sukulaiset eivät hyväksy suhdetta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja La
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

La

Vieras
Olen nuori, alle 25-v. opiskelija ja seurustelen vakavasti itseäni 3v vanhemman miehen kanssa, joka ei ole kristitty ja suomalainen, kuten minä. Vanhempani ovat suhdettamme vastaan, eivätkä edes halua tavata häntä. He varoittelevat minua 'hankkiutumasta paksuksi', koska sitten olen yksin lapsen kanssa. Minä ja kumppanini ajattelemme tästä asiasta samalla tavalla - että lapsi on miehen ja naisen yhteinen onnellisen suhteen 'tulos', ja jos lapsi syntyy, niin hänellä on tärkeää olla sekä äiti että isä elämässään.
Olemme joitakin kertoja puhuneet perheenlisäyksestä. Minusta oma lapsi olisi ihana saada, mutta hän on ollut sitä mieltä, että suoritan opiskeluni loppuun. Kuitenkin jonkin aikaa sitten, erikoisessa olosuhteissa hän tokaisi minulle, että tehdään lapsi. Tietysti tuo tuli minulle yllätyksenä, mutta en halunnut sen enempää kysellä mikä hänen mielensä on saanut muuttumaan.

Osa minusta sanoo, etten saa hankkiutua raskaaksi vanhempieni ja mieheni takia, jonka uskonnon mukaan avioton lapsi on häpeä/kielletty. Kouluakin minulla on vielä jäljellä noin puolitoista vuotta...
Abortti ei tulisi mieleenikään, sillä mielestäni se on ainakin siinä tapauksessa turhaa, kun suhde on hyvällä pohjalla ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä suhteessa.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että epäilemäni raskaus olisi todellakin alkuvaiheessa, ja ajatus pelottaa, sillä perheeni ja sukulaisteni reaktiot eivät tule olemaan positiivisia jos näin on päässyt käymään. Mieheni kantaa tähän asiaan en ole kysynyt, sillä olen enemmän sillä kannalla, että kerron vasta testin tehtyäni, jos testiin on edes tarvetta. Oireita on ollut - mahassa nipistelee, alaselkään koskee ja ajoittaisia, lyhyitä päänsärkykohtauksia sekä vessassakäynti tiheentynyt jonkin verran.
Haluaisin mielelläni kertomuksia ja kommentteja samanlaisista tapauksista =)
 
Kasva aikuiseksi!

Ei normaali aikuinen ihminen ole noin kiinni sukulaisissaan. Olet läheisriippuvainen tai muuten vajaa. Ei sinusta ole äidiksi vielä. Jos olisit tasapainoinen normaali aikuinen, et välittäisi mitä sukulaisesi ehkä ajattelevat. Tunnut todella naiivilta ja epävakaalta.
 
Käy vaan se koulu loppuun ja kato mihin suhde sen äijäs kanssa etenee, itelle ei koulu aikoinaan maistunut ja yksinhuoltajana hiukan myöhemmin tuli monet itkut itkettyä, ku rahaa ei ollu mihinkään. Kandee myös miettiä lapsen tekemistä ulkomaalaisen kanssa, lehdistä saa jatkuvasti lukea lasten häviämisestä ulkomaille. Ystävättärelleni kävi niin. ;( Olette "joitain kertoja puhuneet perheenlisäyksestä." Sehän on vasta semmosta höpöttelyä suhteen alussa, kuuluu joka suhteeseen. Ainakin mun suhteissa on aina mietitty et millasia lapsia joskus saadaan, monta suhdetta on ollut ja ei niitä lapsia kannata kovin helpolla ruveta tekemään, ennekuin ollaan oltu yhdessä pidemmän aikaa ja nimenomaan asuttu yhdessä!!! Että edes hiukan tuntee toista. Seurustelu ei riitä siihen, että tiedät toisesta loppujenlopuksi yhtään mitään. Mä oon nää jutut ite kokenu kantapään kautta, et onnea vaan sulle, katotaan, miten sulla käy!! ;D
 
Olen kyllä samaa mieltä no huh huh:n kanssa. Kannattaa opetella seisomaan omilla jaloillaan ennen kuin edes harkitsee lapsen tekoa. Tunnut ehkä hiukkasen lapselta vielä itsekkin, kun vanhempien mielipide kovasti painaa. SInuna odottaisin pari vuotta. Jos kuitenkin nyt olet raskaana niin sinulla tulee varmasti olemaan edessä nopea kasvun paikka, mutta uskon että selviät siitä. Ihmiset usein selviytyy ja jaksaa kun on pakko.
 

Yhteistyössä