa kumminkin että tässäkin tapauksessa tekijjä on tosi pieni, ettei nyt ihan mitä tahansa kannata alkaa tehdä. Noilla pienillä kun on niin lyhyt se muisti. Ja äitin ottaisin puheeseen, hänen pitäisi myös enemmän seurata lastaan ettei revi toiselta naamaa irti Ihan oikein teet, kun et tätä hyväksy!